Politiikka|Tutkijat irtisanoutuivat ministeriön tilaamasta luontoraportista. He kokivat, että poliittisen ohjauksen sotkemalla raportilla voi olla ikäviä seurauksia luonnolle ja tieteen uskottavuudelle.
18.12. 14:30
Lue tiivistelmä
Suomen ympäristökeskuksen tutkijat irtisanoutuivat maa- ja metsätalousministeriön tilaamasta metsäluontoraportista, koska luontotyyppimääritelmät olivat heidän mukaansa virheellisiä.
Tutkijat kokivat, että tutkimustietoa ohjattiin poliittisesti ministeriöstä, ja määritelmiä muutettiin niin, että vaalittavien metsien pinta-ala pienenisi merkittävästi.
Syken erityisasiantuntija Aija Kukkalan mukaan vaakalaudalla ovat luontoarvojen lisäksi tutkijoiden riippumattomuus ja tietopohjaisen päätöksenteon uskottavuus.
Torstaina julkistetun metsäluontoraportin valmisteluun liittyy tulenarkoja vaiheita ja yrityksiä salata ne. Raportin on tilannut maa- ja metsätalousministeriö.
Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkijajoukko irtisanoutui raportista nähtyään, että luontotyyppimääritelmät olivat suorastaan virheellisiä.
Syken tutkijat halusivat, että syyt heidän irtisanoutumiseensa merkitään näkyviin raporttiin. Ne kuitenkin jätettiin piiloon.
Syken näkökulmasta tutkimustietoa ohjattiin poliittisesti, mikä vaarantaa sekä itse luontoarvioinnin että tutkimustiedon puolueettomuuden ja tietopohjaisen päätöksenteon uskottavuuden. Petteri Orpon (kok) hallitusohjelman mukaan hallitus ”hyödyntää tutkittua tietoa aktiivisesti päätöksenteossaan”.
Metsäluontotyyppien suppeammilla määritelmillä niitä löytyisi vähemmän, mikä tarkoittaisi vähemmän EU:n velvoittamia parannustoimia metsissä. Oleellista on, että näin tiettyjä luontotyyppejä löytyisi vähemmän talousmetsistä, joihin poliitikot varovat kajoamasta.
”Jos luontotyyppikohteita ei tarvitse säästää, voidaan ehkä kiertää ennallistamisasetuksen velvoitteita”, sanoo yksi vetäytyneistä tutkijoista, Syken erityisasiantuntija Aija Kukkala.
Luhti-hankkeessa oli tarkoitus määritellä metsäisten luontotyyppien hyvä tila. Hanke liittyy EU:n ennallistamisasetukseen, joka velvoittaa Suomea parantamaan tiettyjen luontotyyppien tilaa.
Luhti-hankkeessa oli mukana erilaisia metsiä sekä puita kasvavia soita.
Hanke alkoi keväällä ja sitä tekivät yhdessä Luonnonvarakeskus (Luke), metsäasiantuntija Tapio sekä Syke. Luke on maa- ja metsätalousministeriön alainen tutkimuslaitos, Syke ympäristöministeriön.
lokakuun lopussa Syken tutkijat irtisanoutuivat raportin sisällöstä hankkeelle lähettämässään kirjeessä.
He halusivat raporttiin maininnan, että Syke on irtautunut hankkeesta näkemyserojen takia.
Vastauksena Luken erikoistutkija Leena Kärkkäinen ehdotti sähköpostissa, että maininta näkemyseroista poistetaan ja sen tilalle laitetaan seuraava muotoilu: ”Kiitämme Syken asiantuntijoita taustatiedon tarjoamisesta raporttia varten.”
HS kysyi Kärkkäiseltä puhelimessa neljästi, miksi hän teki tällaisen ehdotuksen. Kärkkäinen ei vastannut kysymykseen. Lopulta Kärkkäinen sanoi näin:
”Se ei ollut minun ideani.”
