Kokonaisen keskussairaalan ulkoistaminen vuonna 2018 oli merilappilaisten rohkea yritys pelastaa alueen erikoissairaanhoito.
Länsi-Pohjan keskussairaala oli jo vuosia ollut jatkuvien muutosten keskellä.
Ulkoistamisen jälkeen merilappilaiset ovat vaikuttaneet olevan tyytyväisiä sairaalapalveluihinsa ainakin yhteisyrityksen tekemän asiakastyytyväisyystutkimuksen mukaan. Sairaala on myös kerännyt kiitosta esimerkiksi lääkärien kouluttajana Nuorten Lääkärien Yhdistyksen ja Lääkäriliiton kyselyissä.
Nyt Mehiläisen ulkoistussopimus on päätetty irtisanoa, ja palvelut uhkaavat supistua perusterveydenhuollon tasolle, kun erikoissairaanhoitoa keskitetään Rovaniemelle ja Ouluun.
Haastattelimme Länsi-Pohjan alueen johtavia lääkäreitä ja viranhaltijoita, jotka ovat olleet mukana muutosten pyörteissä alusta lähtien.
Ulkoistus huoletti alussa
Pitkän linjan länsipohjalaiset lääkärit Outi Nyberg ja Paavo Uusimaa muistavat, miten ulkoistus huoletti työntekijöitä.
Mehiläisen hallintoylilääkäri Nyberg on kirurgian erikoislääkäri, johtajaylilääkäri Uusimaa sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri. Molemmat ovat olleet Mehiläisen aikana yhteisyrityksen johtoryhmässä.
– Pelkäsin, mitä tapahtuu, kun sairaalasta tulee yksityinen. Pääseekö yksityinen määräämään niin, että mennään kaikessa rahaa edellä. Sitä me pelkäsimme, Nyberg muistelee.
Paavo Uusimaa kertoo, missä kaikessa Mehiläinen Länsi-Pohja on onnistunut:
Lääkärit kertovat, että Länsi-Pohjassa oli jo ennen ulkoistusta vahva kehittämisen henki, joka vahvistui Mehiläisen tullessa mukaan kuvioihin.
Ulkoistamisen jälkeen muutoksia voitiin tehdä nopeasti ja ketterästi ilman julkiseen terveydenhuoltoon kuuluvaa raskasta hyväksyttämiskierrosta.
Lääkäreiden mukaan henkilökunta osallistuu jatkuvaan kehittämiseen, jossa tavoitteena oli järkevin ja edullisin toimintatapa.
– Meillä on kehitetty heti alusta lähtien säännöllistä raportointia ja mittaamista. Mittaustuloksia käydään läpi yhdessä esihenkilöiden kanssa, ja niiden perusteella kehitetään toimintaa jatkuvasti, Uusimaa kertoo.
Outi Nyberg kertoo ulkoistuksen epäonnistumisista:
Yhteisyrityksen alkuvuodet olivat tappiollisia, mutta myöhemmin toiminta kääntyi kannattavaksi.
Ohuen organisaation edut tulivat selvästi esiin korona-aikana.
– Yksi ilta päätin, että huomenna ortopedinen osasto muuttuu myös hematologiseksi osastoksi ja infektiopotilaat keskitetään yhteen paikkaan. Ei siinä voinut kysyä, että mitäs mieltä te olette – piti vain päättää, muistelee Uusimaa.
Myös aiemmin käyttöönotetut digipalvelut helpottivat potilaiden hoitoa korona-aikana.
Toisin kuin monissa muissa sairaaloissa, Länsi-Pohjassa päätettiin pandemian keskellä jatkaa elektiivistä leikkaustoimintaa suojautumisohjeita noudattaen.
Länsi-Pohjan Sairaanhoitopiirissä perusterveydenhuollon ylilääkärinä toiminut ulkoistusprosessiin ja moniin soteneuvotteluihin osallistunut Pertti Sakaranaho oli vaikuttunut Mehiläisen toiminnasta.
– Päätökset tehtiin nopeasti: tänään päätettiin, huomenna toimeenpantiin. Julkisella puolella sama johto jatkaa, vaikka tulokset olisivat huonoja. Jos yksityisellä puolella ei onnistu tehtävässä, vaihdetaan johtoa, hän vertaa.
