Vieraskynä|Kotitalouksille ja yrityksille tarjotut tuet ovat valtiontalouden kannalta usein kallis ja tehoton tapa edistää puhdasta siirtymää.
Kirjoitus on vierailevan asiantuntijan näkemys.
Eduskunta sai joulukuun alussa käsiteltäväkseen hallituksen energia- ja ilmastopolitiikan strategiset linjaukset. Kunkin hallituksen vuorollaan laatimat energia- ja ilmastostrategia ja keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma määrittävät energia- ja ilmastopolitiikan suuntaviivoja vuosiksi eteenpäin. Suunnitelmissa tarkastellaan energiantuotannon ja päästöjen kehitystä ja esitetään toimia, jotka ohjaisivat kehitystä kohti ilmastotavoitteita ja toimivaa energiajärjestelmää.
Samaan aikaan kun Suomessa keskustellaan julkisen talouden sopeutustarpeesta, energia- ja ilmastosuunnitelmissa rahaa riittää eikä vaikuttavuudella näytä olevan väliä.
Kumpikaan suunnitelma ei arvioi toimien kokonaiskustannuksia tai sitä, millaisilla toimilla lain edellyttämät päästövähennykset saavutetaan mahdollisimman pienin kustannuksin. Vain osalle toimista esitetään arvio sekä tuotetuista päästövähennyksistä että kustannuksista. Monien toimien kohdalla arvio jää puuttumaan kummastakin. Silloin ei voida valita toimia, joilla on paras hyöty-kustannussuhde.
Hallituksen ilmastopolitiikka nojaa pitkälti erilaisiin tukiin. Niitä kaavaillaan jaettaviksi esimerkiksi autoilijoille, öljylämmityksestä luopujille, biokaasun tuottajille, pienydinvoimaloille ja suurille teollisuusyrityksille.
Kotitalouksille ja yrityksille tarjotut tuet ovat kuitenkin valtiontalouden kannalta usein kallis ja tehoton tapa edistää puhdasta siirtymää. Tukia kuitataan myös investoinneista, joita olisi tehty ilman tukeakin.
Esimerkiksi aiemmassa, vuoden 2018 autojen romutuspalkkiokampanjassa kolmannes tukieuroista päätyi kotitalouksille, jotka olisivat ostaneet uuden auton myös ilman tukea. Merkittävä osa tukipotista oli siten vain tulonsiirto uusien autojen ostajille, ilman vaikutuksia ilmastopäästöihin.
Hallitus on silti päättänyt uudesta vuoden 2027 loppuun asti maksettavasta romutuspalkkiosta. Tarkoitukseen varataan 20 miljoonaa euroa, ja tukiehdot ovat huomattavasti höllemmät kuin aiemmissa kampanjoissa. Uusi tuki on siis entistä suuremmalta osalta vastikkeeton rahavirta valtion budjetista uusien autojen ostajille.
Rahaa riittää myös uusiin yritystukiin. Esimerkiksi tänä vuonna energia- ja teollisuusyrityksille on ollut tarjolla verohyvitys ilmastoneutraaliin talouteen tähtääville investoinneille. Haettujen hyvitysten määrä on hieman alle kolme miljardia euroa.
Rahaa riittää, eikä vaikuttavuudella näytä olevan väliä.
Yrityksillä oli tukiehdot määrittävän lain hyväksymisen jälkeen viisi kuukautta aikaa hakea hyvitystä. Kun ehtona hyvitykselle on vähintään 50 miljoonan euron investointi, tukea on luultavasti haettu investointeihin, jotka ovat olleet pitkällä selvitys- tai suunnitteluvaiheessa jo ennen tukiohjelmaa. Silloin hyvitys tuskin tuottaa suuria ympäristöparannuksia.
Myös puhtaalla siirtymällä perustellut tuet tulisi arvioida huolellisesti. Ylittävätkö hyödyt kustannukset? Voisiko tavoitteet saavuttaa pienemmillä kustannuksilla?
Tekemättä jättäminenkin maksaa, sillä EU-lainsäädäntö määrittää Suomelle päästövähennysvelvoitteen vuoteen 2030. Nyt valtio on maksamassa velvoitteen ylittävistä päästöistä lähes 60 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi Suomi voi menettää jopa 80 miljoonaa euroa EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen rahoitusta, ellei liikenteen päästöjä onnistuta puolittamaan tavoitteen mukaisesti.
Energia- ja ilmastosuunnitelmat voivat vaikuttaa pitkäaikaisesti myös valtion rahoitusvajeeseen ja talouskasvuun. Kustannustehokkuus auttaisi sovittamaan yhteen ilmastotavoitteet ja talouspolitiikan pyrkimykset.
Monet energia- ja ilmastosuunnitelmien ehdotukset vaativat vielä säädösvalmistelua. Päästövähennyksiä ja niiden kustannuksia tarkastellaan säädösvaiheessa usein vain ehdotus kerrallaan. Ilmastotoimien talousvaikutukset hämärtyvät, jos energia- ja ilmastopolitiikan linjapapereissa ei arvioida toimien kustannuksia kokonaisuutena.
Marita Laukkanen on taloustieteen työelämäprofessori Tampereen yliopistossa ja tutkimusprofessori Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa.
Vieraskynien kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/