Antti Erkinjuntti päätti pitkän ja menestyksekkään pelaajauransa viime kevääseen. Mies pelasi kolme viimeistä vuottaan kasvattiseurassaan RoKissa Rovaniemellä. Maajoukkueessa Erkinjuntti nähtiin kaikkiaan 19 ottelussa.
Rovaniemen keskustassa sijaitsevasta kahvilasta on vaikea löytää istumapaikkaa. Joulupukin pajasta tunnetussa kaupungissa on käynnissä kuumin turistisesonki. Turismi on Erkinjuntille tuttua. Hän omistaa puolisonsa kanssa majoitus- ja siivousyrityksen, jonka toimialaan kuuluu myös Airbnb-kohteiden siivous. Yrittäjyys on toinen aikaa vievä tekijä RoKin valmentajana nykyisin toimivan Erkinjuntin arjessa.
Valmentajan ura oli Erkinjuntille selviö − ”Luulin, että tulee synkkä vaihe peliuran jälkeen”
Erkinjuntti siirtyi RoKin valmennukseen heti peliuran päätyttyä viime keväänä. Suunnitelma oli jo valmiiksi mietittynä ennen kauden päätöstä.
− Viime kauden aikana puhuttiin valmennuksen kanssa, että siirtyisin täksi kaudeksi valmennustiimiin. Olin oikeastaan heti mukana. Keväällä aloitettiin treenit. Ei siinä paljoa ollut välissä aikaa, Erkinjuntti kertaa siirtymää.
Paikka penkin takana ei ollut entiselle pelurille täysin vieras, sillä hän oli jo pidempien loukkaantumistensa aikana ollut osana valmennustiimiä. Tänä vuonna hän aloitti valmentajan ammattitutkinnon opiskelun.
RoKissa Erkinjuntin vastuualueita ovat puolustajien peluutus ja alivoimapeli. Työ valmentajana on vastannut odotuksia.
− On ollut haastavaa ja älyttömän mukavaa samaan aikaan. Pikkuisen sain esimakua edellisinä vuosina, kun sain olla loukkaantumisten aikana penkin takana haistelemassa fiiliksiä. Siinä näki, mitä se on. Totta kai jokapäiväinen työ ei siinä vielä auennut.
Minulle on helppo puhua ja olla todella rehellinen asioista.
Viime kauden joukkueesta suurin osa pelaajista on jatkanut tähän kauteen RoKissa, joten Erkinjuntti tuntee joukkueen hyvin. Hän pitää tätä suurena vahvuutena.
− Olen niin lähellä noita pelaajia vielä kun olen suurimman osan kanssa pelannut tässä viime vuosina. Minulle on helppo puhua ja olla todella rehellinen asioista, kun tunnen pelaajat henkilökohtaisesti, Erkinjuntti pohtii.
Erkinjuntti kertoo, että hänellä oli pelaajauransa varrella todella hyviä valmentajia. Valmennuspiirteiden kopiointia hän ei ole itsessään vielä huomannut.
− Ehkä pitää kysyä joltakin muulta, että miltä se näyttää. On ehkä liian aikaista sanoa, onko jotakin valmennuspiirteitä jäänyt, mutta pitää katsoa jonkin ajan päästä uudestaan, Erkinjuntti hymähtää.
Pitkän uran päätyttyä 39-vuotias Erkinjuntti ei ole kokenut kaipuuta peleihin, mutta harjoituksissa olisi silloin tällöin mukava kirmata mukana.
− Luulin, että tulee synkkä vaihe peliuran jälkeen. Olen saanut olla hallilla mukana ja tehdä jätkien kanssa töitä. Olen nauttinut siitä. Välillä tuntuu treeneissä, että olisipa kiva vedellä tuossa mukana. Jos olisin lopettanut pelaamisen enkä olisi siirtynyt valmennukseen, olisin varmasti vähän hukassa tällä hetkellä.
”He eivät ole mitään älyttömiä Suomi-faneja”
Erkinjuntti sai mielestään hyödynnettyä peliurallaan oman potentiaalinsa. Mestaruuden keskushyökkääjä voitti Turussa vuonna 2010, mutta palkintokaappi voisi kiiltää enemmänkin. Tapparan kanssa Erkinjuntti saavutti hopeaa kolmena kautena putkeen vuosina 2013–2015.
− Hyvin sain itsestäni irti. Totta kai kun oli monta finaalitappiota, ne jäivät kaivelemaan. Voisi olla enemmänkin mestaruuksia. Kaikin puolin (olen) aika tyytyväinen siihen, mitä tuli tehtyä, Erkinjuntti summaa uraansa.
Vuoden 2010 mestaruusjoukkuetta Erkinjuntti muistelee hymyssä suin.
− Meillä oli aika erityinen ryhmä jätkiä. Se oli hienoa aikaa. Sattui ja tapahtui siihen aikaan, ja pelasimme hyvin siihen päälle, Erkinjuntti muistelee hymy huulillaan.
Erkinjuntti pelasi lähes kaksi kautta Slovakian pääsarja Tipos Extraligassa, joka on suomalaisille Ruotsin tai Sveitsin sarjoja tuntemattomampi. Erkinjuntti painottaa, että Slovakiassa osataan pelata jääkiekkoa.
− Todella pimennossahan se sarja täällä on. Siellä on isoja ja vahvoja miehiä vastassa. Mitään ei saa ilmaiseksi, Erkinjuntti linjaa.
Jos on Suomessa kärkipelaaja ja Slovakiassa kärkipelaaja, niin kyllä Suomessa saa enemmän rahaa.
