Nostamme pyhien aikaan esille aiemmin ilmestyneitä juttujamme. Tämä juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 3.6.2025.
Voit kuunnella jutun tästä:
Valitettavasti selaimesi ei tue natiivia audio-elementtiä.
Henrik Ahola lukee Antti Ervastin jutun
Tekijä: Henrik Ahola
Siitä on nyt melkein tasan puolitoista vuosikymmentä, kun Kiiminkiin tulossa ollut Titanic upposi.
”Kiiminkiin haviteltu jättimäinen kauppakeskus jymähti karille”, kuului avainvirke Kalevan pääkirjoituksessa huhtikuun lopulla 2010. Siinä lyötiin niitti sekä Ideaparkille että samalla myös Titanic-laivan kopiolle, jonka piti tulla kauppakeskuksen kylkeen.
Kunnianhimoisen hankkeen takana olivat silloin vielä itsenäinen Kiimingin kunta sekä liikemies Toivo Sukari, joka oli tullut tunnetuksi Masku-huonekaluliikeketjustaan ja Tampereen lähelle Lempäälään rakennetusta ensimmäisestä Ideaparkista.
Ensimmäiset tunnustelut Sukari teki Oulun kanssa, mutta katse siirtyi pian Kiiminkiin.
Miten kaikki alkoi, Toivo Sukari?
– Se oli hyvä hirveän hyvä idea. Oulu olisi kaivannut kunnollisen kauppakeskuksen, ja aloin suunnitella sitä sille suunnalle, Sukari muistelee nyt.
Hän kertoo neuvotelleensa Oulun ja silloisen kaupunginjohtajan Matti Pennasen kanssa tontista. Sellaista ei Oulusta löytynyt, mutta Kiimingistä löytyi.
– Kiimingissä olivat silloin elinkeinojohtajana Irma-Liisa Lesonen ja kunnanjohtajana Leila Pekkanen. Heidän kanssaan aloitettiin.
Toivo Sukari esitteli Kiimingin Ideapark-suunnitelmaa kunnan järjestämässä tiedotustilaisuudessa 4. elokuuta 2008.
Kuva: Moilanen Jukka-Pekka
Elokuussa 2008 Sukari ja Kiimingin kunta, etunenässä kunnanjohtaja Pekkanen ja elinkeinojohtaja Lesonen, pitivät Kiimingissä tiedotustilaisuuden.
Tilaisuudessa kerrottiin iso uutinen. Välikylän yrityspuistoon Kuusamontien varteen valmistuisi kahden vuoden päästä Ideapark. Rakentaminen alkaisi seuraavana kesänä.
Suunnitelma oli hulppea. Kauppakeskukseen oli tulossa 200 liikettä, 30 ruokaravintolaa ja kahvilaa sekä 1,2 kilometriä sisätiloihin rakennettuja ostoskatuja. Tonttivaraus oli kooltaan 30 hehtaaria.
Kokonaisuuteen suunniteltiin myös tiloja kokouksia, seminaareja ja tapahtumia varten. Ideaparkin työllistävä vaikutus olisi ollut alkuvaiheen arvioiden mukaan 1 000 henkilöä.
Leila Pekkanen muistelee, että Lesonen ja Sukari olivat käyneet taustakeskusteluja jo jonkin aikaa.
– Minullekin kunnanjohtajana se tuli tietoon aika nopealla aikataululla. Sitten asia tuotiin nopeasti kunnanhallituksen ja seuraavaksi valtuuston käsittelyyn.
Kuntaliitoksesta Oulun ja ympäröivien kuntien kanssa oli tuolloin keskusteltu, mutta vuonna 2013 toteutunut liitos alkoi edetä kunnolla vasta myöhemmin.
– Kerroin muun muassa Oulun silloiselle kaupunginjohtajalle Matti Pennaselle tästä hankkeesta, ja alkoi laaja keskustelu ympäristökuntien kanssa. Katsoimme, että Ideapark palvelisi koko seutukuntaa, ei pelkästään Kiiminkiä, Pekkanen sanoo.
Ideaparkin iso tontti olisi sijainnut Kuusamontien vasemmalla puolella Oulusta päin katsottuna lähellä Välikylän teollisuuskylää. Tontti on edelleen koskematon.
Kuva: Pekka Peura
Tekijä: Lea Remes
Kiimingin Ideaparkista piti tulla Pekkasen mukaan paljon muutakin kuin kauppakeskus. Sinne suunniteltiin myös julkisia palveluja kirjastosta lähtien.
– Ehkä ne kehittämisideat jäivät taustalle, kun alkoi tulla kova poliittinen keskustelu hankkeen vastustamisesta.
Hankkeeseen tuli lisää kierroksia, kun Sukari sai keväällä 2009 vielä huimemman idean: Tehdään kauppakeskuksen kylkeen luonnollisen kokoinen kopio Titanic-laivasta. Siihen voisi tulla hotelli.
Sukari ei avaa ideansa taustaa tarkemmin, mutta muistelee saaneensa ajatuksen katsomastaan elokuvasta.
