Käytetyn auton ostoon liittyvät riidat ovat kuluttajariitalautakunnan arkipäivää, ja usein ne koskevat sitä, millaisiin vikoihin ostajan on varauduttava. Tällä kertaa ajoneuvossa ilmeni pian kaupanteon jälkeen kallis sähköinen vika.
Kuluttaja osti myyjäliikkeeltä 4. heinäkuuta 2024 vuonna 2010 käyttöönotetun Opel Astran. Kauppahinta oli 6 139 euroa, minkä lisäksi ostaja maksoi myyjäliikkeelle 250 euroa lisää vaihtoautossa olleen virheen perusteella.
Auton mittarilukema kaupantekohetkellä oli 104 500 kilometriä. Pian kaupan jälkeen osapuolten välille syntyi erimielisyys siitä, oliko autossa myyjän vastuulle kuuluva virhe ja kuinka laaja vastuu mahdollisesti oli.
Kuluttaja vaati myyjäliikkeeltä 905 euron hyvitystä. Vaatimus perustui auton mittaristossa ilmenneeseen korjaustarpeeseen. Kuluttajan mukaan mittaristo oli viallinen jo auton luovutushetkellä, ja vika paheni käytössä. Myyjä ei ollut kertonut mittariston viasta ennen kauppaa.
Kuluttaja ilmoitti virheestä heti 6. heinäkuuta 2024, jolloin auton mittarilukema oli 104 525 kilometriä. Vikaselvitys tehtiin 9. heinäkuuta 2024 ja se maksoi 159 euroa. Samalla selvitettiin ohjaustehostimen viheltävää ääntä. Varsinainen korjaus tehtiin 30. elokuuta 2024 ja sen kustannus oli 746 euroa. Yhteensä kuluttajalle kertyi mittariston korjaukseen liittyviä kuluja 905 euroa.
Ratkaisupyynnön liitteenä kuluttaja toimitti muun muassa kuitin, joka koski vikavalojen ja viheltävän äänen selvittelyä, sekä työmääräyksen mittariston korjauksesta. Korjauksen kuvauksessa mainittiin toimintahäiriöitä, valojen välähtelyä ja jumittunut kierroslukumittari. Lisäksi asiassa esitettiin osapuolten välistä viestinvaihtoa.
Myyjäliike kiisti vaatimuksen. Sen mukaan sillä ei ollut ennen kauppaa tietoa mittariston vioista, eikä auton luovutushetkellä ollut ilmennyt sellaisia seikkoja, jotka olisivat antaneet aihetta epäillä mittariston olevan viallinen. Myyjä kertoi maksaneensa auton muiden vikojen korjauksista jo 300 euroa ja ilmoitti olevansa valmis osallistumaan mittariston korjaukseen 250 eurolla.
Kuluttajariitalautakunta lähti arvioinnissaan liikkeelle siitä, että virheellisyyden arvioinnin lähtökohtana on osapuolten välisen sopimuksen sisältö. Varsinkaan käytetyn tavaran kaupassa ei kuitenkaan yleensä sovita yksityiskohtaisesti siitä, minkälainen tavaran on ominaisuuksiltaan oltava. Virheen olemassaoloa arvioidaan kuluttajansuojalain 5. luvun mukaan.
Virhearvioinnin perustana ovat ostajan aiheelliset odotukset. Käytetyn ajoneuvon kaupassa ostajan aiheellisia odotuksia arvioidaan erityisesti sen perusteella, onko ajoneuvon kunto sellainen kuin sen iän ja sillä ajettujen kilometrien perusteella voi olettaa. Myyjä ei vastaa vioista, jotka johtuvat ajoneuvon normaalista kulumisesta. Arvioinnissa otetaan myös huomioon, onko ajoneuvon hinta yleisen hintatason mukainen. Myös huolto ja hoito vaikuttavat tavaran kuntoon.
Ostajalla on aihetta varautua siihen, että käytettynä ostettuun ajoneuvoon voidaan joutua tekemään välttämättömiä korjauksia ehkä piankin kaupanteon jälkeen. Korjauskustannukset eivät kuitenkaan saa muodostua kohtuuttoman korkeiksi ajoneuvon ikä, kauppahinta ja sillä ajetut kilometrit huomioon ottaen.
Lautakunta katsoi asiassa tulleen näytetyksi, että kaupan kohteessa ilmeni varsin kallis mittariston korjaustarve varsin pian kaupan jälkeen. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä sellaisista seikoista, joiden perusteella olisi ollut syytä epäillä, että rikkoutuminen olisi aiheutunut tapaturmaisesti tai ostajan menettelyn takia. Näin ollen kaupan kohde oli virheellinen kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla.
Hyvityksen määrän arviointi perustuu ilmenneen virheen laadun ja merkityksen ohella kauppahintaan sekä ostajan aiheellisiin odotuksiin. Lautakunnan ratkaisukäytännön mukaan hyvitystä määritettäessä otetaan huomioon, onko ostaja saanut hyötyä siitä, että kaupan kohde on korjauksen jälkeen tullut ikäänsä ja ajomääräänsä parempaan kuntoon.
Myyjäliikkeen tulee osallistua kaupan kohteen vaatimiin merkittäviin korjauskustannuksiin siinä määrin, että kuluttajan maksettavaksi jäävät kulut eivät enää ole yllättävän suuret. Kuluttaja ei kuitenkaan saa hyvitystä normaalin kulumisen aiheuttamasta huolto- ja korjaustarpeesta.
Lautakunta kiinnitti huomiota siihen, että mittariston korjaus maksoi 746 euroa, mutta muiden kulujen osalta ei ollut näyttöä siitä, että ne olisivat johtuneet nimenomaan mittaristoviasta.
Näillä perusteilla kuluttajariitalautakunta suositti yksinkertaisessa menettelyssä, että myyjäliike maksaa kuluttajalle korvauksena tarpeellisista kuluista yhteensä 250 euroa.