− He eivät ole mitään älyttömiä Suomi-faneja. Todella kova sarja.
Palkanmaksukyky esimerkiksi Ruotsin, Saksan ja Sveitsin sarjoissa on pitkälti ajanut jo Liigan ohi, mutta Slovakiassa kärkipelaajat eivät tienaa Liigan kärkipelaajien palkkoja.
− On se perässä Suomen ja Tšekin tasoa. Jos on Suomessa kärkipelaaja ja Slovakiassa kärkipelaaja, niin kyllä Suomessa saa enemmän rahaa. Ulkomaalaisena rahan saa tietysti verottomana.
Erkinjuntti pelasi kapteenina viimeiset kaksi pelivuottaan RoKissa, mutta tontti oli hänelle tuttu jo Pelicansista vuosilta 2015–2017. Kapteenina toimiminen ei tuonut Erkinjuntille paineita, mutta tiettyjä asioita se toi tullessaan.
− Koitin olla oma itseni. Olin kaikki huomioon ottava, rento ja rehellinen. Minulla on aina mennyt enemmän eteen näyttämisen pohjalta. Jos jotakin oli mielessä, sanoin, mutta en puhunut puhumisen takia.
− Jokainen pelaaja on erilainen persoona ja yksilö. Aina jos joku kysyi tai tarvitsi apua, ilman muuta sitä annettiin, Erkinjuntti kertoo.
Erkinjuntin mukaan kapteenin rooli on olla viestinviejänä pelaajien ja valmennuksen välissä. Joitain aikataulullisia asioita tai toimintamalleja saatettiin sopia kapteeniston ja valmennuksen kesken.
− Valmentajat kysyvät joskus mielipiteitä joistain aikataulullisista asioista. Luodaan yhteistä säveltä, että voitaisiin tehdä asioita paremmin.
Mestis on muuttunut nuorten sarjaksi
Erkinjuntti pelasi Mestistä Kajaanin Hokin riveissä kaudella 06–07 ja seuraavan kerran vuosina 2022–2025. 15 vuoden aikana Mestis on mennyt Erkinjuntin näkemyksen mukaan parempaan suuntaan.
− Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on. Se on enemmän nuorten pelaajien liiga kuin aiemmin. Se on kovempi sarja kuin aiemmin, Erkinjuntti arvioi.
− Mestis on kasvatussarja ja luulisin, että jokaisella pelaajalla on tähtäimessä isommat sarjat. Pelaajia kehitetään ja koitetaan valmistaa kovempiin sarjoihin.
Kokenut peluri tunnistaa ilmiön, jossa viimeisiä vuosiaan pelaavat pelaajat eivät halua siirtyä Mestikseen, vaan lähtevät mieluummin muiden maiden sarjoihin pelaamaan. Hän on seurannut ilolla viime kausien kokeneiden pelaajien naarauksia myös Mestikseen.
− Mestiksellä on ollut poikkeukselliset viime vuodet. Mestikseen on saatu käymään kokeneempia miehiä, kuten (Turo) Asplund, (Michael) Keränen, (Juha-Matti) Aaltonen ja (Valtteri) Filppula. Se on tehnyt hyvää sarjalle.
RoKissa keskitytään päivittäiseen tekemiseen
Liigan yhtiökokous päätti marraskuun lopulla uudesta sarjajärjestelmästä. Ensi kausi on siirtymäkausi, jonka jälkeen Mestikseen jää 10 joukkuetta. Liigaan puolestaan jää 14 joukkuetta. Sarjojen välillä on sekä suora nousu että putoaminen.
olisin toivonut vielä pienempää joukkuemäärää
Sarjajärjestelmän muutos otettiin ilolla vastaan myös Rovaniemellä. Mestis ja RoKi ovat sen johdosta porinan aihe kaupungilla. Erkinjuntin mielestä Liiga on kasvanut liian isoksi suhteessa pelaajamäärään Suomessa.
− Tervetullut muutos. Se oli varmaan kaikille hyvä ratkaisu mihin tässä päädyttiin, mutta olisin toivonut vielä pienempää joukkuemäärää. Se ei ollut vissiin mahdollinen ja ymmärrän kaikki lähestymiskulmat tähän. Hyvä että tulee muutosta, Erkinjuntti summaa.
Tämän kauden Mestis-mestari voi hakea lisenssiä ensi kauden Liigaan, jossa voi pelata jopa 18 joukkuetta. RoKin hallituksen puheenjohtaja ilmoitti jo aiemmin Jatkoajalle, että seuran tavoitteena on joka kausi mestaruus, eikä tämä kausi ole poikkeus. Uutinen ei ole Erkinjuntin mukaan vaikuttanut joukkueen arkeen.
− Pieni keskustelu käytiin, mutta ei mitään ihmeellistä. Kaikki olivat mediasta jo niin hyvin perillä, että ei tarvinnut mitään sen isompaa. Me keskitymme hommiin ja unohdamme nämä. Koitamme tehdä asiat mahdollisimman hyvin. Se on ainoa asia mihin voimme vaikuttaa.
Kello lähenee neljää, kun haastattelu saadaan valmiiksi. Seuraavaksi Erkinjuntti lähtee hakemaan kolmevuotiasta poikaansa päiväkodista. Peliuran jälkeen Erkinjuntin arki on muuttunut jopa kiireisemmäksi.
− Päivä on pidentynyt sen jälkeen, kun vaihdoin valmennuspuolelle. Maijoitus- ja siivousfirma, valmennus ja kolmevuotias poika, siinäpä se aika meneekin, Erkinjuntti toteaa.