Estonian hylyn uusista tutkimuksista julkaistiin tänään alustava loppuraportti. Laivan uppoamisesta on uuden tekniikan avulla luotu entistä tarkempi kuva. Keulavisiiri irtosi noin kello 01 aamuyöllä eli varttia aiemmin kuin ennen luultiin.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Uusi tutkimusraportti paljastaa, että matkustaja-alus Estonia ei olisi saanut liikennöidä Tallinnan ja Tukholman välillä.
Laivassa oli koko sen käyttöiän ajan rakenteellisia puutteita keulavisiirissä ja keularampissa, jotka johtivat niiden murtumiseen aallokossa ja veden vyörymiseen alukselle.
Viron, Ruotsin ja Suomen onnettomuustutkimuskeskukset julkaisevat alustavan loppuraportin tänään tiistaina Tallinnassa.
Estonian uppoamisessa syyskuussa 1994 kuoli 852 ihmistä 989:stä.
Matkustaja-alus Estonia ei olisi saanut liikennöidä Tallinnan ja Tukholman välillä. Sen keulavisiirissä ja -rampissa oli rakennevikoja, jotka johtivat niiden murtumiseen aallokossa ja veden vyörymiseen alukselle, paljastaa tänään tiistaina julkaistu uusi raportti.
”Keulavisiirivaurioita oli tapahtunut jo aiemmin, mutta tieto niistä ei ollut levinnyt alan toimijoiden parissa”, sanoo johtava tutkija Tauri Roosipuu Viron onnettomuustutkimuskeskuksesta tuoreessa tiedotteessa.
Loppuraportti korostaa, että uppoamiseen vaikutti merenkulkualalla vallinnut käytäntö, eikä syynä ollut miehistön toiminta. Julkisuutta saaneet hylyn oikealla puolella olevat vauriot ovat nekin arvioinnin mukaan aiheutuneet kosketuksesta merenpohjan kanssa.
”Aluksessa oli koko sen käyttöiän ajan piileviä rakenteellisia puutteita, ja se oli rakenteellisesti soveltumaton liikennöimään Tallinna–Tukholma-reitillä. Näitä puutteita ei tiedostettu aluksella eikä maissa”, sanoo vt johtaja Jonas Bäckstrand, Ruotsin onnettomuustutkimuskeskuksesta, SHK:sta, tiedotteessa.
Niin Roosipuu kuin Bäckstrand toivoivat tiedotustilaisuudessa, että uusimmalla teknologialla hankittu tieto vihdoin päättäisi alusta ympäröivät huhut ja spekuloinnit.
Ennen tiedotustilaisuuden alkua Tallinnan risteilysataman edessä jaettiin vaihtoehtoista raporttia.
”Tutkimuksen tarve päättyi, mutta aihe ei uppoa”, sanoi Risto Haimila ennen tiedotustilaisuuden alkua. Haimila johti ennen eläkkeelle jäämistään merionnettomuuksien tutkimusta Suomen onnettomuustutkimuskeskuksessa Otkesissa.
Tutkimukseen osallistuivat Viro laivan lippuvaltiona, Ruotsi satamavaltiona ja Suomi rannikkovaltiona. Alustavan arvioinnin loppuraportin mukaan Estonian onnettomuustutkintaa ei ole syytä aloittaa uudestaan.
Uutena tietona oli laadittu matemaattisiin laskelmin perustuva kuva siitä, kuinka keulavisiiri irtosi ja Tallinnasta Tukholmaan seilannut laiva vajosi Itämeren pohjaan aamuyöllä 28. syyskuuta 1994.
Visiiri irtosi noin kello 01 aamuyöllä eli varttia aiemmin kuin ennen luultiin.
Hylky makaa meren pohjassa noin 40 kilometriä Utön saaresta Lounais-Suomesta ja 50 kilometriä Hiidenmaasta Virosta.
Sille julistettiin hautarauha uppoamisen jälkeisenä vuotena, kun ensimmäiset merenalaiset tutkimukset oli tehty.
