Antti J. Jokisen ohjaama Kalevala: Kullervon tarina saa ensi-iltansa 16. tammikuuta.
Antti J. Jokinen joutui keskeyttämään Omerta 6/12 -suurelokuvan kuvaukset kohun saattelemana vuonna 2020. Nyt alkuvuodesta valkokankaalle ilmestyvä Kalevala: Kullervon tarina on hänen ensimmäinen ohjaustyönsä sen jälkeen. Antti Rastivo
Antti J. Jokinen istuu intoa piukeana elokuvateatterissa. Hänellä on takanaan Kalevala: Kullervon tarina -elokuvan kutsuvierasnäytös, joka on hänen uusin ohjaustyönsä.
Se on samalla ensimmäinen valmistunut ohjaus sen jälkeen, kun hän jäi sairauslomalle kesken kohua herättäneen Omerta 6/12 -elokuvan kuvausten. Nyt Jokinen on kuitenkin täysissä sielun ja ruumiin voimissaan. Hänen mukaansa paluu ohjaustyöhön tuntui erityisen upealta.
– Tuntui todella kivalta. Olen saanut elämäni järjestykseen ja tietysti työpsykologit auttoivat siinä, ettei minulle tule uudestaan loppuunpalamista, hän kertoo.
Jokinen kuvaa, kuinka ”nuoruuden into” on palannut ja työ tuntuu taas erityisen mielekkäältä.
– Vähän niin kuin silloin aikoinaan, jolloin työ ei maistu enää työltä, hän hehkuttaa.
Hän muistuttaa, että elokuvan tekemiseen tarvitaan intoa, sillä ilman sitä laatu kärsii.
– Tämä ei ole helppoa, joten sinun täytyy olla innostunut siitä. Joskus sanon kuvausryhmällekin, että joku myy autovakuutuksia, mutta me teemme elokuvaa, joten nautitaan tästä. Olemme lapsuutemme unelman parissa, hän kertoo hymyillen.
Jokinen kuvailee käyneensä läpi suuria muutoksia elämässään ja työtavoissaan ennen palaamistaan töihin. Merkittävin muutos oli työn siirtäminen pois kotoa toimistolle, mikä auttoi selkeyttämään työn ja vapaa-ajan välisiä rajoja. Aiemmin kotona ollut työhuone ja jatkuva työasioiden näkeminen kuormittivat henkisesti.
Jokinen kuvailee, ettei ohjaaminen ole enää osa hänen identiteettiään, vaan ihan tavallista työtä muiden joukossa. Rauno Ronkainen
– Kannattaa kuunnella ammattilaisia, kyllä he tietävät mistä puhuvat. Työuupumuskin on hyvin yleistä, hän toteaa.
Jokinen kertoo myös, että aiemmin hän oli harhautunut ajattelemaan, että elokuvaohjaaminen olisi osa hänen identiteettiään.
– Tajusin, että itse asiassa se on minun työtäni. Antti Jokinen on jotain aivan muuta, perheenisä, aviomies ja muuta vastaavaa.
Uudella tavalla työhön asennoituminen hellitti ohjaajan taakkaa merkittävästi.
– Se vapautti jollain tavalla myös omaa tunne-elämääni. Suhtautumiseni oli muuttunut niin, etten enää kantanut mukanani asioita, joihin en pystynyt vaikuttamaan. Aiemmin reagoin voimakkaasti, jos jokin meni huonosti, mutta nyt suhtautumiseni koko työhön oli järkevöitynyt.
Jokinen kuvaa palanneensa perusasioiden äärelle. Työ ei ole enää kiveen kirjoitettu suunnitelma, vaan kulkee mukana luonnollisesti ja joustavasti.
Jokinen antaa elokuvan ikään kuin ”tulla häntä kohti” ja hyväksyy olosuhteet sellaisina kuin ne ovat, tehden niistä aina parhaan mahdollisen version.
– Elokuvaohjaajat ovat usein aika suuria egoisteja, vaikka eivät toki kaikki. Jossain vaiheessa oma identiteetti ja työ voivat alkaa sekoittua, eikä se ole kovin fiksua. Silloin ihminen lokeroi itseään yhä ahtaammin. Nyt lokeroita ei enää ollut, oli vain ajatus siitä, että tehdään elokuva, hän kiteyttää.
Jokisen vaimo Krista Kosonen näyttelee myös elokuvassa. Mikko Huisko
Kalevala: Kullervon tarina -elokuvan käsikirjoitus valmistui ensimmäisen kerran jo viisitoista vuotta sitten, mutta tuolloin rahoitusta ei löytynyt. Nyt budjetti on arviolta 4,9 miljoonaa euroa. Jokinen kertoo kuitenkin, etteivät paineet työn teossa olleet samanlaisia kuin ennen.
– En ota paineita siitä, että elokuva on kuitenkin vain elokuva. Sitä ei pitäisi ottaa liian vakavasti omassa päässä, ja tällä kertaa en ottanut.
Lopulta elokuvasta ei tullut lainkaan sitä, mitä hän alun perin suunnitteli – ja hyvä niin. Fantasiasisällöstä luovuttiin, ja elokuva perustuu nyt Elias Lönnrotin todellisilta ihmisiltä keräämiin tarinoihin, vaikka mytologia ja sen teemat säilyvät teoksessa.
Nyt elokuva on valkokankaalla, ja Jokinen toivoo sille jopa kansainvälistä menestystä. Hän myös uskoo sen olevan täysin mahdollista.
– Suomen kieli ei ole enää sellainen mörkö. Viisitoista vuotta sitten tällaisesta budjetista ei olisi ollut puhettakaan, hän arvioi.
Striimauspalvelut ovat hänen mukaansa tehneet hyvää suomalaiselle elokuvalle, sillä katsojat ovat tottuneet myös ulkomaankieliseen sisältöön, mikä avaa uusia mahdollisuuksia kansainväliseen myyntiin ja näkyvyyteen.
Elokuvaa tähditt ävät Eero Aho ja Elias Salonen. marek sabogal