Auringossa välkkyvä lumen ja kuuran peittämä luonto on näkemisen arvoinen. Eräopas listaa talviretkeilykohteet, joihin sinunkin kannattaa suunnata.
Suomi on pullollaan upeita retkikohteita, joihin kannattaa suunnata talvellakin. Sama paikka näyttää aivan erilaiselta, kun vihreät puut peittyvät kuuraan ja tykkyyn.
”Parhaimmillaan talviretkillä on todella kaunista. Jos aurinko vähän pilkahtelee, hanki hohtaa ja jokaisen puun jokaisen neulasen kärki kimaltelee kuurassa”, tietokirjailija ja eräopas Jouni Laaksonen sanoo.
Paikoissa, joissa ei ole lunta, talviretkeily on pitkälti samanlaista kuin muinakin vuodenaikoina. Jos lunta on reippaasti, tulee retkikohteeksi valita paikka, jossa polut ovat tamppautuneet auki tai hankkia varusteet, jotka mahdollistavat liikkumisen hangellakin.
Jouni Laaksonen listaa kymmenen talviretkeilykohdetta, joista valtaosa sopii aloittelijalle eikä vaadi kummempaa varustusta.
1. Nuuksion kansallispuisto, Espoo
Retkeilijä arvostaa Nuuksion kansallispuiston parkkipaikkatarjontaa, julkisia liikenneyhteyksiä ja helppokulkuisia merkittyjä kävelyreittejä, joiden pituuden voi valita mieltymysten ja kunnon mukaan. Suositun ulkoilukohteen polut ovat auki tampattuja koko matkalta, joten useimmiten lämmin vaatetus ja istuinalusta riittävät varustukseksi.
Pinta-alaltaan laaja kansallispuisto tarjoaa hienoja maisemia erämaisine metsineen, metsälampineen ja kallioineen tiiviisti asutun pääkaupungin kupeessa.
”Nuuksiota kutsutaan miljoonan ihmisen erämaaksi. Se on oikein hyvä ulkoilupaikka kesät talvet.”
2. Kopparnäs-Störsvikin virkistysalue, Inkoo
Monet luontokohteet ovat viimeisen metsätien päässä, paikassa, jossa ei ole lähimaillakaan aurattua tietä eivätkä ne siksi sovi välttämättä jalkaisin liikkuvalle talviretkeilijälle. Inkoon ja Kirkkonummen alueella sijaitseva Kopparnäs-Störsvikin virkistysalue huollettuine parkkipaikkoineen on toista maata.
Uudenmaan virkistysalueyhdistys Uuvin omistama, rakentamaton merenrantapätkä on sijaintiinsa nähden poikkeuksellinen. Rantapolkujen ja kallioiden läheisyydestä löytyy runsaasti taukopaikkoja tulisijoineen.
3. Kolin kansallispuisto, Lieksa
Kolin kansallispuisto on yksi Suomen 27:stä virallisesta kansallismaisemasta. Pielisen rannalta aukeava, Pohjois-Karjalan korkein vaara on innoittanut niin taiteilijoita kuin retkeilijöitäkin – kesäisin jopa ruuhkaksi asti.
Ukko-Kolin huipulle 347 metrin korkeuteen kannattaa kivuta myös talvella paksun lumikerroksen peittämien, veistoksellisten tykkykuusten takia.
Merkittyjen kävelyreittien lisäksi Koli tunnetaan Suomen pisimmästä yhtäjaksoisesti valaistusta, 25 kilometrin hiihtoladustaan.
4. Hepokönkään vesiputous, Puolanka
Kainuun vaaramaisemissa virtaa Suomen korkeimpiin lukeutuva vesiputous. Talvella kahdeksantoista metrin korkuiselta kalliojyrkänteeltä laskeutuva putous muuttuu jylhäksi jääseinämäksi.
Tasainen maasto on kesäisin täysin esteetön. Talvella paikan päällä ei pääse pyörätuolilla liikkumaan, mutta muutoin tasaiset polut sopivat helppokulkuisuutta arvostaville. Kävelymatkaa on jääputoukselle alle kilometri suuntaansa.
Jääputouksen harjalla sijaitsee laavu tulisijoineen.
5. Sallan alue, Salla
Sallan kansallispuisto ei ole niin vilkas kuin muut Lapin hiihtokeskukset, mikä sopii rauhaa ja hiljaisuutta arvostavalle kulkijalle. Vanhoista metsistä ja jääkauden muovaamista tuntureista ja harjuista koostuva Suomen nuorin kansallispuisto hurmaa luonnollaan. Retkeilijä pääsee liikkumaan sekä hiihtämällä että kävelemällä.
Kansallispuiston läheisyydessä sijaitseva, reilun kolmentoista kilometrin pituinen Ruuhitunturin kierros huipentuu näkötornille, josta aukeava tykkylumimaisema on näkemisen arvoinen.
