JYPin nuori sankari Jere Lassila on raivannut tiensä liigatähdeksi poikkeuksellisella tyylillä.
Jyväskylä
Lue tiivistelmä
JYPin 21-vuotias kapteeni Jere Lassila on noussut liigan pistepörssin kolmossijalle ja johtaa joukkuettaan kohti mestaruutta.
Lassila on SM-liigan historian toiseksi nuorin kapteeni ja pelaa uransa tehokkainta kautta 31 pisteellä 26 ottelussa.
Päävalmentaja Petri Matikainen valitsi Lassilan kapteeniksi tämän kilpailullisuuden ja voitontahdon vuoksi.
Lassila on allerginen maitoproteiinille ja pelasi nuorena jääkiekon lisäksi jääpalloa ja pesäpalloa 16-vuotiaaksi asti.
JYP on tämän SM-liigakauden tarinoita – käy keväällä miten tahansa.
Kaaosmaisten vuosien jälkeen JYP on noussut harmaudesta valokeilaan. Jyväskylässä on oikaistu kurssi kertalaakista häikäisevästi. Pystynousu sarjan kärkikahinoihin henkilöityy paljon päävalmentaja Petri Matikaiseen, joka on pannut heti avauskaudellaan putkan kuntoon.
Matikainen, 58, on luonut selkeät raamit ja toimintatavat, jotka laadukas ja menestystä janoava joukkue on ostanut.
Huippuvalmentajan lisäksi jokainen mestaruutta tavoitteleva joukkue tarvitsee vahvat johtavat pelaajat, jotka näyttävät suuntaa ja johtavat esimerkillään. JYPissä näitä riittää.
Suurin huomioarvo kohdistuu paluumuuttaja Sami Vataseen, joka on liigan paras puolustaja ja JYPin meritoitunein suunnannäyttäjä. Vatasen, 34, paluulla on ollut valtava merkitys joukkueen suunnanmuutoksessa.
JYPin symbioosissa yhden pelaajan merkitys saattaa olla kuitenkin vielä suurempi.
Tämä pelaaja on Jere Lassila, 21. Hän nousi ensimmäisen kerran suuren yleisön tietoisuuteen toissa talvena, kun loisti Nuorten Leijonien ykköstähtenä ja kapteenina nuorten MM-kisoissa.
Jere Lassila ratkaisi nuorten MM-kisojen puolivälierän Suomelle tammikuussa 2024. Kuva: Björn Larsson Rosvall
MM-turnauksen jälkeen Lassilan nimi ehti varmasti jo unohtua monilta, sillä JYP on kyntänyt syvällä suossa viime vuodet.
Ennusmerkit tähän kauteen olivat kuitenkin ilmassa, kun hurjasti vahvistunut JYP nimesi Lassilan yllättäen kapteenikseen. Samalla JYPin kasvatista tuli seurahistorian nuorin kippari.
Vähän yli parikymppinen pelaaja saa C:n rintaansa hyvin harvoin. SM-liigan historiassa vain kaksi 21-vuotiasta pelaajaa on saanut tämän kunnian: Lasse Kukkonen Kärpissä kaudella 2002–03 ja nyt Lassila.
Lassila oli nimenomaan Matikaisen valinta JYPin kapteeniksi. Matikainen halusi joukkueensa kapteeniksi ”Jyväskylän Mark Messierin” eli nuoren sielupelaajan, joka kuvastaa parhaiten JYPin uutta tulemista.
– Onhan tämä valtava kunnia. Tämä seura merkitsee minulle todella paljon. Haluan olla mukana, kun JYP taas nousee, Lassila sanoo.
Kapteenin rooli kasvattajaseurassa tuntuu Lassilasta välillä jopa absurdilta.
– Vatasen kanssa on naureskeltu, että olen ollut 5–6-vuotias, kun hän on pelannut täällä ensimmäisiä liigapelejä. Se on hauskaa, että nyt voi oikeasti sanoa, että vetää idoliensa kanssa samaa kelkkaa, Lassila fiilistelee.
– Ei sitä arjessa tajua, kun jätkät ovat siinä koko ajan, mutta välillä siihen pysähtyy. Aika siisti homma, millaiseen paikkaan olen päässyt.
Lassilan valinta kapteeniksi ei ollut mikään markkinointikikka. Nuorukainen on johtanut JYPiä eturivistä koko syyskauden.
Lassilan johtama ykkösketju, laidoilla syöttömaestro Santeri Huovila ja liigan maalipörssin ykkösnimi Leevi Tukiainen, on loistanut JYPin keihäänkärkenä.
Koko kolmikko löytyy liigan pistepörssissä kärkikympistä, vaikka Huovila on ollut leikkauksen takia sivussa marraskuun puolivälistä lähtien.
Pistepörssin kolmosena loistava Lassila (26 ottelussa 8+23=31) pelaa uransa tehokkainta kautta. Tahti enteilee jopa 70 pisteen kautta, mutta pisteiden hakkaaminen ei ole hänelle ykkösprioriteetti.
