Hiihtäjä kertoo värikkäitä joulumuistoja.
– Joulu on paras juhla, sanoo Ristomatti Hakola. Pasi Liesimaa
Se jouluaatto oli niin karmaiseva, että maastohiihtäjä Ristomatti Hakola, 34, muistaa tapahtumat kuin eilisen päivän. Elettiin 1990-luvun puoliväliä Kankaanpäässä.
– Jälkikäteen kävi ilmi, että isäni Tuomo oli tilannut vahingossa kaksi joulupukkia, Hakola muistelee.
Ensin pirttiin asteli Kankaanpään Mailalta tilattu valkoparta. Homma sujui niin kuin aina: laulettiin pukille, istuttiin polvella ja jaettiin paketit.
Myöhemmin jouluaaton aikana tupaan tupsahti punanutun ylleen nakannut naapurin Erkki.
– Toinen pukki oli šokki. Menin piiloon sänkyni alle.
Naapurin Erkki oli Hakolan ruokakunnan luottopukki.
– Pukilla oli joskus keppinä mun jääkiekkomaila. Kun pukki lähti, kysyin vanhemmiltani, oliko se naapurin Erkki – pukista kantautui Erkin tuoksu.
Pukkivierailut eivät menneet ihan putkeen.
– Isäni tarjosi pukille konjamiiniä. Hän nosti parran ylös ja kippasi paukun kurkusta alas.
Myös Hakolan oma pukkikeikka 2000-luvulla meni plörinäksi.
– Olin intin esimiehen perheessä. Perheen tytär uskoi juuri ja juuri satuhahmoon. Keikka meni siihen asti hyvin, kunnes pihalla otin kuumottavan parran pois. Tyttö katsoi sillä hetkellä ikkunasta ja huusi, että sehän on Ristomatti.
Evankeliumi ulkomuistista
Hiihtolenkki jouluaattona on kuulunut Ristomatti Hakolan pirtaan siitä asti, kun hän on pysynyt pystyssä suksilla. Pasi Liesimaa
Hakolalla oli lapsuudessaan monelle suomalaisnassikalle tuttu rituaali: hän ympäröi Lasten suuresta lelukirjasta suunnilleen jokaisen tuotteen.
– Toivoin joka vuosi Playstationia, mutta sain pienimmän Legon, Hakola kuvailee.
– Vanhempana ymmärsin, etteivät lelut ole ihan halpoja. Pehmeät paketit olivat lapsuudessa ikäviä, enkä antanut arvoa pitkille kalsareille. Nykyisin kalsarit ovat ihan parhaita lahjoja, pitkissä alushousuissa viihtyvä mies kertoo.
Ristomatin isä Tuomo Hakola on todella tarmokas yrittäjä, joka ei toisinaan malttanut pysyä aloillaan edes jouluaattona.
– Isä on aika raju talkoomies. Ei hän aina ole ollut edes joulupöydässä, vaan Kankaanpäässä tykittämässä lunta.
Ristomatti, äiti ja kahdeksan vuotta hiihtäjää vanhempi isoveli söivät keskenään.
– Äiti on monesti rakentanut meille joulun. Hän on painanut hommia niska limassa, että olosuhteet ovat parhaat mahdolliset. Minä olen pöllähtänyt kahta kättä heiluttaen joulupöytään, vaikka en edes ole kova jouluruokamies.
Hiihtäjä sujauttaa suuhunsa pyhien aikaan mieluiten Lindtin suklaapalloja.
– Meidän perheessä nuorin luki aina ääneen jouluevankeliumin. Osaan tekstin lähes ulkoa.
Viimeinen hiihtojoulu?
Lumi tuo hiihtäjälle joulun. – Se on ihan ehdoton juttu. Muuten ei pääse tunnelmaan, Ristomatti Hakola sanoo. Pasi Liesimaa
Aikuisiällä ammattilaishiihto on sanellut, miten hiihtäjän suosikkijuhlaa vietetään.
– Valmistauduimme Lauri Lepistön kanssa Vuokatin alppimajassa vuoden 2020 Tour de Skille. Lauri toi aattona pari piparia pöytään. Sitten mentiin nukkumaan.
Antikliimaksi oli, että Hakola sairastui, eikä edes päässyt Keski-Euroopan kiertueelle.
Vuosi sitten pyhiä vietettiin Sveitsin Davosissa.
– Se oli aika hieno kokemus. Komea paikka, ladut olivat timanttiset ja kelit mahtavat. Ei se samanlainen ollut kuin kotona, mutta erilainen, Hakola kommentoi.
– Ollaan emännän kanssa puhuttu, että vietettäisiin joulua joka toinen vuosi hänen läheistensä parissa ja joka toinen minun. Yhtälö ei ole ”ihan” toteutunut, hän lisää.
Vuoden päästä tilanne saattaa olla toinen, jos Hakola lyö sukset pussiin. Tilanne on tällä hetkellä fifty-sixty.
Samanlaiset prosentit ovat sille, valmistuuko Hakolan ja Eveliina-puolison uusi omakotitalo Kauniaiseen vuoden 2026 jouluksi.