Rauhaa Estonia ei ikinä saanut. Uppoamista ovat vuosikymmenien ajan seuranneet villit huhut, ja hylyllä on käynyt erilaisia kuvausryhmiä.
Toistaiseksi mikään ei viittaa siihen, että Estonialla olisi tapahtunut räjähdys keulan alueella. Kuva: Viron onnettomuustutkintakeskus
Estonia – Mullistava löytö -dokumenttisarjassa nähtiin neljä metriä leveä aukko hylyn kyljessä. Kuva: Dplay
Uusi arviointi käynnistettiin viisi vuotta sitten, kun Discovery-kanava julkaisi ruotsalaisen toimittaja Henrik Evertsonin ohjaaman sarjan Estonia – Mullistava löytö.
Dokumenttisarja näytti hylyltä uusia kuvia. Neljä metriä leveä aukko tyyrpuurissa eli oikeassa kyljessä herätti spekulaatioita, joiden mukaan alus olisi uponnut törmättyään sukellusveneeseen.
Mitään näin mullistavaa ei paljastunut. Sen sijaan uuden tekniikan avulla on kuvattu ja mitattu hylky kaikkine repeytymineen ja kolhuineen. Myös meren pohja ja merivirtaukset on tutkittu.
Oikean kyljen repeämä paljastui noin 25 metriä pitkäksi eli paljon tv-sarjassa näytettyä leveämmäksi aukoksi. Se noudatti meren pohjassa olevan peruskallion ja kiviosan muotoa. Tutkimusryhmän alustavan arvion mukaan repeytymä oli seurausta aluksen kyljen osumisesta peruskallioon.
”Hylyn keskiosa lepää noin 1,8 miljardia vuotta vanhan gneissiharjanteen päällä, mikä on vaikuttanut hylyn liikehdintään vuosien varrella”, kertoo Jonas Bäckstrand, Ruotsin onnettomuustutkimuskeskuksen SHK:n johtaja tiedotteen mukaan.
Viron onnettomuustutkimuskeskuksen johtajan Tauri Roosipuun mukaan aukkoa ei ollut havaittu 1990-luvun tutkimuksissa, koska hylky makasi sen päällä. Yli 10 000 tonnin painoinen hylky on vuosien mittaan liukunut terävää kalliota vasten.
Syy uppoamiseen oli keulavisiirin lukituksen murtuminen aallokossa. Kun visiiri irtosi, se rikkoi myös keularampin. Vesi vyöryi alukseen. Laiva kallistui ja upposi nopeasti. Tämä oli jo ensimmäisen onnettomuustutkinnan tulos vuonna 1997.
Laivan rakenteelliset puutteet liittyvät keulavisiirin kiinnitysjärjestelmään ja keularampin sijaintiin.
Keulavisiirin kiinnitysjärjestelmä ei vastannut rakennuspiirroksia ja oli vaadittua heikommasta teräksestä. Se oli hiiliterästä, kun vaatimus oli St52-3-terästä.
Keularamppi oli käytännön syistä sallittua edempänä, mitä ei ollut merkitty merikelpoisuustodistukseen.
Ennen kuin virolainen Estline-yhtiö osti laivan, se ehti liikennöidä yli vuosikymmenen Suomen ja Ruotsin välillä. 1980-luvulla se tunnettiin Viking Sallyna, joka seilasi Turun, Maarianhaminan ja Tukholman välillä.
Laiva rakennettiin Jos L. Meyerin telakalla Saksassa Papenburgissa aikana, jolloin matkustajalaivaliikenne lisääntyi nopeasti.
Estonian uppoamisen aikana aluksella oli 989 ihmistä, joista 137 pelastettiin. Uutta tutkimusta varten oli haastateltu 68 vapaaehtoista henkiin jäänyttä. Heidän lausuntonsa vastasivat pääpiirteissään tutkijoiden johtopäätöksiä.
Tämä oli päivittyvä uutinen.