– Johdan jäällä esimerkilläni ja voitontahdollani. Ohi-iltoja ei saa tulla. Tavoite on olla mahdollisimman tasainen ja laadukas pelaaja illasta toiseen, Lassila kuvailee.
Lassila johtaa esimerkillään. Kuva: Jussi Eskola
Tasaisuus näkyy nuoren sentterin kokonaisvaltaisena pelaamisena. Lassilan johtajuus on vahvasti suorituspainotteista.
– Olen kova kilpailemaan peleissä ja treeneissä. Yritän luoda sellaista vaatimustasoa treeneissäkin, että taso pysyy korkealla enkä halua lähteä häviäjänä mistään tilanteesta pois. Yritän jämäkällä toiminnalla tuoda ammattimaisuutta arkeen, Lassila sanoo.
– Se on varmasti yksi syy, miksi minut on valittu tähän rooliin. ”Petu” tykkää siitä, miten vedän koko ajan.
Kun Lassila murtautui JYPin edustusmiehistöön toissa kaudella, kapteenius oli vielä kaukana. Hän oli kopissa yksi nuorista sälleistä, jotka hakivat jalansijaa liigaympyröissä.
– Pari vuotta sitten olin enemmän vitsailun aihe ja sellainen, jota vähän piikiteltiin. Mutta annoin aina vastareaktion. En jäänyt tuppisuuksi. Jätkät tiesivät, että reagoin aina jotenkin, Lassila muistelee huvittuneena.
Nyt asetelma on muuttunut, kun Lassila on yksi kopin johtajista kokeneiden Vatasen, Juuso Puustisen ja Teemu Erosen lisäksi.
– Olen aika suulas kaveri, joten äänessä oleminen tulee helposti. Sekin on varmasti vaikuttanut, miksi olen tässä roolissa. Roolini ei ole niin paljon muuttunut, sillä viime kaudella en ollut kapteenistossa, mutta olin ns. johtoryhmässä, Lassila kertoo.
Parikymppisenä kapteenina ei ole helpoin rasti johtaa tai neuvoa kokeneempia joukkuekavereita, mutta Lassila ei ole kokenut asetelmassa vaikeuksia. Työmäärä tuo auktoriteettia.
– Jo se auttaa, että ”Pudi” (varakapteeni Puustinen) ja ”Ertsi” (edellinen kapteeni Eronen) ovat hyviä frendejä. Heillekin pystyy sanomaan, mutta ei ole tullut tilannetta, jossa minun pitäisi hirveästi kenellekään mitään sanoa. Ammattijätkiä kaikki ja vedämme yhdessä tätä rekeä.
Lassilan mielestä kapteeniston roolia välillä myös ylikorostetaan yleisessä puheessa.
– Joukkuetta johtaa yleensä 5–10 pelaajaa. Ei se pelkkä kirjain merkitse. Meillä on paljon liidereitä, jotka kaikki johtavat tyylillään ja se toimii meillä.
– Koen sen niin, että jääkiekkojoukkueessa rooli ja arvostus täytyy aina ansaita teoilla jäällä. Jos suoritukset eivät ole hyviä, on vaikea saada arvostusta. Näin koen myös kapteenin homman. Jos pelaan hyvin jengille, niin muut pystyvät ostamaan sen, että tässä on meidän näköinen kapteeni.
Jyväskylän Hippos on Lassilalle kuin toinen koti. Kuva: Petteri Kivimäki
JYPissä linkki päävalmentajan ja kapteenin välillä on erityisen vahva. Kun Matikainen haluaa tietää, missä tilassa hänen valmentamansa joukkue on ja mistä naruista kannattaisi vetää seuraavaksi, JYPin luotsi soittaa Lassilalle.
– Puhelin soi aina välillä viikonloppuisin. Petu haluaa tietää joukkueen vireen tarkasti. Lyhyessäkin ajassa olen oppinut, kuinka taitavasti hän pystyy motivoimaan ja saamaan meitä hyvään tilaan.
Lassila toimii tässä operaatiossa tärkeänä välikätenä valmennuksen ja joukkueen välillä.
– Hän käyttää minua ja muita johtavia pelaajia siinä apuna. Se on varmasti yksi hänen erityistaidoistaan. Hän haluaa aistia ja tietää, miten koppi on virittynyt tiettyinä aikoina. Petu tykkää muuttaa pelipäivien lähestymistapaa ja tuo uusia virikkeitä, Lassila sanoo.
Välillä Matikainen haluaa ravistella joukkuettaan kunnolla. Persoonallisista tempauksistaan tunnettu konkarivalmentaja veti taannoin perinteiset rankaisuluistelut keskellä yötä, kun JYP palasi surkeasti sujuneelta vierasreissulta Hippokselle.
– Minulle se oli ensimmäinen kerta, mutta sytyin siitä kyllä. Se oli osoitus siitä, että joutuu maksamaan hintaa, jos peli ei oikein kulje, Lassila ilmoittaa.
Tällaisia pelaajia Matikainen rakastaa.
Huipulle on monia eri reittejä. Lassilan tie liigan nuorten tähtien joukkoon ei ole tavanomaisin.
