Baletinjohtaja Javier Torresin vuonna 2022 alkanut kausi Kansallisbaletin johdossa on ollut uudistumisen ja rauhoittumisen aikaa. Vaikeiden koronavuosien ja johtamisongelmien jälkeen on päästy taas keskittymään oleelliseen: tanssiin ja uusiin teoksiin.
Johtamisen lisäksi Torres on osallistunut aktiivisesti myös taiteelliseen työhön. Lokakuussa 2025 tuli ensi-iltaan Torresin uudistama Giselle-baletti, jonka voi katsoa Yle Areenassa.
Giselle on romantiikan ajan klassikkobaletti, jonka perinteinen tarina ei enää miellyttänyt Torresia. Hän ajattelee, että yhteiskunnan tuella toimivilla taidelaitoksilla on jopa velvollisuus uudistaa klassikkoja.
– Meidän tulee kertoa tarinoita, jotka ovat oleellisia oman aikamme kannalta.
Avaa kuvien katselu
Poissa ovat keskiaikaan viittaavat asut ja Gisellen maalaisidylli. Tilalla on farkkuja ja haalareita. Kuva: Roosa Oksaharju / SKOB
Torres ei halua, että baletin nuori yleisö kohtaa tarinoita, joissa naiset ovat heikkoja ja odottavat vain sulhasta. Hän uskoo, että vaikka tarinat ovat kaukana nykynuorten elämästä, niistä syntyy silti odotuksia ja roolimalleja.
– Koska Kansallisbaletilla on mahdollisuus tarjota vaihtoehtoinen tulkinta, meidän täytyy se tehdä. Ei tietenkään aina, eikä jokaisen klassikon kohdalla, sanoo Torres.
Sydänsurusta parisuhdeväkivaltaan
Torresin muokkaamassa tarinassa Giselle ei ole enää viaton nuori maalaistyttö, vaan tarjoilija, joka ammatissaan on nähnyt paljon elämää ja ihmiskohtaloita. Hän osaa olla varuillaan – ja silti hän rakastuu.
Torresin mielestä juuri siinä on vaaran paikka.
– Rakastuessaan ihminen on paitsi vahvimmillaan, myös haavoittuvimmillaan, sanoo Torres.
Avaa kuvien katselu
Gisellen lavastuksessa kivi toimii yhteisenä elementtinä kahden eri maailman välillä. Torres ei myöskään halunnut toistaa Giselleen liitettyjä uskonnollisia symboleja. Kuvassa Martin Nudo/Alberto ja Seo Yeun Kim/Giselle. Kuva: Roosa Oksaharju / SKOB
Gisellen ja Alberton rakkaus ei kestä, koska Alberto ei ole ollut rehellinen ja Giselle joutuu pettymään. Perinteisessä tarinassa Giselle kuolee särkyneeseen sydämeen, mutta Torres halusi tehdä tarinasta realistisemman. Giselle kuolee nyt väkivallan uhrina.
– Valitettavasti naisia kuolee edelleen väkivaltaisten ja omistushaluisten miesten surmaamina. Minusta on tärkeämpää kertoa siitä, kuin naisesta, joka on niin heikko, ettei hänen sydämensä kestä vastoinkäymisiä, sanoo Torres.
YK:n raportin mukaan vuonna 2024 noin 50 000 tyttöä ja naista kuoli maailmanlaajuisesti perheväkivallan uhreina. Myös Suomessa pari- ja lähisuhdeväkivalta on ollut viime vuosina kasvussa.
Vanhoille tarinoille on tyypillistä, että naiset kuolevat ja miehet jäävät henkiin, olivatpa he millaisia roistoja tahansa.
Koska kyse on romantiikan ajan baletista, toisessa näytöksessä liikutaan tuonpuoleisessa maailmassa. Siellä surmatut naiset hakevat oikeutta ja kostoa.
– En itse usko kostoon, mutta vanhoille tarinoille on tyypillistä, että naiset kuolevat ja miehet jäävät henkiin, olivatpa he millaisia roistoja tahansa, sanoo Torres.
Romantiikan ajan tarinoissa parisuhdeongelmat ratkaistiin yleensä niin, että petollisten miesten rangaistus oli jatkaa elämäänsä surren kuollutta rakastettuaan. Naisten taas ajateltiin kuolemassa vapautuvan miesten heille aiheuttamasta tuskasta.
Reilu peli, vai mitä?
Italialaista muotia 1950-luvulta
Baletin tapahtumapaikaksi Torres valitsi 1950-luvun Italian, sillä hän halusi tarinaan intohimoa ja karheutta, samaan tapaan kuin Fellinin elokuvissa.
Avaa kuvien katselu
1950-luvun muoti ja italialaiset värit hallitsevat Gisellen ensimmäistä näytöstä. Vespan kyydissä Thomas Brun ja Heidi Salminen. Kuva: Roosa Oksaharju / SKOB
– Ketkään eivät ole yhtä intohimoisia kuin italiaiset, paitsi ehkä me meksikolaiset, Torres innostuu.
1950-luku oli konservatiivista aikaa, jolloin miesten ja naisten rooleissa monet yhteiskunnat ottivat takapakkia. Sodan jälkeen naiset palasivat koteihin ja ryhtyivät taas huolehtimaan perheestään. Torresin mielestä Gisellen taustalle 50-luku sopi hyvin.
– Jos olisin sijoittanut Gisellen 1920-luvulle, hänen olisi pitänyt olla vielä paljon itsenäisempi ja kapinallisempi nuori nainen.
Visuaalinen maailma hehkuu 1950-luvun pukuja, joista Torres löytää yhtymäkohtia tietyn alkuperäisen Gisellen asuihin. Hän ottaa esimerkiksi italialaisen näyttelijän Sophia Lorenin.
– Jos katsot tarkkaan, niin Gisellen toisen näytöksen tutujen vyötärölinja on täsmälleen sama kuin Sophia Lorenin 50-luvun mekoissa, sanoo Torres.
Rakkaus, petos ja anteeksianto
Giselle on yksi Torresin lempibaleteista. Hänen mielestään jokaisessa kertomisen arvoisessa tarinassa tarvitaan rakkautta, petosta ja anteeksiantoa. Gisellestä hän löytää ne kaikki.
Kun Giselle sain ensiesityksen Pariisissa vuonna 1841, yleisö näki jotain maagista. Kaasuvalojen loisteessa naistanssijat nousivat varpailleen. Näytti siltä, kuin he olisivat leijuneet ilmassa. Varpailla tanssiminen oli baletissa silloin uusinta uutta.
– En usko, että pystymme edes kuvittelemaan, millaisen vaikutuksen se on tehnyt yleisöön. Kärkitossut olivat myös hyvin toisenlaiset kuin nykyisin. Niissä oli puuta, paperia ja liimaa. En ymmärrä, miten naiset pystyivät tanssimaan niillä, sanoo Torres.
Katso Areenassa taltiointin Kansallisbaletin Gisellestä.