Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä voi vielä käydä katsomassa, millaisia kiviä näyttelijöillä Mika Nuojua ja Martti Suosalo on taskussaan.
Joulukuun 17. päivänä on juhla: Kiviä taskussa -esityksen tuhannes kerta. Viimeisen kerran esityksen näkee 10. marraskuuta 2026.
Irlantilaisen Marie Jonesin kirjoittama, Pentti ”Bona” Kotkanniemen ohjaama näytelmä sai kantaesityksensä syksyllä 2002 kaupunginteatterin Studio Pasilassa, josta se siirtyi Hakaniemen Arenaan ja muuallekin Suomeen kaupunginteatterin omana kiertueena.
Kiviä taskussa on nopeatempoinen, karnevalistinen draama, jossa näyttelijät esittävät yhteensä 15 roolia. Näytelmä kertoo Irlannin maaseudulla tehtävästä elokuvasta, johon paikalliset Charlie Conlon (Suosalo) ja Jake Quinn (Nuojua) osuvat avustajiksi.
Hauskaa on ja upeaa palautetta on saatu ympäri Suomen, toivoa, uskoa, ja iloa tuumii Nuojua.
Nuojua sanoo myös, että vaikka hän tiesi näytelmän vahvuudet, ei hän olisi ikinä uskonut, että sitä esitettäisiin 24 vuotta.
Fyysisestikin rankka esitys on vaatinut veronsa. Kun koko kroppa on käytössä tiukkaan tahtiin, ei olkapää- tai polvivammoiltakaan ole vältytty. Mutta aina on jaksettu jatkaa hymyssä suin.
Nuojua kyllä myöntää, että nyt ollaan yli 20 vuotta vanhempia kuin näytelmän käynnistyessä, eli palautuminen vaatii osansa eikä lopun häämöttäessä tule itku silmään.
– Mutta nauru ainakin, lisää Nuojua.
Martti Suosalo ja Mika Nuojua ovat esittäneet Kiviä taskussa -näytelmää vuodesta 2002 lähtien. Helsingin kaupunginteatteri
Martti Suosalo kertoo muistelmakirjassaan Tähänastinen elämäni, miten Sampo Sarkola ja Pekka Strang tekivät oman Kiviä taskussa -esityksen toisella kotimaisella Lilla Teaternissa 2005 ja yleisö oli myyty.
Suosalo nieleskeli, kun silloinen kaupunginteatterin johtaja Asko Sarkola ehdotti näytelmää suomeksi silloin nelikymppisille Suosalolle ja Nuojualle. Näytelmän suomensi Henri Kapulainen ensin tamperelaisittain. Mutta se ei käynyt oululaislähtöisille Martille ja Mikalle, kun piti vääntää hämäläisiä repliikkejä pohjoisen poikien suihin.
Oululaismurteen ohella Suosalo sai käytettyä hyvin osaamaansa Turun murretta.
Lokakuussa 2002 kriitikko Jukka Kajava puhui esityksen nähtyään rakastumisen kokemuksesta ja veikkasi sille todella pitkää ikää, kaikkea hyvää ja kaunista. Oikeassapa oli.
Kajavaakin suurempi tunnustus tuli kirjallisena Lasse Pöystiltä vuonna 2003: ”En muista, milloin olisin riemastunut niin mahtavasti. Clowneriaa noin vain lonkalta! Kyllä minä tiedän että se, mikä vaikuttaa helpoimmin lonkalta lentävältä on vaatinut isoimman työn ja kovimman harjoituksen ja ajattelun, mutta sen kokeminen katsomon puolella on niin kuin avaisi oven kahta puolta taloa ja päästäisi raikkaan ilman sisään.”
Esityksiä on ollut loka-huhtikuun välisenä aikana noin 45 vuodessa eli kummallekin näyttelijälle jää aikaa muihin töihin. Ja niitä riittää: Mika Nuojua kertoo, että hän hyppää Kokkolan kaupunginteatterissa Hercule Poirotin rooliin ja Kuopioon tulee kesäteatterikomedia Helppo ero. Muuallakin miehellä on jatkuvasti vierailuja näyttelijänä ja ohjaajana.
Suosalo puolestaan kertoo tekevänsä 200 esitystä vuodessa: on esimerkiksi Luolamiestä, Starmania, Kärpäsiä, ja Neljää pientä ateriaa.
Elokuun alusta syyskuun puoliväliin pyörii Sirkus Suosalo, jonka viimekesäiset esitykset myytiin loppuun eli sirkusteltta ja palkat on maksettu.
Ensi kesänä mennään kuulemma jo plussan puolelle. Sirkuskiertuetta on kaavailtu länsirannikolle, muun muassa Hankoon, Naantaliin ja toivottavasti myös Turun saaristoon Seilin saarelle. Kunnon kesälomaa mies sanoo pitävänsä kesä-heinäkuussa akkuja ladaten.