Varhaisen lajierikoistumisen sijaan Lassila pelasi jääkiekon lisäksi jääpalloa ja pesäpalloa 16-vuotiaaksi asti.
– Ei tarvinnut hirveästi miettiä, että menenkö vielä ulkojäille treenien jälkeen. Päivät olivat ihan täynnä treeneistä, mutta sitä kautta tuli paljon pelaamista ja toistoja. Siitä oli paljon hyötyä, Lassila kertoo.
Lajissa kuin lajissa yksi on aina pätenyt: Lassila on äärimmäisen kova kilpailija.
– Minulla on neljä vuotta isompi isoveli, jota vastaan jouduin etsimään keinoja pärjätä. Se opetti. Olen muutenkin ollut aina pienikokoinen ja biologisesti vähän jäljessä, joten olen joutunut etsimään eri keinoja pärjätä, Lassila (178 cm/80 kg) sanoo.
– Uskon, että se on tuonut peliymmärrystä, kun on ollut pakko löytää eri tapoja isompia vastaan.
Lassila nauttii kamppailutilanteista. Kuva: VILLE HONKONEN
Omat haasteensa on tuonut ruoka-allergia. Lassila on allerginen maitoproteiinille, minkä takia hän ei voi juoda maitoa tai syödä kananmunaa.
– En koe, että siitä on ollut hirveästi mitään haittaa, kun nykyisin on paljon kauravaihtoehtoja ja muuta, mutta ulkomailla ja vierasreissuilla pitää olla tarkkana, Lassila sanoo.
Juniorivuosina kerran meinasi käydä pahasti, kun Lassila erehtyi juomaan väärää juomaa.
– Luulin juovani nesteytys-gatoradea, mutta se olikin heraproteiinia sisältävä palautusjuoma, jossa maitoproteiinin määrä on ihan jäätävästi isompi kuin jossain ruoassa.
– Kurkku turposi kunnolla ja oli ongelmia jopa hengittää, mutta lääkkeillä se hoitui aika helposti. Taisin samana iltana vielä pelatakin. Yleensä tunnen jos maitoproteiinia joutuu suuhun. Sitten vain sormet kurkkuun, ettei se ehdi imeytyä. En kuitenkaan koe, että allergian takia olisin käynyt hirveän taistelun läpi päästäkseni tähän pisteeseen.
Lassila kokee nimenomaan kilpailullisuuden vahvimmaksi ominaisuudekseen jääkiekkoilijana. Lassila ei ole koskaan ollut joukkueensa taitavin tai nopein, mutta henkisiltä ominaisuuksiltaan hän on poikkeustapaus.
– Varmaan 95 prosenttia ammattiurheilijoista sanoo olevansa kilpailullisia, mutta kilpailullisuus on korvien välissä, Lassila sanoo ja antaa esimerkin:
– Luon päässäni itselleni vastakkainasetteluja, jotka motivoivat ja tuovat lisää sytykettä. Jos joku vastustajan sentteri on pelannut hyvin, päätän että tänään pelaan häntä paremmin ja pidän huolen, että hän pelaa huonosti.
Lassila vihaa yli kaiken jossittelua.
– Jos pelin jälkeen on fiilis, että suoritukseni jäi vajaaksi ja hävisimme, se tunne on aivan perseestä. Sitä tunnetta haluan välttää viimeiseen asti kaikilla keinoilla.
Lassila on valmis menemään ”aika pitkälle” yhden pelin voittamisen takia. Välillä se tarkoittaa vastustajan kuumentamista erilaisella kikka-arsenaalilla.
– Olen varmasti ärsyttävä pelaaja jäällä, koska yritän käyttää kaikki keinot siihen, että voitamme. Tunne vie. Vihaan häviämistä.
Kuva: Jukka Ritola / Aamulehti
Lassila ei halua paukutella henkseleitään turhaan. Ensin näytöt ja vasta sitten puheet.
– Olen vasta alussa urallani, enkä ole vielä voittanut mitään. Olen ollut häviävässä joukkueessa tähän kauteen asti. Kun urani joskus loppuu, haluan että minut muistetaan pelaajana, joka on voittanut, Lassila linjaa.
– Se on tavoitteeni. En halua olla se pelaaja, josta puhutaan uran jälkeen, että olihan se hyvä pelaamaan, muttei ikinä voittanut mitään.
– Haluan oikeasti olla semmoinen äijä, joka pystyy nostamaan tasoaan pudotuspeleissä ja kovissa paikoissa. En ole päässyt vielä pelaamaan yhtään pudotuspeliä ammattilaistasolla. Siksi en halua kuvailla itseäni mitenkään kilpailullisuuden kovana tekijänä, kun ei ole mitään konkreettista näyttöä vielä.
Eli Jyväskylän Mark Messier -lempinimen kanssa voi ottaa vielä happea?
– Se on vähän liikaa vielä. Sittenhän sen näkee, kun pudotuspelit alkavat. Siellä mitataan kovimmat ammattiurheilijat, eikä runkosarjassa. Se on vain fakta.