Ongelmat luontomääritelmien kanssa ilmenivät pian hankkeen alkamisen jälkeen. Lokakuussa Syken tutkijoille tuli selväksi, että määritelmiä venytetään perusteilla, jotka eivät perustu ekologiseen tutkimustietoon ja ovat myös vastoin EU-säätelyä.
Ongelmallisista kohdista kaksi on ylitse muiden. Toinen liittyy harjumetsiin ja toinen puustoisiin soihin.
Harjumetsiin on Suomessa laskettu valorinteet, varjorinteet ja tasamaaosuuksia. Nyt Luhti-raporttiin poimittiin mukaan myös määritelmä, joka sisälsi vain valorinteet.
Tällainen määritelmämuutos supistaisi harjumetsien pinta-alan noin puoleen prosenttiin laajempaan määritelmään verrattuna.
Puustoisten soiden kohdalla puolestaan yhdeksi vaatimukseksi ehdotettiin turpeen paksutta, vaikka ne määritellään kasvillisuuden perusteella.
”Mitään luontoon liittyvää perustelua tälle ei annettu”, Syken tutkija Kukkala kertoo.
Suomessa ohutturpeisia soita ovat uhanalaiset korvet. Niistä osa siis jäisi tällä perusteella vaalittavien luontotyyppien ulkopuolelle. Korvet ovat ravinteikkaita soita, joilla puut kasvavat hyvin, ja joilla siksi on iso merkitys metsätaloudelle.
Uudenlaisia määritelmiä ei syötetty raporttiin Lukesta vaan tilaajalta eli maa- ja metsätalousministeriöstä, jossa hanketta valvoo johtava asiantuntija Katja Matveinen.
Matveinen kertoo ohjanneensa työtä, mutta ei pidä ohjausta poliittisena.
”Me olemme pyytäneet määritelmien tulkintaan vaihtoehtoja. Eli ohjaus mitä tutkijoille on tuotu, on ollut vaihtoehtojen pyytämistä.”
Matveinen sanoo, että raportin luontotyyppitulkinnoista kaksi eivät ”täysin” ole EU-määritelmien mukaisia. ”Tämä on meillä tiedossa.”
Matveinen on virkamies. Hän on saanut ohjeita ennallistamissuunnitelman johtoryhmältä, jossa istuu myös poliittisia ihmisiä.
Matveinen ei yksilöi keneltä on saanut ohjeita. Johtoryhmän julkisen kokoonpanon mukaan siellä istuu esimerikiksi maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin (kd) valtiosihteeri Päivi Nerg. Valtiosihteeri toimii ministerin apuna valmistelussa ja poliittisessa ohjauksessa.
Syken tutkijoiden kokemus poliittisesta ohjauksesta on Matveisen mielestä harmillista.
”He ovat sen näin kokeneet ja se on todella sääli. Oli valitettavaa, että Syken tutkijat irtautuivat raportin kirjoittamisesta loppumetreillä.”
Syken tutkijoiden mukaan luontotyyppimääritelmien tulee perustua sekä tieteelliseen tietoon että siihen, mitä komissio ja jäsenmaat ovat yhdessä sopineet luontotyypeistä, muuten riskinä olisivat oikeudelliset seuraukset.
”Me koimme, että luontotyyppien määritelmiin puututtiin tavalla, joka heikentäisi niiden tilaa Suomessa, ja perustelut eivät olleet ekologisia”, Kukkala tiivistää hankkeen ongelmat.
Luontoarvojen lisäksi vaakalaudalla on Kukkalan mukaan paljon muitakin isoja asioita. Sellaisia kuin tutkijoiden riippumattomuus, tieteellisen tiedon puolueettomuus, hyvä hallinto ja tietopohjaisen päätöksenteon uskottavuus.
”Olemme Sykessä huolissaan, jos tieteellinen tieto ohitetaan päätöksenteossa.”