”Torni itsessään on kymmenisen sentin paksuisessa kuurassa, joka kimaltelee kauniisti. Tornista näkee kauas, kaikkialla on tykkyupeutta.”
6. Kiilopää, Saariselkä
Urho Kekkosen kansallispuistoon kuuluva Kiilopää on monipuolinen talviretkikohde. Alueelta löytyy hiihtolatuja noin 200 kilometrin verran. Osa laduista kulkee metsän halki, osa suoraan avotunturiin.
Lumikengillä tai tunturisuksilla liikkuva voi kivuta latujen ulkopuolelle tunturirinteille tai poistua opastetuilta reiteiltä pidemmille hiihtovaelluksille. Huolletut, moottorikelkan pohjustamat talvipolut sopivat sekä kävelyyn että läskipyörällä ajamiseen.
Lyhyempää hiihtomatkaa haluava voi hiihtää viiden kilometrin pätkän tunturin yli Luulammen latukahvilalle.
”Omasta mielestäni Kiilopään latuverkoston kuningas on harvemmin huollettu Rautulammen erämaalatu. Sinne ei pidä huonolla kelillä lähteä, mutta kirkkaalla säällä tälle ladulle kannattaa suunnata ihailemaan upeita tunturimaisemia.”
7. Yllästunturi, Kolari
Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on Suomen suosituin kansallispuisto. Jalkaisin liikkuvaa hemmotellaan 100 kilometrin pituisella, aarniometsän läpi kulkevalla huolletulla talvipolustolla. Latuja on yli 300 kilometriä.
Matkan varrelta löytyy taukopaikoiksi sopivia latukahviloita ja laavuja. Retken kruunaa tunturin huipulta aukeava tykkypuumaisema.
8. Linnansaaren kansallispuisto, Oravi
Talvinen järvimaisema Saimaalla Linnansaaren kansallispuistossa on elämys. Paikallinen yrittäjä ylläpitää jäällä merkittyä talvivaellusreittiä Oravista Linnansaaren. Matkan voi taittaa sekä potkukelkalla että jalan tai hiihtämällä.
”Järvellä maisema vaihtuu koko ajan. Ympäriltä nousee komeita metsäisiä saaria. Viiden kilometrin matka Linnansaareen hujahtaa hetkessä.”
9. Käsivarren Lapin erämaat
Lapissa on kymmeniä laajoja erämaita, jotka sopivat hiihtovaelluskohteiksi. Käsivarren seutu on haastavimmasta päästä, sillä koko alue on korkeaa avotunturia. Aloittelijalle erämaamaasto ei sovellu, eikä kokeneemmankaan talviretkeilijän pidä suunnata tuntureihin kovan tuulen ja pyryn aikaan huonon näkyvyyden takia.
”Kevättalven tyynillä ja leudoilla keleillä käsivarren erämaat ovat paratiisi. Missään muualla Suomessa ei ole yli kilometrin korkuisia tuntureita.”
Alueelta löytyy runsaasti autiotupia, mutta hiihtovaelluksille tulee pakata teltta siltä varalta, että sää muuttuu eikä eteneminen onnistu suunnitellusti. Myös tunturi- tai metsäsukset ovat ehdottomat varusteet.
10. Oma lähisuo
Kesäisin suomaasto voi olla vaikeakulkuista, jos pitkospuut puuttuvat. Talvella jäätynyt, lumen peittämä suo muuttuu oivaksi hiihtoalustaksi. Metsäsuksilla tai lumikengillä etenee kevyesti umpihangessakin. Opasteita ei tarvita, sillä takaisin löytää omia jälkiä seuraamalla. Kompassia ja karttaa kannattaa kuitenkin kantaa mukana siltä varalta, että lumipyry iskee ja peittää suksien painaumat.
”Tärkeintä on, että suo on ojittamaton, sillä ojitetussa suossa on ojia, joita on vaikea ylittää. Ojien varret ovat täynnä tiheää taimikkoa, jonka läpi kulkemisesta ei saa muuta kuin pahan mielen.”
Mikä tahansa ojittamaton ja luonnontilainen lähisuo, jonka äärelle pääsee autolla, sopii talviretkeilyyn. Esimerkiksi Kuhmon Teerisuo ja Lapin suurin suo Teuravuoma ovat nautinnollisia hiihtokohteita. Koskemattomasta hangesta voi bongailla eläinten jälkiä.
Lue myös Anna.fi: Retkeilyharrastaja kertoo, mitä hän jättäisi rinkasta pois: nämä varusteet ovat turhia tai liian painavia
Toimitus suosittelee
Kaupalliset yhteistyöt
Suosituimmat
Kaupalliset yhteistyöt