Musiikki|Kriitikko Arttu Seppänen valitsi omat suosikkihetkensä edesmenneen Pate Mustajärven uran varrelta.
Popeda: Oodi Tom Robinsonille (1978)
Popedan sointi ehti muuttua vuosikymmenten aikana. Punkin aikakaudella vuonna 1978 yhtye debytoi albumilla, jolla kuului niin kevyempi manserock kuin raaka uuden aallon rock.
Yhtyeen mukaan nimetyltä albumilta on kasvanut korkoa erityisesti Oodi Tom Robinsonille. Homojen oikeuksia puolustava laulu on ollut edellä aikaansa. Laulun esikuva, brittimuusikko Tom Robinson, on itsekin ollut seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustaja. Popeda on edelleen elinvoimainen ja viihdyttävä albumi.
Popeda: Raswaa koneeseen (1980)
Nykyään tuntemamme Popedan identiteetti ja boogie alkoi löytää lopulliset palasensa toisella albumilla, jonka rokkiränttäys kuuluu manserockin aakkosiin.
Avausbiisi ja levyn väkevin esitys Da Da on Popedan tuotannossa yhtä kuin rock ja rakkaus. Se pysyi Pate Mustajärven vetämän Popedan keikkasetissä loppuun saakka. Da Da kuultiin myös Mustajärven Popedan jäähyväiskeikan viimeisenä lauluna.
Popedan Raswaa koneeseen! -levyn kansikuva. Kuva: Poko Rekords
Popeda: Kaasua, komisaario Peppone (1983)
Popedan soinnin kulmakivi. Rokkipiano, yhteislauluun kutsuva kertosäe sekä kitarariffi, johon olisi voinut törmätä myös David Bowien tai The Rolling Stonesin 1970-luvun alkupuolen tuotannossa.
Popeda: Matkalla Alabamaan (1984)
Niin kotimaisessa iskelmässä kuin rockissa on aina keksitty erilaisia kiertoilmauksia seksille.
Matkalla Alabamaan antaa niin popedamaisen häpeilemättömän tyylinäytteen, että tällaista tekstiä ei pysty kukaan muu laulamaan yhtä uskottavasti kuin Mustajärvi. Pullat pystyyn, taikina nousee!
Pate Mustajärvi näytteli Aki Kaurismäen Calamari Union (1985) -elokuvassa. Kuva: Villealfa Filmproductions Oy
Calamari Union (1985)
Aki Kaurismäen elokuva Calamari Union on kotimaisen elokuvan klassikko ja yksi ohjaajan parhaista. Elokuvassa viisitoista Frankia vaeltaa Kalliosta Eiraan. Aurinkolaseissa, kiharissa hiuksissa ja karismassaan Mustajärvi oli kuin luotu yhdeksi Frankiksi rock-henkiseen ja surrealistiseen komediaan.
Mustajärvi tekee yhden elokuvan parhaista poistumisista, kun hän päättää jättää kaverinsa. Hän ottaa aurinkolasit päästään, katsoo kavereitaan, hyppää naisen ajaman auton kyytiin ja lähtee väärään suuntaan.
Popeda: Hallelujaa (1988)
Hallelujaa ei yleisesti kuulu Popedan katalogin arvostetuimpiin kokonaisuuksiin. Levyn tunnelma on viehättänyt minua niin pitkään kuin muistan: Hallelujaa on kansitaidettaan myöten kuin jostain 1980-luvun yhteiskuntakriittisestä toimintaelokuvasta.
Jos pitää laittaa jokin hyvä Popedan deep cut soimaan, laitan Aivot ankkuriin.
Popedan Hallelujaa-albumin kansikuva. Kuva: Poko Records
Popeda: Kersantti Karoliina (1992)
Koko Popedan tuotannon keskeisin teema on mieheys ja sen eri puolet performatiivisuudesta alkaen. Kersantti Karoliinassa laulun puhuja on suoraviivaisuudesta nauttiva rokkikukko, jonka mieheys tulee uhatuksi, kun hän jää ”kotipiiaksi” naisen lähtiessä armeijaan.
Nykykorvin kuunneltuna rokkikukko ajautuu naurunalaiseksi. Sovitus on mieletön ja ajanmukainen.
Pate Mustajärvi, Harri Marstio, Jorma Kääriäinen, Topi Sorsakoski: Mä elän vieläkin (Highwayman) (2000)
Jos karaokessa on miesporukka tai vanhat armeijakaverit kädet toistensa olkapäillä, on mahdoton välttää kuulemasta miehen arpista romantiikkaa Mä elän vieläkin -laulun muodossa.
Käännös on jo moderni kotimainen klassikko ja laulajat legendoja kaikki.
Pate Mustajärven Ukkomeso-sooloalbumin kansikuva. Nimikkokappaleen llisäksi albumilta löytyy myös yhdessä Harri Marstion, Jorma Kääriäisen ja Topi Sorsakosken kanssa levytetty Mä elän vieläkin -laulu.
Pate Mustajärvi: Ukkometso (2000)
Karaokesta puheen ollen! Ukkometsoa ei voi ohittaa Mustajärven uran kohokohdista puhuttaessa.
Timo Kiiskisen tekstin voi ottaa vastaan joko äijäilyn ja kännäilyn ylistyksenä tai sen koomisena purkamisena. Laulun millennium-sovitus voi aivan hyvin soida kapakassa heti Kentin jälkeen.
Popeda Vermon raviradalla (2018)
Olen nähnyt Popedan lukuisia kertoja, mutta parhaiten on jäänyt mieleen esiintyminen Vermon raviradalla, jonne suuntasimme kaveriporukalla 2018.
Popeda soitti keskellä talvea raviradan katsomossa. Lihaa ja perunaa oli jo lyhyessä ajassa muodostunut klassikoksi. Asetelma oli rock-keikalle vähintään erikoinen, mutta kansanomainen rockjyrä ajaa täysiä vaikka mäkihyppytornissa.