Rikokset|Norjalainen Pål Enger ehti tutustua ammattilaisjalkapalloilijan elämään, mutta taidevarkaudet veivät voiton.
Lue tiivistelmä
Norjalainen Pål Enger varasti vuonna 1994 Edward Munchin kuuluisan Huuto-maalauksen Oslon Kansallisgalleriasta.
Enger olisi voinut tehdä uran ammattilaisjalkapalloilijana, mutta liittyi nuorena rikollisryhmään ja erikoistui taidevarkauksiin.
Huudon ryöstö kesti 50 sekuntia Norjan talviolympialaisten avajaispäivänä, ja teos arvioitiin tuolloin 55 miljoonan dollarin arvoiseksi.
Enger kuoli viime vuoden kesänä 57-vuotiaana, ja hänen entinen asianajajansa kuvaili häntä herrasmiesvarkaaksi.
Norjalaisesta Pål Engeristä olisi voinut tulla hyväkin ammattilaisjalkapalloilija, mutta yhteydet rikollisryhmään ja viehtymys taidevarkauksiin veivät voiton.
Enger syntyi 26. maaliskuuta 1967 Oslossa työläisperheeseen. He asuivat Tveitassa, köyhyydestä tunnetussa kaupunginosassa, jossa myös rikollisuus ja huumeet rehottivat. Hänen äitinsä kärsi alkoholismista. Isäpuoli kohdisti Engeriin sekä fyysistä että psyykkistä väkivaltaa.
Enger kiinnitti huomiota Tveitan nuorisorikollisiin erikoisella tavalla: hän kiipeili uhkarohkeasti korkean rakennuksen seiniä pitkin.
Engerillä kerrotaan olleen suuri viehtymys muun muassa Francis Ford Coppolan Kummisetä-elokuviin. 15-vuotiaana hän jopa matkusti ystävänsä kanssa New Yorkin Little Italyyn ihmettelemään elokuvien kuvauspaikkoja.
Vielä suurempi kiinnostus Engerillä oli Edward Munchin Huuto-maalaukseen, jonka hän näki ensimmäisen kerran 8-vuotiaana. Hänen sanotaan käyneen katsomassa Huutoa kahdesti viikossa yli vuosikymmenen ajan, kertoo muun muassa The Telegraph.
Huudosta tuli hänelle pakkomielle.
Kummisetä-elokuvia tai Huuto-maalausta suurempi merkitys Engerille oli kuitenkin se, että häntä kiehtoivat kadut ja liittyminen ostoskeskuksessa pyörivään Tveita-jengiin, nuorten katurikollisten ryhmään.
Enger osallistui ryöstöihin ja varkauksiin ja sai ensimmäisen ehdollisen tuomionsa 16-vuotiaana vuonna 1983.
Engeriä kiinnosti myös jalkapallo niin paljon, että hän ehti maistaa ammattilaisjalkapalloilijan arkea. Enger liittyi 19-vuotiaana vuonna 1986 oslolaiseen Vålerengaan, jossa hän pääsi pelaamaan muutamia minuutteja sekä Norjan pääsarjassa että yhdessä Uefa-cupin ottelussa.
Engeriä pidettiin nuorena lahjakkuutena, joka sai jonkinlaista järjestystä elämäänsä jalkapalloharjoituksista.
Kun hän sotkeutui yhä tiiviimmin rikolliseen alamaailmaan, näkymät ammattijalkapalloiluun alkoivat hävitä. Ja ne hävisivätkin kertaheitolla: hän sai syksyllä 1986 ensimmäisen vankilatuomionsa.
Engerin joukkuekaverit olivat kiinnittäneet huomiota hänen touhuihinsa ennen kuin tämä joutui vankilaan. Kaiken lisäksi Vålerengassa pelasi jokunen poliisi.
Vankilatuomion jälkeen Enger suuntasi entistä sivummalle kaidalta tieltä. Hän teki kaikenlaisia rikoksia rahoittaakseen ylenpalttista elämäntyyliään – esimerkiksi huumebisnestä ja jalokiviryöstöjä.
Ensimmäisen ison taidevarkautensa Enger teki 23. helmikuuta 1988 pitkäaikaisen rikoskumppaninsa Bjørn Grytdalin kanssa.
Tarkoituksena oli varastaa Engerin ihailema Huuto-maalaus Munch-museosta Oslosta. Sillä keikalla kaksikko teki virhearvioinnin.
