Nigerian viranomaiset kertoivat joulukuussa vapauttaneensa osan marraskuussa siepatuista lapsista. LEHTIKUVA/AFP
Samaila Livinus yrittää joka päivä padota surunsa sisälleen ja olla vahva. Aamusta iltaan hän kuitenkin odottaa tietoja viisivuotiaasta pojastaan, joka siepattiin koulusta yhdessä satojen muiden kanssa Nigerin osavaltiosta Nigeriassa viime kuussa.
Pojan tämänhetkisestä tilanteesta ei ole vahvistettuja tietoja. Nigerian viranomaiset ovat joulukuussa kertoneet vapauttaneensa osan siepatuista lapsista. Lisäksi jotkin lapsista ovat onnistuneet pakenemaan.
– Toisinaan yritän vain olla itkemättä, pitää itseni ja perheeni rauhallisena, Livinus selittää.
Suru on jättänyt jälkensä myös Livinuksen vaimoon, joka ei usein pysty koko päivän aikana syömään mitään. Perheen kaksi muuta jäsentä, 9- ja 3-vuotiaat lapset, taas kyselevät jatkuvasti tietoja veljestään.
–Olen perheen isä, joten minun on pysyttävä vahvana, 44-vuotias Livinus sanoo hiljaisella äänellä.
Satojen vanhempien painajainen alkoi, kun aseistettujen miesten ryhmä hyökkäsi St. Maryn katoliseen sisäoppilaitokseen Papirin kylässä Nigerian keskiosassa viime kuussa. Riehuttuaan koulussa joukkio pakotti mukaansa yli 300 lasta sekä opettajia ja koulun henkilökuntaa.
Kohtalokas puhelinsoitto
Livinuksen perheen elämä muuttui täysin sen jälkeen, kun isä saieräänä aamuna puhelinsoiton, jossa kerrottiin pojan sieppauksesta. Kohtalokkaan aamun jälkeen isä ei juuri ole käynyt maissi- tai papuviljelyksillään tai edes lähtenyt kotoa. Lohtua tuovat päivittäiset puhelut ystäviltä, jotka yrittävät rohkaista Livinusta jaksamaan.
– Stressi ja henkinen trauma ovat vaarassa nujertaa minut. Joskus haluaisin itkeä, mutta kätken kyyneleeni, jotta vaimoni ei romahtaisi, hän sanoo.
– Jos kyse olisi kuolemasta, niin siinä ainakin lopulta ymmärtää, että tämä ihminen on kuollut ja hautaa hänet. Mutta kukaan ei tiedä, mitä sille lapsipololle on tehty, Livinus jatkaa rehevöityneessä puutarhassaan Minnan kaupungissa, joka sijaitsee noin viidensadan kilometrin päässä sieppauksen kohteeksi joutuneesta sisäoppilaitoksesta.
Livinus on etsinyt apua myös uskonnosta: rukousnauha on ahkerassa käytössä päivän useissa hiljaisissa hetkissä. Ja vaikka hänen sisällään myllertää, siististi pukeutuneesta ja hyvälle parfyymille tuoksuvasta Livinuksesta ei päälle päin näe, millaisessa tuskassa hän elää.
Kaikki eivät ole yhtä vahvoja kuin Livinus. Hänen ystävänsä, jonka kaksi lasta siepattiin myös, kuoli sydänkohtaukseen vain joitakin päiviä sieppauksen jälkeen.
Toivo elää
Nigerian kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Nuhu Ribadu keskusteli taannoin St. Maryn sisäoppilaitoksen omistavan hiippakunnan piispan Bulus Dauwa Yohannan kanssa. Keskustelujen aikana Ribadu vakuutti, että lapset ovat turvassa ja palaavat pian kotiin.
– Nuhu Ribadu sytytti elämänhalumme uudelleen. Hän antoi meille toivoa siitä, että hallitus tekee jotain asialle, joten jaksamme edelleen uskoa, Livinus sanoo.
Myös piispa Yohannalle vierailu oli tärkeä.
– Ribadu tuli tänne vakuuttaakseen, että lapset ovat turvassa ja hyvässä kunnossa. On vain ajan kysymys, koska he palaavat. Se voi tapahtua milloin vain.
– Kun olin kuullut tämän tiedon, pystyin vihdoin lepäämään vähän ja saamaan hieman unta öisin, piispa jatkaa.
Vaikka sieppaukset ovat viime vuosina olleet varsin tavanomaisia, marraskuun loppupuolella tapahtunut satojen koululaisten kaappaaminen herätti runsaasti kansainvälistä huomiota. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump uhkasi Nigeriaa jopa sotilastoimilla, jos sieppaukset eivät lopu. Samalla Trump yhdisti, ilman todisteita, sieppaukset islamistien harjoittamaan kristittyjen vainoon.
Vuosia sitten siepattuja tyttöjä yhä kateissa
Vaikka Nigerian viranomaiset olisivatkin saaneet vapautettua osan Papirin kylän koulusieppauksen uhreista, ei valtiovallan toiminta sieppaustapauksissa muuten herätä luottamusta.
YK:n naisten syrjintää vastustavan komitean (Cedaw) taannoisen raportin mukaan suurta kansainvälistä huomiota kymmenen vuotta sitten saaneen Chibokin koulutyttösieppauksen sadoista uhreista yli 90 on edelleen sieppaajien vankina tai kadoksissa. Vapautetut puolestaan kärsivät pahoista traumoista ja avoimesta syrjinnästä.
Raportin tiedon perustuvat kaksi vuotta sitten Nigeriassa käyneen YK:n ryhmän tutkimuksiin ja haastatteluihin maan pääkaupungissa Abujassa ja useissa osavaltioissa. Nigerian viranomaisille ei kerrottu vierailusta.
– Chibokin tyttöjen sieppaus ei ollut yksittäinen tragedia, vaan osa Pohjois-Nigeriaan kouluihin ja yhteisöihin kohdistuneiden sieppausten sarjaa. Tutkimusryhmän mukaan viranomaisten jatkuva kyvyttömyys suojella koulutyttöjä ja muita naisia sieppauksilta osoittaa vakavaa ja jatkuvaa piittaamattomuutta, raportissa sanotaan.
YK:n mukaan Chibokin koulusieppauksen jälkeen Nigeriassa on siepattu ainakin 1 400 tyttöä. Heistä osan kohtalona ovat olleet pakkoavioliitot tai joutuminen ihmiskaupan uhreiksi.