Lukijan mielipide|Kun hyväntekeväisyystyön kautta aletaan paikata ihmisten perustarpeita, kuten ruokaa ja vaippoja, pitäisi hälytyskellojen soida.
Kirjoitus on Helsingin Sanomien lukijan mielipide.
Perheet pyytävät hyväntekeväisyysjärjestöiltä lapsilleen joululahjaksi vaippoja ja ruokaa (HS 18.12.). Tämä on ajankuva murenevan hyvinvointivaltion raunioilla, Suomessa jouluna 2025.
En malta olla miettimättä, mitä meille yhteisönä ja yksilöinä tekee tämä voimistuva uhri–auttaja-performanssi, josta jo vapauduimme hyvinvointivaltion ansiosta, mutta johon nopeasti kasvava eriarvoistuminen meitä jälleen ohjaa.
Itse entisenä köyhänä lapsena ajattelen, että hyväntekeväisyysasetelma eriyttää ihmisiä toisistaan entisestään ja asettaa köyhän entistä vahvemmin passiivisen, autettavan köyhän identiteettiin. Köyhästä tulee etuoikeutetun ihmisen laupeuden kohde. Kohteena oleminen on ihmisarvoa alentavaa, ja samalla itse köyhyyden syyt jäävät ratkaisematta.
Inhimillisesti pidän auttamisen halua kauniina eleenä ja joulun sanomaan kuuluvana lähimmäisenrakkautena enkä halua mitenkään väheksyä avun antajien tai auttavien järjestöjen työtä. Useimmat toimivat varmasti myös siksi, että ovat järkyttyneitä hallituksen leikkauksista ja kymmenientuhansien uusien lasten putoamisesta köyhyyteen.
Samalla on kuitenkin tunnustettava hyväntekeväisyyteen liittyvä valta ja etuoikeus. Pahimmillaan käy niin, että hyväntekeväisyyden kautta eriarvoisuus normalisoituu ja saa oikeutuksen myös auttajien mielissä.
Kun hyväntekeväisyystyön kautta aletaan paikata ihmisten perustarpeita, kuten ruokaa ja vauvanvaippoja, pitäisi hälytyskellojen soida. Verotus ja sosiaalipolitiikka ovat parhaita tapoja hoitaa eriarvoisuutta, ja siksi hyvinvointivaltio olisi paras joululahja meille kaikille.
Sandra Hagman
sosiaalityöntekijä, sosiaalialan opettaja
Helsinki
HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa http://www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.