He kiipesivät tikkailla ensimmäiseen kerrokseen, murtautuivat ikkunasta sisään ja päätyivät tilaan, jossa olikin Edvard Munchin toinen teos, Rakkaus ja tuska (tunnetaan myös nimellä Vampyyri). Se on öljymaalaus vuodelta 1895. Vampyyri lähti kaksikon matkaan.
Vampyyri II oli huutokaupattavana Christie’sillä vuonna 2023. Kuva: WIktor Szymanowicz / NurPhoto / Shutterstock / AOP
Teos löytyi vielä samana vuonna (1988) sen jälkeen, kun Enger oli pidätetty muista rikoksistaan. Enger sai vankilatuomion ja istui kiven sisällä kolme vuotta.
Vapauduttuaan Enger yritti vielä hetken aikaa pelata jalkapalloa. Hän liittyi kolmannessa divisioonassa pelaavaan Mercantileen. Vaikka hän oli hyvässä kunnossa, pelaaminen ei enää luonnistunut. Eikä lupaavan pelaajan status enää sopinut häneen.
Enger suuntasi tämän jälkeen rikolliseen elämään.
Engeristä tuli maailmanlaajuinen kuuluisuus vuonna 1994.
Norjan Lillehammerissa oli talviolympialaisten avajaispäivä 12. helmikuuta. Enger teki silloin kumppaninsa kanssa 50 sekunnin pyrähdyksen Oslon Kansallisgalleriaan, joka on eri museo kuin Munch-museo – Huudosta on olemassa neljä eri versiota.
Varkaus tallentui valvontakameran videolle.
Tällä kertaa virhearviota ei tapahtunut, sillä tekoa oli suunniteltu pitkään – jo Engerin vuoden 1988 vankilatuomion aikana. Kaksikko kiipesi Kansallisgallerian kakkoskerrokseen, rikkoi ikkunan ja irrotti Huudon kehyksistään. Huudon arvoksi arvioitiin tuolloin 55 miljoonaa dollaria.
Kaksikko jätti jälkeensä postikortin, jossa oli teksti: ”Kiitokset surkeista turvatoimista.”
Enger luovutti teoksen rikoskumppanilleen Grytdalille myyntiä varten. Taulu saatiin takaisin vahingoittumattomana 7. toukokuuta 1994 norjalaisen ja brittipoliisin operaatiossa, jossa varkaat yrittivät myydä teosta peitehommissa oleville ostajille.
Enger sai yli kuuden vuoden vankeusrangaistuksen. Se oli tuolloin pisin tuomio, joka oli koskaan annettu Norjassa varkaudesta.
Yksi Huudon versioista nostettiin esille Sothebyn huutokaupassa vuonna 2012. Kuva: Lewis Whyld / PA Images / Getty Images
Huuto myytiin ennätyksellisellä 119,9 miljoonalla dollarilla. Kuva: Orjan F. Ellingvag / Corbis / Getty Images
Vankilasta vapautumisensa jälkeen Enger jatkoi rikosten tekemistä 1990-luvun lopulla ja 2000-luvulla. Enger pakeni vankilasta vuonna 1999. Hatkojen jälkeen mies pidätettiin, koska hän herätti huomiota aurinkolaseissaan myöhään yöllä.
Engerin kiinnostus maalauksiin ei liittynyt pelkästään varastamiseen.
Hän alkoi maalata vankilassa vuonna 2007. Aluksi Enger maalasi eläimiä, myöhemmin abstrakteja teoksia. Hänen maalaustensa ensimmäinen näyttely järjestettiin vuonna 2011.
Vaikka Enger alkoi maalata, hän ei lopettanut rikoksia: vuonna 2015 hän jäi kiinni 17 maalauksen varastamisesta. Norjan median mukaan poliisi pidätti Engerin, kun hänen lompakkonsa ja henkilöllisyystodistuksensa olivat jääneet rikospaikalle oslolaiseen galleriaan.
Enger kuoli 29. kesäkuuta 2024. Hän oli 57-vuotias. Kuolinsyytä ei ole kerrottu, mutta hänellä oli terveysongelmia. Engerillä ei ollut selvittämättömiä rikosasioita eikä hän ollut enää vuosiin istunut vankilassa.
Engerin entinen asianajaja Nils Christian Nordhus kuvasi Engeriä ”herrasmiesvarkaaksi”, jota monet Norjassa jäivät kaipaamaan.
Lähteet: VG, uutistoimisto AP, The Telegraph ja Dafbladet.
Oikaisu 25.12.2025 klo 13.51: Korjattu virheet Engerin ja Munchin nimissä. Engerin sukunimi oli kirjoitettu väärin ingressissä ja Munchin sukunimi oli kirjoitettu väärin leipätekstin alussa.