Salatut elämät -näyttelijä Esko Kovero muistelee Iltalehden haastattelussa menneitä joulujaan.
On joulu 1988. Näyttelijä Esko Koveron nuorimmainen, pieni Mikko-poika, oli parin kuukauden ikäinen, isosisko Laura kaksivuotias. Pienokaista esiteltiin sukulaisille mummolassa, jonne juhlapyhiä kokoonnuttiin viettämään.
Joulunvietossa pienen vauvan kanssa oli jotain erityistä. Se oli Salattujen elämien Ismo Laitelana tunnetun Koveron elämän paras joulu.
Esko Kovero on joulunvietossaan perinteiden ystävä. Pete Anikari
Jouluja ajalta, kun lapset olivat vielä pieniä, Kovero muistelee kaiholla.
– Lapseni tulivat varmaan äitiinsä, sillä lahjat olivat heille hirveän tärkeitä. Toisinaan toivelistan ykköslahjoja ei tahtonut Joulupukin pajasta löytyä. Silloin Barbien pölynimuria tai juuri tiettyä Legon rakennussarjaa etsittiin isolla haarukalla ympäri Suomea. Siinä sai joulua tehdä ihan oikein tosissaan, Kovero kertoo Iltalehden haastattelussa.
33-vuotias Esko Kovero poseeraa Joulupukin kanssa Turussa jouluna 1991. Esko Koveron kotialbumi
Esko Kovero lastensa Lauran, 5, ja Mikon, 3, kanssa joulunvietossa Turussa vuonna 1991. Esko Koveron kotialbumi
Oli pikku-Eskokin lahjojen perään. Harmi oli suuri, kun Joulupukki kääntyi jo lähteäkseen. Lapsi näki pakettien muodosta, ettei hartaasti odotettua suksiparia ollut paperiin käärittynä.
– Sitten kuului uudestaan kolkutus. Joulupukilla oli käynyt kömmähdys. Hän pyysi kovasti anteeksi ja sanoi, että täällähän on Eskolle vielä yksi paketti. Järvisen Erikoiskilvathan siellä olivat, Kovero muistelee.
Kovero arvioi olleensa tuolloin viisi- tai kuusivuotias.
– Niillä suksilla mentiin monta vuotta, hän hymyilee.
Vuonna 1993 joulua vietettiin Tampereella. Mikko-poika Esko-isän sylissä, Joulupukin vieressä istuu Laura-tytär. Joulupukin lisäksi vierailulle tuli myös pukin tonttu. Esko Koveron kotialbumi
Esko Koveron lapset Laura ja Mikko koristelemassa joulukuusta Tampereella vuonna 1994. Esko Koveron kotialbumi
Kun ikää tuli lisää, pääsi Kovero itsekin lahjanjakopuuhiin, Joulupukin apulaisena tietenkin. Kovero jännitti kovasti, tunnistaisivatko naapurin lapset tutun nuorukaisen puvun alta.
Kovero oli vaitonainen ja yritti muuttaa ääntään, jotta häntä ei tunnistettaisi. Lahjat saatiin jaettua ja kaikki tuntui menevän hyvin. Sitten Kovero otti rukkaset pois käsistään vilkuttaakseen lapsille.
– He tunnistivat minut paljaista käsistäni. Toivottavasti heidän joulunsa ei mennyt siitä pilalle.
Koveron helpotukseksi lapset näyttelivät osansa loppuun asti mallikkaasti.
– Seuraavana päivänä he sitten sanoivat, että sillä pukin apulaisella oli Koveron Eskon kädet, Kovero nauraa.
Myöhemmin Esko Kovero on itsekin päässyt lahjojenjakopuuhiin. Pete Anikari
Joulupöytä
Nykyään Kovero, 67, ei tunnustaudu jouluttajaksi. Toista maata on hänen puolisonsa, joka aloittaa joulun vieton heti marraskuun alussa. Avopuoliso on tottunut viettämään sukujoulujaan isolla porukalla, toisin kuin pienessä suvussa kasvanut, vaatimattomampiin juhlapyhiin tottunut Kovero.
Tänäkin vuonna joulua vietetään isolla porukalla sukulaisten kesken. Koko joukolle on vuokrattu mökki pyhien ajaksi. Pöytä katetaan nyyttäriperiaatteella.
Kovero itse on jouluruokien suhteen perinteisten vaihtoehtojen ystävä. Näyttelijä täyttää lautasensa kinkulla, kalalla ja karjalanpiirakoilla. Sen sijaan esimerkiksi joululaatikoita löytyy Koveron mielestä suvun joulupöydästä ”liian monta”.
– Mietin, että tarvitseeko jokaiselle vihannekselle olla oma laatikko. Vähemmälläkin mielestäni pärjäisi. Mutta olen mukautunut enemmistön haluihin ja päätöksiin. Maistan jokaista ja kehun, että onpa hyvää, Kovero sanoo.
Esko Koveron joulupöytään kuuluu niin kinkku kuin kala. Pete Anikari
Suomalaisten jouluun Kovero toivoo rauhaa ja toivoa synkistä ajoista huolimatta. Joulurauhaa mieleen vaikka sydän märkänä, kuten karjalaisittain sanotaan.
– Ilman toivoa ei ole elämää. Vaikka tällä hetkellä saattaisi tuntua, että kaikki menee päin prinkkalaa, luotan siihen, että tästä vielä aurinko nousee.