Musiikki on aina ollut iso ja pyhä osa Tuure Kilpeläisen elämää. Hänellä oli tapana hehkuttaa yhtyettään Kaihon karavaania, mutta kolmisen vuotta sitten eteen tuli risteyskohta, joka avasi uuden polun ja johti pohdintaan bändin tauosta.
”Minulla vahvistui kuitenkin tunne, että minun täytyy laittaa bändi jäihin tai ainakin ottaa siihen etäisyyttä. Muutuin. En enää mahtunut siihen rooliin, jonka olin itse luonut, enkä tunnistanut itseäni. Se alkoi johtaa huonoihin käytösmalleihin, kuten päihteiden käyttöön.”
Havainnon seurauksena Tuure halusi uudistua ja löytää itsensä uudelleen.
”Minun täytyi lähteä sitä kohti. Kuulostaa ehkä älyttömältä, mutta halusin päästä jonkinlaisen rehellisyyden ja autenttisuuden lähteelle itsessäni. On tärkeää, että on viehe heitettynä sinne, mitä kohti haluaa mennä.
Muutos on ollut kivuliasta, koska siinä mukana on ollut Tuurelle tärkeitä ihmisiä.
”Tykkään edelleen näistä ihmisistä, joiden kanssa olen kiertänyt ja soittanut, ja osan kanssa koitan ollakin yhteydessä. Tietysti etääntymistä tapahtuu, mutta se on myös hyvä asia, sillä silloin näkee asioiden todellisen arvon.”
Lopullisuutta, tulevaisuutta, ei kukaan tiedä.
”On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, mihin uusi polku johtaa ja avautuuko vanha vielä joskus uudelleen.”
Luit tiivistelmän jutusta, joka on julkaistu Voi hyvin -lehden numerossa 8/2025.