Anneli Auerin oikeudenkäynnissä kuultiin keskiviikkona psykologeja, jotka haastattelivat lapsia vuonna 2011.
STT
Miten valheet tunnistetaan? Tätä kysyttiin keskiviikkona oikeudessa Anneli Auerin lapsia aikanaan haastatelleilta psykologeilta.
Ensin kuulemisvuorossa ollut Anu Aromäki-Stratos sanoi, että se on ammattilaisellekin vaikeaa.
”Me olemme tosi huonoja huomaamaan valheita toistemme kertomuksissa”, hän sanoi.
Jälkimmäisenä kuultu psykologi Sanna-Kaija Nuotio ei vastannut kysymykseen.
”Tuo on tosi laaja ja yleinen kysymys. En osaa kattavasti vastata.”
Ikätasoon kuulumatonta
Syyttäjäylitarkastaja Jutta Tschokkinen kysyi Nuotiolta kritiikistä, jonka mukaan psykologit eivät olisi suhtautuneet lasten kertomuksiin aikanaan kriittisesti, vaan ottaneet ne annettuina.
”Ajattelen, että ehdottomasti ei. Se, että me olemme kuulleet näitä lapsia ja pyrkineet mahdollisimman neutraalisti ottamaan vastaan kertomuksia, ei tarkoita, että olisimme uskoneet kaikkea”, Nuotio sanoi.
Aromäki-Stratos katsoi, että nyt jälkeen päin ajateltuna hän olisi voinut asetella joitain kysymyksiä toisin ja esimerkiksi haastaa lapsen kertomusta.
Hän toi esille, että nuorin lapsi käytti ikätasoonsa kuulumatonta sanastoa.
”Hän puhui esimerkiksi panemisesta.”
Tämä viittaa hänen mukaansa siihen, että lapsi on altistunut esimerkiksi aikuisen puheelle. Hän sanoi ajattelevansa kuitenkin, että jos lapsia olisi voimakkaasti johdateltu, esimerkiksi sijaisvanhempien taholta, puheessa olisi kuulunut enemmän ”aikuisen kerrontaa”.
Aromäki-Stratos sanoi pitävänsä lausuntoihin kohdistettua kritiikkiä osin aiheellisena, mutta hänen mukaansa aikanaan pohdittiin kyllä sitä, miksi lapset kertoivat, mitä kertoivat.
”Ajattelin, että tietenkin lapset voivat keksiä asioita, en sitä kiistä. – – (nuorimman lapsen) haastattelussa oli varmasti paljonkin keksittyjä asioita, mutta se ei tarkoita, että koko kertomus on väärä.”
Puolustus on oikeudenkäynnissä tuonut esille, että Vaasan hovioikeus on aikanaan todennut, etteivät lasten kertomukset isänsä henkirikoksesta voi pitää paikkaansa. Puheet seksuaalirikoksista ovat puolustuksen mukaan samaa jatkumoa.
Fredman: Asiakirjoja ei huomioitu
Auerin asianajaja Markku Fredman kysyi Aromäki-Stratosilta, miksei psykologien lausuntoja varten tutustuttu lastensuojelun kirjauksiin. Niistä olisi käynyt ilmi, että sijaisvanhemmat olivat ennen psykologien haastatteluja tuoneet esille vihamielisen suhtautumisensa vanhimpaan siskoon ja Aueriin, Fredman sanoi. Aromäki-Stratos arveli, että tilanteessa on vaikuttanut kiire ja resurssipula.
Puolustuksen mukaan valheelliset kertomukset syntyivät osana vieraannuttamisprosessia. Aromäki-Stratos oli haluton vastaamaan kysymykseen siitä, miten hän tänä päivänä arvioi vieraannuttamisen vaikutusta kertomusten syntymiseen.
”Sitä pitäisi miettiä kokonaisuutena totta kai. Jos on vieraannuttamista, se vaikuttaa lasten näkemyksiin vieraannutettavasta vanhemmasta”, hän sanoi.
Nuotio sanoi, ettei hän havainnut, että lapsia olisi vieraannutettu.
Korkein oikeus purki viime vuonna pääosin Auerin ja tämän entisen miesystävän tuomiot sen jälkeen, kun Auerin lapset olivat kertoneet, että heidän lapsina antamansa kertomukset eivät pidä paikkaansa.
Auer tuomittiin vuonna 2013 Turun hovioikeudessa seitsemän ja puolen vuoden vankeuteen ja mies kymmenen vuoden vankeuteen. Valtakunnansyyttäjä päätti tämän vuoden alussa jatkaa syytteiden ajamista uudessa oikeudenkäynnissä.
Oikeudenkäynti Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa jatkuu tammikuulle.