Pääkirjoitus|Trumpin hallinto on alkanut ymmärtää, että rauhanneuvottelut eivät etene ilman Yhdysvaltojen uskottavaa sitoutumista Ukrainan turvallisuusjärjestelyihin.
Aika näyttää, miten pitkäksi aikaa Yhdysvallat, Ukraina ja Eurooppa saatiin taas samaan joukkueeseen etsimään rauhaa Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa. Nyt lasi vaikuttaisi olevan puoliksi täynnä.
Rauhanneuvotteluja varjostaa luottamuspula. Berliinin neuvotteluissa saatiin hieman lisää varmuutta siihen, että Yhdysvallat on valmis sitoutumaan Ukrainan turvallisuusjärjestelyihin. Jos Venäjä rikkoisi sopimusta, Yhdysvallat antaa ymmärtää, että iso pyörä lähtisi pyörimään. Sotilaitaan Yhdysvallat ei Ukrainaan silti lähetä.
Venäjän halukkuudesta diiliin on erilaisia arvioita. Kremlissä on ehditty tehdä presidentti Donald Trumpin Eurooppa-suhteesta pari havaintoa. Vaikka ei edes pohtisi turvallisuusjärjestelyjen uskottavuutta, Venäjä ei vaikuta niitä hyväksyvän, ellei saa Ukrainalta koko Donbasia.
Venäjällä saattaa kuitenkin olla muita syitä suostua diiliin Trumpin kanssa. Eliittiä kiinnostaa raha, ja Kremlistä on ehdoteltu Trumpille investointimahdollisuuksia.
Valtapolitiikka vetää moneen suuntaan. Venäjä tavoittelee suurvalta-asemaa ja sitä, että Kreml pääsee Valkoisen talon kanssa sopimaan asioista muiden yli. Yhdysvallat on kuitenkin heikentänyt Venäjän asemia sekä Lähi-idässä että Kaukasiassa, joten Ukrainassa Vladimir Putinilla on halua heiluttaa valtikkaansa.
Trumpin ulkopolitiikkaa ja myös rauhanneuvotteluja leimaa transaktionaalisuus. Yhdysvallat ei kysy, mitä voisi tehdä Ukrainan hyväksi, vaan kysyy, mitä Ukraina tekee Trumpin hyväksi. Kauppoja hierovat kiinteistökehittäjä Steve Witkoffin ja sijoittajavävy Jared Kushnerin kaltaiset erikoislähettiläät. Heitä presidentti Alexander Stubb sukkuloi lobbaamassa Berliinin Adlon-hotellin aulabaarissa.
Stubb toimi yhtenä Ukrainan tulkkina. Berliinissä Yhdysvaltojen joukkueeseen kuului myös Naton Euroopan-joukkojen komentaja, amerikkalaiskenraali Alexus Grynkewich. Hänen luottavat niin Trump kuin Euroopan johtajatkin.
Trump osallistui kokoukseen puhelimitse. Hänelle Ukrainan alueellinen koskemattomuus on sinänsä yhdentekevää, mutta Ukrainalle se on ratkaisevaa. Kenraalit eivät päätä näistä asioista, mutta Grynkewichillä voi olla näkemyksensä siitä, miten viisasta Yhdysvaltojen on vaatia Ukrainaa luopumaan koko Donbasista.
Kansa päättää, mihin Ukraina suostuu.
Ukrainalta Trumpin tiimi on saanut puristettua joitakin myönnytyksiä. Ukraina on vaihtanut toiveensa Nato-jäsenyydestä haluun saada Yhdysvalloilta turvallisuusjärjestelyt. Välirahaksi näyttää päätyneen Ukrainan nopea EU-jäsenyys.
Erillinen ratansa on vielä se, että presidentti Volodymyr Zelenskyi on älykkäästi suostunut vaaleihin. Niiden järjestäminen vaatisi erillisiä turvallisuusjärjestelyjä. Se lisää neuvottelujen monimutkaisuutta, mutta vivuttaa Ukrainaan tulitaukoa.
Euroopan maiden Berliinin kokouksesta antama julkilausuma antaa ymmärtää, että turvajärjestelyissä on yritystä. Silti on epäselvää, mihin Yhdysvallat sitoutuu.
Tähän asti Donbasin bunkkerit ovat olleet Ukrainan paras turvatakuu. Venäjä on sotinut alueella yli kymmenen vuotta, mutta ei ole saanut koko Donbasia vallattua. Alueesta ei kannata luopua helpolla.
Ukraina on demokratia, ja kansa päättää, mihin Ukraina suostuu. Rauhoja tehdään kuitenkin myös pakosta. Ellei Ukraina saa rahaa ja aseita, voi Donbasin lisäksi mennä muutakin. Tätä riskiä nyt arvioidaan.
Seuraava etappi Berliinin jälkeen on torstaina Brysselissä. EU-maiden johtajat vääntävät huippukokouksessa Venäjältä jäädytettyjen varojen käytöstä sotakorvauslainana Ukrainalle.
Berliinin neuvottelujen mahdolliset saavutukset sulavat, jos jäädytettyjen varojen käyttö kaatuu. Varojen liikkeelle saaminen on erittäin tärkeää Ukrainan kyvylle sotia ja myös aikanaan toipua sodasta.