Kolumni|Venäjällä Pyhä Nikolaos on yksi tärkeimpiä pyhiä, jonka uskotaan auttavan kaikessa. Niin Putin esitetään Venäjän propagandassa.
Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.
Kesällä 2017 Moskovan Kristus Vapahtajan katedraalille kiemurteli pitkä jono. Niin pitkä, että joinakin päivinä odotusaika venähti yli kymmeneen tuntiin.
Jonon selitys oli Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän vasemmanpuoleiseksi kylkiluunkappaleeksi uskottu pyhäinjäännös, joka oli tuotu katedraaliin nähtäville. Venäläisille Pyhä Nikolaos on yksi läheisimpiä pyhiä, minkä lisäksi hänellä on maine melkein minkä tahansa ongelman ratkaisijana.
”Isoäiti on sairastunut ja joutunut sairaalaan. Tulimme pyytämään hänelle terveyttä”, yksi nainen selitti jonossa.
Nikolaos on tietysti tärkeä myös lännessä, jossa hänet tunnetaan Nikolauksena. Katolilaisille hän on merenkulkijoiden ja lasten pyhimys, johon joulupukin ajatellaan osin perustuvan. Siksi pukki on amerikanenglanniksi Santa Claus.
Moskovan jono liittyi tähän jaettuun arvostukseen. Silloinen paavi Franciscus oli tavannut edellisenä vuonna Havannassa Moskovan patriarkan Kirillin. Erityisenä hyvän tahdon eleenä Franciscus oli luvannut Pyhän Nikolaoksen pyhäinjäännöksen nähtäville Venäjälle.
Tapaaminen oli historiallinen, mutta niin oli paavin lupauskin. Pyhäinjäännökset eivät tiettävästi olleet matkustaneet Italian Barista sen jälkeen, kun merimiehet kaappasivat ne sinne Vähästä-Aasiasta vuonna 1087. Franciscus oli kuitenkin valmis näyttävään eleeseen, koska halusi Kirillistä liittolaisen taistelussa Euroopan maallistumista vastaan.
Franciscus suhtautui loppuun asti ymmärtäväisesti Venäjään, hyökkäyssodan raakuuksista huolimatta. Alun perinkin hiekalle rakennettu suunnitelma yhteisestä kamppailusta piti kuitenkin hyllyttää. Sotarumpua takovan Kirillin kanssa ei voinut uskottavasti markkinoida rakkauden kaksoiskäskyä.
Mutta Kirill ehti saada Pyhän Nikolaoksen reliikin näytille Venäjälle.
PyhÄ Nikolaos palasi mieleeni viime viikolla, kun katselin lähetystä, jossa Venäjän johtaja Vladimir Putin vastaili tuntikausia toimittajien ja alamaistensa kysymyksiin.
Tällaisissa maratonlähetyksissä Putin saa puhua vapaasti, sillä valtaosa show’sta on käsikirjoitettu. Jos joskus kuullaan kriittisempi kysymys, useimmiten ulkomaalaiselta toimittajalta, tarkentaville jatkokysymyksille ei ole mahdollisuutta. Kun taas kuullaan läpi päästettyjä kansan huolia, Putin käskyttää ja moittii paikallisjohtajia.
Kun näitä lähetyksiä katsoo riittävästi, huomaa, ettei Kremlin kannalta olennaisinta ole, mitä Putin vastaa yksittäisiin kysymyksiin. Tärkeämpää on luoda venäläisille kuvaa, että Putin tietää vastauksen mihin tahansa kysymykseen ja pystyy ratkaisemaan minkä tahansa ongelman.
Kirill ehti saada reliikin näytille.
Paitsi että koneisto haluaa esittää Putinin milloin Vladimir Pyhänä, milloin Iivana Julmana, Pietari Suurena, Aleksanteri III:ntena, Pjotr Stolypinina tai Josif Stalinina, se siis yrittää kuvata hänet myös eräänlaisena Pyhänä Nikolaoksena. Suurena hyväntekijänä ja avun tuojana.
Sitähän hän ei tietenkään ole. Venäjän koneiston pyrintö kuitenkin huvittaisi vähän enemmän, jos emme itse uskoisi niin vahvasti omiin mielikuviimme Putinista. Aivan liian usein näemme hänet jonkinlaisena vääristyneenä joulupukkina, jonka pahantahtoiset tontut ovat kaikkialla koko ajan ja onnistuvat kaikessa kiusanteossaan.
Sellainenkaan hallitsija hän ei tietenkään ole. Ajatus lähes omnipontentista Putinista – ja Venäjästä – on haitallinen, aivan kuten on usko Venäjän pikaiseen romahtamiseen. Venäjä on niin hankala naapuri, ettei meillä ole varaa kumpaankaan: ei varjojen säikkymiseen eikä ylimielisyyteen.
Meille ajatus jonottamisesta reliikin luo on vieras. Silti Pyhä Nikolaos näkyy meidänkin kulttuurissamme. Joulupukkiperinne ei kuitenkaan ole ainoa maallinen kytköksemme häneen.
Pyhän Nikolaoksen muistopäivä on nimittäin 6. joulukuuta. Siksi se on Niilon päivä. Muun muassa.