Pekka Simojoki käy yhä kouluilla esiintymässä, joskin vähemmän kuin nuorempana. Hänen musiikkinsa kiinnostaa, mutta jotkut tahot haluavat poistaa lauluista hengellisen sisällön. Se johtaa esimerkiksi kouluista yhteydenottoihin, joissa kysytään, voisiko Jeesus-sanan jättää lauluista pois. – Outoa, miten hengelliset piirteet koetaan niin vaarallisiksi, artisti ihmettelee. Kuva: Philippe Gueissaz
TEKSTI KATJA SIRVIÖ
PEKKA SIMOJOEN edellinen keikka Päijälän rukoushuoneella on jäänyt artistin mieleen. Yleisössä istui tuolloin Simojoen vanha ystävä vuosikymmenien takaa.
– Olimme olleet yhtä aikaa isosina Längelmäellä Päiväkummussa 1970-luvulla ja
tavanneet ohimennen joskus 80-luvulla. Siinä hän seisoi edessä, hymyili ja kysyi, että muistatko vielä. Sen jälkeen olemme pitäneet yhteyttä, Simojoki kertoo.
Keikka pienellä Rukoushuoneella voittaa Simojoen mukaan Nokia-areenan keikat. Pienessä tilassa tunnelma on kuin ihmisten olohuoneessa ja yleisön voi kohdata eri tavalla.
– Se antaa keikkaan oman pienen jännityksen. Kun näkee ihmisten silmät ja hymyt. Pienessä tilassa voi improvisoida ja esittää sellaisiakin kappaleita, joita ei ole suunnitellut esittävänsä.
Päijälän keikalla kesäkuussa Simojoen kanssa lavalle nousee hänen tyttärensä Heidi Simelius. Simelius on suurelle yleisölle tuttu viime vuoden Voice of Finland -kaudelta, jossa hän pääsi kahdeksan parhaan joukkoon.
– Heidi itse ehdotti, että hän voisi lähteä kesän keikoille mukaan. Tartuin tarjoukseen heti. Se antaa oman lämpönsä esiintymiselle, kun lavalla on isä ja tytär. Heidi on loistava laulaja, Simojoki iloitsee.
Se antaa keikkaan oman pienen jännityksen. Kun näkee ihmisten silmät ja hymyt.
Pekka Simojoki
SIMOJOKI ON tuottelias lauluntekijä ja tehnyt muun muassa lastenlauluja ja rakkauslauluja. Parhaiten hänet kuitenkin tunnetaan gospel-muusikkona ja monelle jo rippikoulusta tuttujen kappaleiden tekijänä ja esittäjänä.
– Joku riparibiisi varmasti vedetään Päijälässäkin. Esimerkiksi Herra kädelläsi, joka on ensimmäinen tunnetuksi tulleista kappaleistani. Siihen törmään vieläkin syntymäpäivillä, kastetilaisuuksissa, riparilla ja hautajaisissa.
Jeesus-nimikin saattaa vilahtaa lauluissa, Simojoki varoittaa puoliksi huvittuneena ja puoliksi tosissaan. Hänen koulukeikkansa jälkeen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta suositteli, että hämeenlinnalaiselle oppilaalle maksetaan
1 500 euron korvaus siitä, että uskonnoton oppilas kuuli Jeesuksesta kertovia lauluja. Hämeenlinnan kaupunki kieltäytyi maksamasta. Keikka oli vuonna 2022 ja asiaa puitiin mediassa viime vuonna.
– Meillä on hyvin hoidettu demokraattinen yhteiskunta. Jos vanhemmat eivät halua lapsen osallistuvan hengellisiin tapahtumiin, se on täysin ok. Mutta miksi se oikeus viedään kaikilta muilta pois – pidetään uskonnottomia joulujuhlia ja niin edelleen? Simojoki harmittelee.
Hän muistuttaa, että suomalainen kulttuuri ja lainsäädäntö perustuvat suurelta osin kristinuskoon ja kirkko oli ensimmäinen taho, joka alkoi hoitaa heikompia. Jos hengellisyyttä yritetään vältellä, niin iso osa historiallisista taideteoksistakin pitäisi viedä piiloon.
– Lapset ovat uteliaita. Keskustelun kautta voitaisiin lisätä ymmärrystä muita, eri lailla ajattelevia kohtaan. Tällainen negatiivinen uskonnonvapaus lisää mielestäni polarisaatiota, vaikka sen pitäisi olla positiivinen mahdollisuus. Olen tästä ilmiöstä vähän surullinen, Simojoki sanoo.
Meillä on hyvin hoidettu demokraattinen yhteiskunta. Jos vanhemmat eivät halua lapsen osallistuvan hengellisiin tapahtumiin, se on täysin ok.
Pekka Simojoki
GOSPEL MÄÄRITELÄÄN musiikiksi, jolla ilmaistaan kristillistä uskoa. Simojoki muistuttaa gospelin lähteneen amerikkalaisilta puuvillapelloilta ja antavan pohjan monelle kevyen musiikin tekijälle.
– Elvis Presleykin lauloi gospelia. Kotimaisista esimerkiksi Juha Tapiolla, Anssi Kelalla, Iltalla, Jipulla ja Marzi Nymanilla on gospel-taustaa. Juice Leskisen sanoituksia kuunnellessa selviää, että kyllä hänkin Raamattunsa tunsi.
Kaupallisilla radiokanavilla gospel ei kuitenkaan soi, toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.
– Siellä hengelliset laulut soivat muiden seassa ilman ongelmia. Meillä radiokanavilla saa julistaa mitä tahansa muuta maailmankatsomusta, mutta hengellistä ei. Meillä on aika lokeroitu musiikkimaailma, Simojoki sanoo.
Hänen mukaansa uskonnosta on tullut Suomessa jokaisen äärimmäinen yksityisasia, josta ei julkisesti puhuta. Toisin kuin Afrikassa, jossa Simojoki kävi koulua 1960–1970-lukujen taitteessa.
– Siellä uskonto on yhteisöllinen juttu. Koko kylä tulee kirkkoon ja yhdessä tanssitaan ja lauletaan. Suomessa koetaan, että uskonto on vakava ja surullinen juttu, Ambomaalla afrikkalaiset käyttävät evankeliumista sanontaa ”makea viesti”.