Valtiovarainministeriön torstaina julkaisema talousennuste on tylyä luettavaa: Suomi on taantumassa – miten tässä taas kävi näin!
Rahaministeriön madonlukujen rivien välistä voi löytää aitoa hämmennystä siitä, että kehitys on ollut ennustettua heikompaa.
Dramaattisinta luettavaa katsauksessa on hälyttävän nopeasti pahentunut tilannekuva julkisesta velkaantumisesta.
Kuluvana vuonna julkisyhteisöjen velkasuhde, eli velan suhde BKT:hen, on 89,1 prosenttia. Vielä vuosi sitten joulukuussa VM ennusti kuluvan vuoden velkasuhteeksi 85 prosenttia.
Mitä väliä on neljällä prosenttiyksiköllä sinne tai tänne?
Kun muistetaan, että Suomen bruttokansantuote on lähes 300 miljardia euroa, yksi prosenttiyksikkö tarkoittaa karkeasti kolmea miljardia euroa ja neljä prosenttiyksikköä siis 12 miljardia euroa. Suhteutetaan: tällä summalla rahoittaisi opetus-, sisä- ja oikeusministeriön hallinnonalan kulut vuodeksi.
Ensi vuonna julkisen velkasuhteen arvioidaan nousevan jo 91,6 prosenttiin, josta se kasvaa edelleen joka vuosi.
Viime vuonna VM arvioi julkisen velkasuhteen olevan 87 prosenttia BKT:sta vuonna 2029. Nyt tuore arvio on kohonnut jo 95,2 prosenttiin!
Julkista velkaa olisi siis vuonna 2029 tuoreen arvion mukaan karkeasti noin 25 miljardia euroa enemmän kuin vuosi sitten arvioitiin. Tätä voi suhteuttaa siihen, että hyvinvointialueiden rahoitus on kuluvana vuonna noin 26 miljardia euroa.
Mistä velkasuhteen dramaattinen heikkeneminen johtuu?
Helppo vastaus on: talouskasvun puutteesta. Kun alijäämät ja korkomenot kasvattavat yhtälön osoittajaa (julkinen velka) nopeammin kuin yhtälön nimittäjää (nimellinen bkt eli kokonaistuotanto), velkasuhteen kasvu jatkuu.
Yksinkertaistaen: kun alijäämät ovat ennakoitua syvempiä ja talouskasvu ei käynnisty, pysyy velkasuhde korkealla, ja kehitys kumuloituu vuosien päähän entistä suurempana kuiluna.
Edellä mainituista luvuista seuraa väistämättä se, että hallituksen tavoite julkisen velkasuhteen vakauttamisesta vuonna 2027 ei ole toteutumassa.
Hallitus voi edelleen todeta tavoitteen olemassaolon ja päättää lisäsopeutuksista tai sitten ilmoittaa tavoitteen rauenneen.
Millaisella sopeutuksella velkasuhde vakiintuisi? VM:n mukaan julkinen velkasuhde kasvaa vuosina 2026-27 noin 0,8 prosenttiyksikköä. Kun suhteutetaan tämä noin 300 miljardin euron BKT:hen, tarkoittaisi tämä noin 2,3-2,4 miljardin euron lisäsopeutusta.
Hallitus on tähän mennessä tehnyt kaudellaan noin 10 miljardin euron sopeutukset. Vaalienalusvuonna kahden miljardin lisäsopeutusten hakeminen on äärimmäisen vaikeaa.
Muuten VM:n talouskatsauksen tarina on tuttua kauraa: talouskasvun alkamista on ennusteessa jälleen ’siirretty’ ensi vuoteen.
Poimintoja videosisällöistämme
Kasvu on hyytynyt Suomessa muttei euroalueella. Yhdysvaltojen asettamia tuontitulleja ei tilanteesta voi syyttää: Suomen tavaravienti on tammi-syyskuussa jopa kasvanut noin neljä prosenttia viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna.
VM myöntää suoraan, että se on aiemmissa ennusteissa aliarvioinut huolen ja epävarmuuden suotuisat vaikutukset kotitalouksien kulutukseen.
Sormi osoittaa jälleen yksityisen kulutuksen heikkoon suoriutumiseen. Aineiston mukaan tämä on vain osatotuus, sillä investoinnit ja nettovientikään eivät vedä tällä hetkellä takavuosien tahtiin.
Epävarmuuden hintaa on vaikea mitata, mutta rahaministeriön ja tutkimuslaitosten sietäisi keksiä uusia tutkimusmenetelmiä pureutua syvemmin esimerkiksi siihen, millaisen hintalapun ja loven Venäjän jo neljättä vuotta käymä hyökkäyssota Ukrainaan on tuonut yksityiseen kulutukseen ja investointeihin.
Mielenkiintoinen on havainto siitä, että kuluttajista ei tunnu, että hintojen nousu olisi merkittävästi hidastunut. Tilastokeskuksen kuluttajien luottamustilaston mukaan kuluttajat arvioivat inflaation olevan tällä hetkellä 4,3 prosenttia, vaikka todellisuudessa se on nollan pinnassa. Ero toteutuneen inflaation ja kuluttajien arvion välillä on mittaushistorian suurin.
Taustalla on tietenkin myös kasvava huoli omasta toimeentulosta työmarkkinoiden epävarmuuden lisääntyessä sekä yleinen lamaantuma, joka heikosta julkisesta taloudesta välittyy jatkuvasti uutismaisemassa. Kun tähän lisätään myös nuorten tulevaisuususkon heikkeneminen, voidaan kokonaisuudessaan todeta, että julkisen talouden tila näyttää pelättyäkin pahemmalta.