– Sellainen olisi ollut mahtava vetovoimatekijä ympäri kalottialuetta. Matkailuvetonaulana se olisi ollut ykkönen. Kaikki olisivat tulleet sinne. Titanic olisi vieläkin kova juttu jonnekin rakennettuna. Se idea ei koskaan vanhene, Sukari sanoo edelleen.
Kiimingin Ideapark-hanke oli suuri puheenaike. Kalevan aprillipäivän pilajutussa 2009 Titanicia vietiin Virpiniemeen.
Kuva: Kaleva
Maaliskuussa 2009 Kiimingin kunnanvaltuuston valtuustosalissa keskusteltiin suunnitelmista rakentaa Välikylän yrityspuistoon Ideapark ja sen kylkeen Titanic-laivan näköinen hotelli. Mukana olivat silloinen kunnanhallituksen puheenjohtaja, keskustan Marjo Korhonen (vas.) ja kunnanjohtajana toiminut Leila Pekkanen.
Kuva: Sallmén Eljas
Mihin Ideapark ja Titanic kaatuivat vuonna 2010?
– Kyllä se oli kaavoitus. Sitä ei saatu kuntoon. Oulu sitä kovasti vastusti. Se sen oikeasti kaatoi, Sukari sanoo.
Kesken Ideaparkin prosessin Irma-Liisa Lesonen erosi tehtävästään ja tilalle Kiimingin elinkeinojohtajaksi tuli Jyrki Kemppainen, joka toimii tällä hetkellä Business Oulussa asiakkuuspäällikkönä.
Hän muistelee tulleensa töihin siinä vaiheessa, kun Ideapark-suunnitelman haasteellisuus ja Kiimingin kunnan rajalliset mahdollisuudet edistää hanketta olivat käyneet selviksi.
Kemppainen sanoo, että hanke ei ollut silloisen Oulun seudun yleiskaavan mukainen. Se oli ensimmäinen syy kaatumiseen. Toisaalta hanke tyssäsi – niin kuin ne usein tuppaavat tekemään – rahoitukseen.
Oulun seudun yleiskaava oli tuohon aikaan seudun kuntien yhteinen yleiskaava, joka määritteli muun muassa kauppakeskusten paikat.
– Kaavoitusprosessit voivat aiheuttaa tällaisiin hankkeisiin epävarmuutta ja viivästyksiä, mikä puolestaan voi vaikeuttaa rahoituksen hankkimista. Kun päälle tuli vielä kansainvälinen rahoituskriisi, kaikkien näiden yhteisvaikutus oli ilmeinen, Kemppainen tiivistää.
Leila Pekkasen mukaan keskustelu Ideaparkista oli seudun kuntien välillä kovaakin, eivätkä kaikki kunnat olleet samaa mieltä. Esimerkiksi Oulun kanssa neuvoteltiin maa-alueista, koska Ideaparkin paikka sijaitsi kuntien rajalla.
– Oulun kaupunki oli hyvin kriittinen. He eivät nähneet siinä sitä seudullista hyvää. Kempele oli silloinkin hyvin voimakkaasti kehittyvä itsenäinen kunta, mutta he eivät vastustaneet sitä. Varmasti Oululla oli suurin merkitys isona alueen keskuksena. Siihen se varmaankin lopulta tyssäsi, Pekkanen arvioi nyt.
Toivo Sukari sai Ideaparkin lopulta tuotua Ouluun Ritaharjuun. Rakennustyöt olivat käynnissä keväällä 2014.
Kuva: Kontiainen Jarmo
Suunnitelmat olivat vielä kesken vuonna 2009, kun Pekkanen siirtyi Iisalmeen Ylä-Savon sote-kuntayhtymän toimitusjohtajaksi. Eläkkeelle hän jäi Ylä-Savon hyvinvointialueen väliaikaisen johtajan tehtävästä ja toimii yhä sen osa-aikaisena muutosjohtajana.
– Se minua harmitti, että Ideaparkin jatkumista ja toteutumista ei nähty tulevan mahdollisen kuntaliitoksen yhteydessä ja kannalta.
Pekkasen mielestä kauppakeskushanke olisi ollut hyvä paikka tehdä laajemmin kuntien välistä yhteistyötä, mutta silloin ei vielä ollut sen aika.
– Se Ideapark, joka Ouluun tuli myöhemmin, jäi mielestäni tyngäksi, Pekkanen sanoo.
Myös Toivo Sukari myöntää, että Oulun Ritaharjuun syksyllä 2014 avattu Ideapark on jäänyt keskenkasvuiseksi. Esimerkiksi Lempäälässä kauppakeskus on kolme kertaa suurempi.
Vuoden 2020 laajennus kasvatti Oulun Ideaparkin myymäläpinta-alaa noin 40 prosentilla 24 370 neliöön. Vertailun vuoksi: Kiimingin Ideaparkin oli alkuperäisen vision mukaan määrä olla kooltaan noin 100 000 neliömetriä.
– Oulu tarvitsisi vähintään yhtä ison Ideaparkin kuin Seinäjoella, jota muuten nyt laajennetaan, Sukari sanoo.