Perttu Kauppinen
EU:n kyvyttömyys käyttää Venäjältä takavarikoituja varoja Ukrainan hyväksi on karmiva osoitus siitä, miten rikki unioni on, kirjoittaa vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen.
Eilen klo 20:53
Ukraina-huippukokous osoitti jälleen kerran, miten heikko ja sekalainen seurakunta Euroopan unionista on tullut. Kuva torstailta 18. joulukuuta. AOP
Euroopan unionilla oli tällä viikolla jälleen kerran mahdollisuus näyttää, että EU kykenee päätöksentekoon ja että se kykenee pelaamaan kovaa peliä myös sellaista globaalia pahantekijää vastaan kuin Venäjä.
EU:n Ukraina-huippukokouksessa oli tarkoitus sopia siitä, että EU ottaisi haltuun Venäjän valtion jäädytettyjä varoja, joita olisi sitten voitu käyttää Ukrainan sotaponnistelujen tukemiseen. Monet, kuten EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen, Saksan liittokansleri Friedrich Merz ja Suomen pääministeri Petteri Orpo, panivat arvovaltansa peliin ja tuntuivat uskovan, että EU oikeasti kykenisi toimintaan.
Lopulta EU tekikin sen, missä unioni on parhaimmillaan – kokousti epätoivoisen myöhään eikä saanut aikaiseksi kovia päätöksiä. Kokouspullia syötiin Brysselissä perjantaina aamukolmeen saakka, mutta rohkeutta puuttua Venäjän varoihin ei lopulta löytynyt.
EU:n suunnittelema ”sotakorvauslaina” kaatui Belgian, Italian ja Ranskan vastustukseen. Venäjän varojen käyttämisen sijaan EU-maat sopivat ottavansa 90 miljardia euroa yhteistä lainaa, jonka avulla Ukraina saa pyöritettyä sotatalouttaan seuraavat kaksi vuotta.
Periaatteessa EU:ssa edelleen ainakin teeskennellään, että jäädytetyt venäläisvarat voidaan myöhemmin ottaa käyttöön tai että Venäjä voitaisiin muuten panna maksamaan nyt otettava laina.
Näkis vaan ja kuulis kolinaa. Käytännössä voi pitää varmana, että Ukrainan tukemiseen otettu laina maksetaan lopulta korkoineen EU-maiden asukkaiden, muun muassa suomalaisten, kukkarosta.
Poikkeuksena tietysti Unkari, Tšekki ja Slovakia, jotka jättäytyivät nyt sorvatun yhteislainan ulkopuolelle.
Jos EU:lla ei riitä kykyä ja uskallusta takavarikoida Venäjän varoja sodan aikana, mistä uskallus löytyisi sen jälkeen, kun rauha on mahdollisesti saatu aikaan?
Yhdysvaltain ja Venäjän pyörittelemissä rauhansuunnitelmissa Venäjän jäädytetyille varoille on ainakin löydetty muuta käyttöä.
Marraskuun lopulla julkitulleissa suunnitelmissa osa jäädytetyistä varoista käytettäisiin Yhdysvaltojen johtamiin Ukrainan jälleenrakennustoimiin. Osa taas sijoitettaisiin erilliseen, Yhdysvaltojen ja Venäjän yhteiseen investointirahastoon. Osa jäädytetyistä varoista vain vapautettaisiin.
Toistaiseksi EU-maiden kyky vaikuttaa rauhansuunnitelmien sisältöön on ollut sen verran heikkoa, että vaatii varsin rautaista uskoa luottaa siihen, että EU-maiden sotalainojen takaisinmaksu saataisiin kirjattua amerikkalaisten ja venäläisten papereihin.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on moneen otteeseen pilkannut Euroopan unionia ja sen johtajien kykyä saada aikaan päätöksiä.
Ukraina-huippukokous osoitti jälleen kerran, miten oikeassa Trump on ja miten heikko ja sekalainen seurakunta Euroopan unionista on tullut. Lopputuloksen voi yrittää maalata onnistuneeksi sillä varjolla, että Ukrainan tukemisesta viimein saatiin päätettyä – katastrofaalisin epäonnistuminen vältettiin.
Se on laiha lohtu eikä lupaa hyvää tulevalle.