Eduskunta on muuttamassa metsästyslakia tavalla, joka poistaisi suden ympärivuotisen rauhoituksen ja avaisi tien suden, karhun ja ilveksen niin sanotulle kannanhoidolliselle metsästykselle alueellisin kiintiöin.
Muutosta perustellaan turvallisuudella ja vahinkojen vähentämisellä, mutta esityksestä puuttuvat ne tiedot, joihin näin vakavan ja peruuttamattoman päätöksen tulisi nojata: kattavat vaikutusarviot, kokonaiskuolleisuuden huomiointi ja varmuus siitä, ettei erittäin uhanalaisen suden suojelun taso heikkene.
Esityksen keskeinen ongelma on, että sen perustelut nojaavat oletuksiin. Kannanhoidollista metsästystä pidetään ratkaisuna monenlaisiin huoliin, vaikka sen vaikutuksista suden käyttäytymiseen, vahinkojen määrään tai turvallisuuteen ei ole yksiselitteistä tieteellistä näyttöä. Kun päätöksiä tehdään ilman tätä tietopohjaa, riskit kohdistuvat suoraan uhanalaiseen lajiin.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Susi on Suomessa edelleen erittäin uhanalainen. Sen kanta on pieni ja haavoittuva, eikä suotuisaa suojelutasoa ole pysyvästi varmistettu määrällisesti, alueellisesti eikä geneettisesti.
Tästä huolimatta esillä olevissa metsästyskiintiöissä ei huomioida suden muuta kuolleisuutta, kuten liikenneonnettomuuksia, poliisin lopetuspäätöksiä tai laitonta tappamista. Kun nämä tekijät jätetään huomioimatta, kokonaisvaikutus suden kantaan voi muodostua huomattavasti suuremmaksi kuin mitä kiintiöt antavat ymmärtää.
Keskustelussa on nostettu esiin huoli metsästyskoirien turvallisuudesta ja metsästysharrastuksen jatkuvuudesta. Nämä ovat ymmärrettäviä huolia, mutta ne eivät voi toimia perusteena heikentää erittäin uhanalaisen lajin suojelua. Harrastusten turvaaminen ei ole sama asia kuin biologisesti kestävän ja lainmukaisen ratkaisun löytäminen.
Luonto ei ole kokeilukenttä. Suden, karhun ja ilveksen kohtalosta ei pidä päättää poliittisen kiireen tai paineen alla.
Usein toistuva väite on myös se, että metsästys lisäisi susien ihmisarkuutta ja vähentäisi konflikteja. Tutkimustieto tästä on ristiriitaista. Laumojen hajottaminen ja lisääntyvien yksilöiden tappaminen voivat päinvastoin lisätä ongelmia, kun nuoret ja kokemattomat sudet liikkuvat laajemmilla alueilla ja hakeutuvat herkemmin ihmisasutuksen läheisyyteen.
Tällä hetkellä poikkeusluvat ja poliisin määräämät toimenpiteet kohdistuvat nimenomaan ongelmayksilöihin. Tämä on tarkka ja lainmukainen tapa ehkäistä vahinkoja. Kiintiömetsästys ei tarjoa vastaavaa kohdentamista, vaan perustuu määrään, ei käyttäytymiseen. Näin voidaan tappaa myös sellaisia susia ja laumoja, jotka eivät aiheuta ongelmia.
Osa konflikteista liittyy myös ihmisen omaan toimintaan. Esimerkiksi hirvieläinten ruokinta, suojaamattomat jätteet ja ruhot houkuttelevat petoja lähelle asutusta. Näitä tilanteita ei ratkaista susien määrää vähentämällä, vaan ennaltaehkäisyllä ja toimintatapojen muuttamisella.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Lisäksi esityksessä siirretään ratkaisevat yksityiskohdat, kuten metsästysajat ja kiintiöiden mitoitus, asetustasolle. Tämä heikentää eduskunnan roolia ja päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Luontoa koskevia, peruuttamattomia päätöksiä ei tulisi tehdä näin.
Luonto ei ole kokeilukenttä. Suden, karhun ja ilveksen kohtalosta ei pidä päättää poliittisen kiireen tai paineen alla. Kestävä suurpetopolitiikka edellyttää aikaa, tietoa ja varovaisuutta. Kannanhoidollinen metsästys ei ole ratkaisu tilanteessa, jossa sen seurauksista ei ole riittävää varmuutta.
Taru Säteri
puheenjohtaja
Sari Pesonen
toiminnanjohtaja
Turun eläinsuojeluyhdistys – Åbo Djurskyddsförening ry