Rakastetun laulajan jouluissa oli ripaus taikaa ja tosimiehen metsähommia, kertoo Tapani Kansan poika Johannes Kuorikoski Iltalehdelle.
Joulut Tapani Kansan kanssa olivat ikimuistoisia.
Näin sanoo laulajan esikoispoika Johannes Kuorikoski, 50. Hän kertoo, että esimerkiksi yhtenä lapsuusjouluna Anttolan-mökillä teemana oli lumikelkkailu.
– Menimme järven poikki ja kiersimme puoli Anttolaa läpi sillä lumikelkalla, hän sanoo huvittuneena.
Joulukuusenkaato Tapani Kansan tyyliin merkitsi sitä, että asia tehtiin pieteetillä. Johannes nauraa samalla, kun kertoo vihanneensa yli kaiken operaatiota, joka suoritettiin pitkän kaavan mukaan.
– Lähdettiin taas, ja sitten oli puoli metriä lunta, niin tampattiin menemään siellä. Tapani jäi aina metsään moneksi tunniksi, poika kertoo.
– En saanut isää pois sieltä. Muistan, että huusinkin hänelle, että jumankauta, en jaksa enää jäätyä täällä.
Mökin tuvassa laulaja halusi kaakaota ja maksamakkaravoileipää. Kuusi mökin sisällä oli ilo silmälle, mutta Johannes-pojan mukaan kyllä sen eteen tehtiin töitäkin.
Hän muistaa viettäneensä monta mökkijoulua isänsä kanssa. Joskus mukana oli perheen lisäksi enemmänkin sukulaisia. Joulupöydästä Johannes muistaa sen, että ruoat olivat viimeisen päälle, itse suolattuja muikkuja myöten.
Pieni Johannes-poika isänsä Tapani Kansan sylissä, vierellä äiti Tuulikki Kuorikoski. Matti Matikainen
Niitäkin jouluja oli, jolloin isä oli keikalla, eikä Johannes nähnyt häntä esiintymisten takia.
– Täytyy ymmärtää, että jos kaveri on keikalla ja yhdessä vaiheessa Suomen eniten tienaavien laulajien joukossa, niin hänellä on ollut menoa, hän toteaa.
Uransa huipulla olleen laulajan lompakko pullisteli Johanneksen lapsuusvuosina, ja pojan mukaan Kansa tienasi 30 000 euroa keikalta.
– Vaikka rahasta ei ollut huolen häivää, isän joululahjat olivat kuitenkin järkeviä.
Muutoin tempauksia riitti, ja Johanneksesta niitä on mukava muistella varsinkin joulun aikaan, jolloin rakkaimmat ovat eniten mielessä. Urheilullinen isä rakasti murtomaahiihtoa, ja poika oli usein Luostolla laskettelemassa tämän kanssa.
– Parhaimmillaan Tapani veti yli sata kilometriä murtsikkaa kerralla, poika veistelee.
Isää ja poikaa yhdisti seikkailuasenne ja vallattomuus. Johannes sanoo päätyneensä moniin odottamattomiin tilanteisiin Tapanin heittäytymiskyvyn ansiosta.
Tapani Kansa vuonna 1984 Anttolan-mökillä Asumajärvellä lukemassa runoa jouluna. JOHANNES KUORIKOSKEN KOTIALBUMI
Souturetki vailla vertaa
Yksi tapaus on jäänyt uskomattomissa käänteissään mieleen.
Johannes kertoo olleensa Tapani Kansan kanssa 90-luvulla tuttavan mökillä saaressa Jämsässä, jossa isä valmistautui seuraavaan konserttiinsa.
Alkuun retki vaikutti rauhalliselta, kaksikko souteli neljä tuntia järvellä. Isä esitelmöi Suomen hallituksen politiikasta ja takan oikeaoppisesta sytyttämisestä, mikä oli peruspullaa.
Seuraavana päivä Tapani Kansa sai idean.
– Isä halusi mennä illaksi keskustaan soutuveneellä, Johannes kertoo.
Se, että taivaalta alkoi tulla räntää, ei riuskoja miehiä estänyt. Kaksikko teki termospullollisen kahvia ja voileivät evääksi ja suuntasi iltahämärään.
– Vedimme 30 kilometriä pimeässä syysmyrskyssä ja kun näimme valoa pilkottavan, rantauduimme jonkin aivan tuntemattoman maajussin pihaan. Kysyin, missä eväät ovat. Ne olivat unohtuneet.
Tapani Kansa nautti poikansa kanssa souturetkistä ja luonnossa olemisesta. Jenni Gästgivar
Johannes muistaa, miten isä koputti maatilan talon ovelle ja pyysi asukkaita soittamaan taksin, jolla he lopulta pääsivät keskustaan.
– Kaupan tytöt olivat laittamassa ovia kiinni, mutta Tapani luikahti sisään ostamaan safkaa. Hänellä meni siellä tunti luomuruokia valikoidessa. Ehdin sillä välin käydä viereisessä pizzeriassa vetämässä salaa tuplapepperoni-pizzan ja kokiksen.
Venettä ei enää kannattanut hakea pilkkopimeällä. Sen sijaan Johannes sanoo heidän menneen erääseen taloon herättämään toisen maajussin, jolta lainatulla puuveneellä päästiin lopulta takaisin saareen.
