HS-analyysi|Belgian pääministeri vastustaa yhä Venäjän keskuspankin varoihin kajoamista. Tänään alkava huippukokous määrittää Belgian paikan EU:ssa, kirjoittaa HS:n EU-kirjeenvaihtaja Jarno Hartikainen.
Bryssel
EU-maiden johtajat kokoontuvat torstaina Brysseliin yhteen lähihistorian tärkeimmistä huippukokouksista. Pelissä on Ukrainan kohtalo, sillä huippukokouksen on tarkoitus päättää, kuinka Ukrainan yli 130 miljardin euron rahoitustarpeet lähivuosina katetaan. Ilman ulkopuolista rahoitusta valtiota uhkaa maksukyvyttömyys jo ensi keväänä.
Rahoituspäätöksellä on kytkös myös käynnissä oleviin rauhanneuvotteluihin.
”Jos emme onnistu sopimaan rahoituksesta, heikennämme Ukrainaa”, sanoo korkea-arvoinen virkalähde.
Kokousta vetävä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja António Costa on sanonut, että huippukokousta jatketaan niin pitkään, kunnes päätös rahoituksesta syntyy.
Ukrainan tuesta on käyty aiemminkin EU-johtajien kesken vaikeita neuvotteluita, ja tuolloin vastarannankiiskenä on toiminut yleensä Unkarin pääministeri Viktor Orbán. Tällä kertaa Orbánin paikan parrasvaloissa ottaa Belgian pääministeri Bart De Wever.
Valtaosa EU-maista kannattaa Ukrainan tukemista Venäjän keskuspankin jäädytettyjä varoja käyttämällä. Euroopan komission valmistelemassa mallissa jäädytetyistä varoista rakennettaisiin Ukrainalle 90 miljardin euron sotakorvauslaina, jonka maa maksaisi takaisin vain siinä tapauksessa, että Venäjä joskus korvaa hyökkäyssotansa aiheuttamat tuhot.
De Wever vastustaa järjestelyä. Valtaosa jäädytetyistä varoista sijaitsee Belgian rekisteröidyn arvopaperikeskus Euroclearin tilillä, joten Belgia pelkää järjestelyn juridisia ja taloudellisia riskejä ja Venäjän vastatoimien kohteeksi joutumista.
De Wever on vaatinut riskien jakamista EU-maiden kesken. Tätä pidetään muissa EU-maissa sinänsä ymmärrettävänä ja kohtuullisena vaatimuksena.
Euroopan komissio esitteli joulukuun alussa sotakorvauslainasta mallin, joka oli suunniteltu vastaamaan Belgian huoliin.
Malli pyrkii suojelemaan Belgiaa ja Euroclearia oikeustoimilta ja mahdollisilta vastatoimilta, kuten belgialaisten yhtiöiden omaisuuserien takavarikoinnilta Venäjällä tai Venäjän vaikutuspiirissä olevissa maissa. Mallissa muut EU-maat myös sitoutuvat tarjoamaan jäädytetyt varat kokonaisuudessaan siltä varalta, että Euroclear joutuisi palauttamaan varat Venäjän keskuspankille. Lisäksi jäädytettyjen varojen siirtäminen takaisin Venäjälle kielletään.
Belgia ei silti ole ollut valmis hyväksymään järjestelyä. De Wever haluaa vielä vahvemman suojan Venäjän vastatoimilta.
Yksi hänen ydinvaatimuksistaan on, että muiden EU-maiden pitäisi tarjota Belgialle rajattomat takaukset. Peruste on se, että Venäjä voi vaatia oikeusteitse korvauksia, jotka ylittävät Euroclearin hallussa olevien jäädytettyjen varojen 185 miljardin euron summan.
Tämä on käytännössä mahdoton vaatimus. Suomen hallitus, joka kuuluu sotakorvauslainan voimakkaimpiin kannattajiin, on asettanut hyväksymisen ehdoksi sen, että takausvastuiden enimmäismäärän on oltava tarkasti rajattu.
Belgia ajaa edelleen Ukrainan rahoittamista EU-maiden yhteisellä velalla.
Tämän mallin ongelma on se, että päätös vaatisi perussopimuksen mukaan jäsenmaiden yksimielisen päätöksen. Ukrainan tukemista vastustava Unkari on jo sanonut, ettei se tällaista päätöstä hyväksy.
Tällä viikolla Belgia ehdotti ratkaisuksi mallia, jossa yhteisvelkaa otettaisiin EU:n perussopimuksen kriisipykälän, artikla 122:n nojalla. Tämä mahdollistaisi päätöksen tekemisen määräenemmistöllä.
Sotakorvauslainan kannattajat tyrmäävät esityksen. EU-instituutioiden oikeuspalvelut ovat myös katsoneet, ettei se olisi laillinen, eräs korkea-arvoinen EU-diplomaatti sanoo.
Yhteisvelan ottaminen määräenemmistöpäätöksellä olisi ennen kaikkea poliittisesti askel, johon Saksan, Hollannin tai vaikkapa Suomen hallitukset tuskin suostuisivat. Nämä maat suhtautuvat yhteisvelkaan lähtökohtaisesti kielteisesti, ja yksimielisyysvaatimuksen kiertäminen olisi niiden näkökulmasta vaarallinen ennakkotapaus.
Sotakorvauslainan kannattajille kysymys on myös moraalinen: rahat Ukrainan tukemiseen on otettava Venäjältä, ei eurooppalaisilta veronmaksajilta.
Edessä on siis hyvin vaikeat neuvottelut, joiden lopputulosta kukaan ei uskalla ennustaa. De Wever on kovan paineen alle.
Vaikka komissio sorvasi lakiesityksensä siten, että sotakorvauslainasta voidaan periaatteessa päättää määräenemmistöllä, käytännössä Belgialla on asiassa veto-oikeus. Diplomaatit useista jäsenmaista sanovat, ettei jäädytettyjen varojen kohtalosta voida päättää vastoin Belgian tahtoa, kun maa kantaa asiassa suurimmat taloudelliset riskit.
Sotakorvauslainan torppaaminen olisi kuitenkin Belgian pääministeriltä ennen näkemättömän kova temppu.
Päätöksen estäminen myös asemoisi Belgian outoon joukkoon. Avoimesti sotakorvauslainaa vastaan ovat asettuneet vain Itä-Euroopan populistijohtajat Unkarin Orbán, Slovakian Robert Fico ja Tšekin Andrej Babiš. Myös Italian pääministeri Giorgia Meloni suhtautuu järjestelyyn kriittisesti.
Tämä tuskin on ryhmä, johon EU-instituutioiden ja Naton isäntämaan pääministeri haluaa itsensä liittää.