Yhteisyrityksen alku oli vaivalloista, ja sen perustaminen hiersi sairaanhoitopiirin johdon ja omistajakuntien välejä.
Kiistaa tuli muun muassa laskuista, kun Kemi havaitsi maksaneensa perusterveydenhuollostaan liikaa.
Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkärinä ja lopussa myös sairaanhoitopiirin johtajana toiminut Jyri J. Taskila muistaa, kuinka sopimuksen alkuvaiheessa jouduttiin neuvottelemaan paljon, koska sopimus oli ylimalkainen.
Sopimus ei antanut kaikkeen vastauksia, joten kumpikin osapuoli tulkitsi omaksi edukseen – törmäyskurssi oli helppo syntyä.
Jyri J. Taskila
Taskilan mukaan sairaanhoitopiirin johdon tehtävä oli pitää huolta siitä, ettei ylimääräisiä kustannuksia jää sairaanhoitopiirille.
– Tulkittiin, että olen vastahankainen, mutta kyse oli taloudellisen vastuun kantamisesta ja siitä, että palveluntuottaja huolehtii omista velvoitteistaan.
Miksi ulkoistukseen lähdettiin?
Muutosta Länsi-Pohjan keskussairaalan toimintaan toivottiin jo 2010-luvun alussa, koska erikoissairaanhoidon kustannukset olivat niin kovat. Jotain piti tehdä, muistelee Simon kunnanjohtaja Vivi Marttila.
Länsi-Pohjan viranhaltijajohto ja alueen kunnat suunnittelivat alueellista, kuntarajat ylittävää sote-mallia, jossa perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito olisivat samassa organisaatiossa. Näin resursseja voitaisiin käyttää tehokkaasti.
Tuolloin perusterveydenhuollon ylilääkärinä toiminut Pertti Sakaranaho kertoo, että valmisteluun osallistui laaja virkamiesporukka. Mallia katsottiin esimerkiksi pohjoiskarjalalaisten luomasta Siun sotesta sekä Kainuusta.
Sitten Lapin liitossa alettiin miettiä sotea koko maakunnan kannalta, mutta merilappilaisten mielestä ei tasavertaisesti. He kokivat, että Lapin sairaanhoitopiirin halu keskittää palveluita Rovaniemelle uhkaa Länsi-Pohjan palveluja ja työpaikkoja.
Sopua ei löytynyt, ja Länskässä kasvoi huoli, että ilman omaa ratkaisua alueen sairaalapalvelut supistuvat tai lakkautetaan.
Historiallinen päätös tehtiin yhtä aikaa
Lopullinen sysäys ulkoistamiselle tuli, kun hallitus alkoi valmistella valtakunnallisia keskittämis- ja päivystysasetuksia vuonna 2017. Länsi-Pohjassa nähtiin, etteivät neuvottelut riitä turvaamaan alueen palveluja.
Meri-Lapin kunnanvaltuustot kokoontuivat marraskuun 14. päivä 2017 tekemään historiallista päätöstä sairaalan ja osittain myös perusterveydenhuollon ja kuntoutuksen yksityistämisestä. Kyse oli yhteisyrityksestä, jonka omistivat kuntien omistama Länsi-Pohja ja terveyspalveluja tarjoava yritys.
Täpärin äänestys oli Kemissä, jossa ulkoistus voitti vain yhdellä äänellä.
Kolme päivää myöhemmin kuntapoliitikoista koostuva Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin hallitus teki jäsenkuntiensa valtuuttamana hankintapäätöksen, vaikka sairaanhoitopiirin johdossa ulkoistusta vastustettiin.
Kilpailutuksen voitti Mehiläinen.
Näin Suomen suurinta ulkoistusta puitiin valtakunnallisissa uutislähetyksissä vuonna 2017.
Vuoden 2017 loppu oli kiireistä aikaa.
Juha Sipilän hallitus säikähti merilappilaisten tekemää sairaalan ulkoistussuunnitelmaa, ja se alkoi pikavauhtia sorvata kireämpää rajoituslakia.
Rajoituslain asettama katto ulkoistuksille oli 50 prosenttia palveluista, mutta osuutta kiristettiin 30 prosenttiin. Länsi-Pohja ehti kuitenkin tehdä oman ulkoistuksensa ennen kireämmän lain voimaantuloa.