– Seuraavana päivänä isä lähetti minut uudestaan matkaan, että souda poika se meidän vene kotiin sieltä.
Vastaavanlaisia tarinoita Johannes Kuorikoskella riittää isän kanssa vietetyistä hetkistä. Hän kertoo isänsä myös vierailleen kerran eräällä maatilalla ja ostaneen tuosta vaan kestitsijöilleen 10 000 markan hintaisen faksilaitteen.
– Se isäntä vähän ihmetteli kallista lahjaa.
– Tapani Kansan kanssa riitti hauskoja hetkiä, kertoo esikoispoika Johannes Kuorikoski. Matti Matikainen
Kuin kaksi marjaa
Kotkassa punaisessa tiilitalossa asuva Johannes Kuorikoski kuulee usein yhdennäköisyydestä kuuluisan isänsä kanssa. Hän ei itse ajattele asiaa, vaikka kertookin omaavansa samanlaisen lauluäänen.
Lapsuuttaan Johannes Kuorikoski kuvailee onnelliseksi, vaikka isä erosikin hänen äidistään, näyttelijä Tuulikki Kuorikoskesta hänen ollessaan viisivuotias.
Hän sanoo saaneensa isältään ja tämän uudelta puolisolta Nina af Enehjelmiltä myös aika ajoin Westendiin kutsuja, milloin koiravahdiksi, milloin nuorempia sisaruksiaan vahtimaan.
Isän uusperhekuviossakin perhesuhteet olivat Johanneksen mukaan lämpimät ja toimivat. Westendissä Villa Lyökkiniemen keittiössä räiskyi ja tunteita tuuleteltiin, mutta hän muistaa olleensa hyväksytty perheenjäsen myös isän uuden perheen silmissä.
Yhtäläisyyksiä Tapani-isään on muissakin asioissa kuin samanlaisissa piirteissä. Teatterikorkeakoulussa äänisuunnittelua opiskellut ja äänisuunnittelijana työskennellyt Johannes kertoo perineensä isältään taipumuksen elää epäsäännöllistä elämää, jossa mennään ääripäästä toiseen.
Johannes kertoo vierailleensa isänsä luona Lapinlahden sairaalassa 90-luvun lopulla, kun hänellä oli puhjennut kaksisuuntainen mielialahäiriö.
– Tapani antoi minulle Aleksis Kiven kirjan ja luki siitä. Teimme yhdessä iltapalat. Sitten hän halusi vääntää kättä kanssani. Se leikki loppui, kun yöhoitaja, joka oli ollut katsomassa vieressä televisiota tuli sanomaan, että nyt vesselit tämä riittää.
Johannes kertoo olleensa isänsä tukena, eikä hän muistele tuota aikaa pahalla.
– Minullakin on ollut hetkiä, jolloin ratanopeus on ollut aika kova.
Poika sanoo, että omista elintavoistaan johtuen hänellä on isänsä tavoin diabetes. Hän kertoo laihduttaneensa kymmeniä kiloja ja saaneensa siten terveyttään paremmalle tolalle.
Isän muistelu kirvoittaa naurun lomassa ikävän tunteita.
Tästä joulusta tulee ensimmäinen, jolloin Johannes ei voi soittaa isälleen tai vierailla tämän luona.
Johannes Kuorikoski kaipaa isäänsä. Matti Matikainen
Viimeiset ajat
Isän kuolemasta on nyt yhdeksän kuukautta. Tapani Kansa kuoli 26. maaliskuuta sappirakkoleikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin. Hän oli kuollessaan 76-vuotias.
Viimeisen kerran Johannes Kuorikoski näki isänsä muutama kuukausi ennen tämän kuolemaa.
– Silloin hänen vointinsa oli nousemaan päin ja lääkkeet tuntuivat toimivan.
Hän muistaa hyvin myös edellissyksyn vierailun Kotkassa, jolloin paikalla oli laulajan ystäviä.
– Tapani kutsui minut Kotkaan ja Ninakin tuli paikalle. Nina toi Helsingistä croissantteja, joiden väliin laittoi valkohomejuustoa.
Kuorikoski sanoo, ettei hänen isänsä ollut loppuaikoinaan hyvässä kunnossa, vaikka olikin toipunut muutaman vuoden takaisista sydänoperaatioista. Kuolema oli silti järkytys, joka tuli täysin puskista.
Iltalehdelle Tapani Kansa vakuutti viimeisessä haastattelussaan voivansa hyvin, mutta pojan mukaan isä ei halunnut tuolloin tuoda kamppailuaan erilaisten terveyshuolten kanssa julkisuuteen.
– Ne sairaudet hän jätti mainitsematta, ja kertoi vain, että elämä oli fantastista, poika toteaa.
Hänkin on kuitenkin sitä mieltä, että viimeisinä aikoinaan isä ehti viettää mukaviakin päiviä Kotkassa lenkkeillen ja tavallista elämää eläen.
– Olin siellä lenkkipolulla mukanakin, ja näin, että hän nautti.
Pojan mukaan Tapani Kansa halusi ylläpitää sairauksistaan huolimatta hyvää mieltä loppuun saakka. Matti Matikainen