Olympialaisten vakiolajin kivet ovat vaikeita valmistaa.

Curlingin kiviä ei ole helppoa hankkia. Kuvituskuva. EPA/AOP

Milano-Cortinan olympialaiset kolkuttavat aivan nurkan takana. Viiden renkaan kisoihin on aikaa enää noin puolitoista kuukautta.

Pekingin olympialaisista on näin ollen kulunut jo vajaat neljä vuotta. Pekingin olympialaiset olivat suomalaisittain historialliset, kun Leijonat voitti historiansa ensimmäisen olympiakullan ilman NHL-pelaajia pelatussa turnauksessa.

Kisojen suurimmaksi ilmiöksi nousi kuitenkin Matt Hamilton, yhdysvaltalainen curlingin pelaaja. Jos nimi ei ole jäänyt mieleen, monet tunnistavat miehen varmasti kuvasta.

Hamilton tuli tunnetuksi tuuheista viiksistään ja pitkistä hiuksistaan.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Matt Hamiltonin USA taipui Pekingin pronssiottelussa Kanadalle. EPA/AOP

Tässä artikkelissa ei kuitenkaan keskitytä sen enempää Hamiltoniin, vaan hänen lajiinsa curlingiin.

Curling on vakiolaji olympialaisten ohjelmassa. Curling on ollut osa talviolympialaisten repertoaaria jo vuodesta 1924 lähtien.

Lajissa joukkue yrittää liu’uttaa omat kivensä jäätä pitkin kohti maalialuetta. Tavoitteena on sijoittaa omat kivet lähimmäksi keskustaa ja estää vastustajaa onnistumasta tässä.

Curlingin keskeiset pelinappulat eli kivet ovat erikoisen näköisiä – ja hyvin vaikeasti saatavissa.

Valmistus

Kivet valmistetaan lähes poikkeuksetta Skotlannin lounaisrannikon edustalla sijaitsevalta Ailsa Craigin asumattomalta saarelta louhitusta graniitista. Kivien valmistukseen käytettävää graniittia ei löydä mistään muualta maailmasta, kertoo uutistoimisto AP.

Graniitin ainutlaatuisuuteen liittyvät erityisesti sen ominaisuudet: se kestää käytännössä mitä vain.

– Graniitissa on elastisia ominaisuuksia: törmäyksessä energia sekä sitoutuu että vapautuu, jolloin kivi ei halkea, Kays Curlingin operatiivinen johtaja Ricky English sanoi AP:lle.

Curling-kivissä käytetään kahta graniittilaatua. Yleinen vihreä graniitti muodostaa suurimman osan kivestä, ja sitä saa saarelta helposti.

Kivien liukupintaan käytettävä sininen hone-graniitti on vedenpitävää ja erityisen kestävää, ja se joudutaan irrottamaan maaperästä poraamalla ja kaasupanoksia käyttämällä.

Tämän jälkeen lohkareet kuljetetaan mantereelle, jossa niistä louhitaan pyöreät 19-kiloiset curlingkivet.

Louhintoja tehdään kuitenkin ani harvoin, väliä on jopa vuosia.

Vuonna 1851 perustettu Kays Curling vastaa olympiakivien valmistuksesta. Yrityksellä on yksinoikeus Ailsa Craigin graniitin käyttöön. Yritys on valmistanut olympiakiviä lähes koko nykyaikaisen curlingin historian ajan.