Palovaroittimien hankinta- ja kunnossapitovelvoitteet siirtyvät rakennusten omistajien vastuulle vuodenvaihteesta, ja se merkitsee muutoksia.

Käytännössä ne näkyvät eritoten omistus- ja vuokrataloyhtiöiden asukkaille kerros- ja rivitaloissa.

– Onhan se massiivinen muutos, kun aiemmin on ollut ajatuksena, että asukas vastaa palovaroittimista ja niiden toiminnasta, luonnehtii Isännöintiliiton lakiasiantuntija Sara Rintamo.

Tammikuun alusta alkaen rakennusten omistajien, kuten asunto-osakeyhtiöiden ja vuokratalojen omistajien, tulee huolehtia, että asuntojen palovaroittimet ovat asianmukaisessa kunnossa ja että niitä on riittävä määrä asunnon kokoon nähden. Palovaroittimia tulee olla asunnon kaikissa kerroksissa ja vähintään yksi jokaisen kerroksen jokaista alkavaa 60:tä neliömetriä kohden. Näin ollen esimerkiksi yksitasoisessa 80-neliöisessä huoneistossa palovaroittimia on oltava ainakin kaksi ja alle 60-neliöisessä asunnossa vähintään yksi.

– Ajatuksena on, että tämä pysyy paremmin hanskassa ja pystytään paremmin varmistamaan, että varoittimia on asunnossa asianmukainen määrä ja ne ovat toimintakuntoisia, Rintamo kertoo.

Asukkaalla on velvollisuus ilmoittaa viipymättä rakennuksen omistajalle eli esimerkiksi taloyhtiön huoltoon, jos palovaroittimen toiminnassa on vikaa tai häiriöitä.

– Kyllä tähän sisältyy sisäänrakennettu velvollisuus, ettei palovaroittimia pidä mennä rikkomaan eikä niitä irroteta paikaltaan, Rintamo sanoo.

Asuntoon saa mennä

Taloyhtiön edustajalla on oikeus mennä asuntoon esimerkiksi palovaroittimien asentamiseksi tai paristojen vaihtamiseksi. Asukkaan itsensä on suositeltavaa testata palovaroittimen kunto säännöllisesti vaikka kuukausittain. Samalla siitä voi pyyhkiä pölyt.

Varoittimen sijoituspaikka on huoneen katossa, sillä tulipalon sattuessa savu pyrkii ylöspäin. Varoitin tulee asentaa vähintään puolen metrin päähän seinästä eikä sitä saa asentaa tuuletusikkunoiden tai koneellisen ilmanvaihdon läheisyyteen.

Jos asukas tarvitsee äänihälyttimen sijasta vammansa vuoksi esimerkiksi valomerkin, tulee hänen itsensä hankkia tällainen laite. Usein vilkkuvalolliset palovaroittimet ovat asukkaalle myönnettyjä apuvälineitä, jolloin asukkaalle itselleen ei koidu hankinnasta kustannuksia.

Hyvä valmius

Rintamo arvioi, että taloyhtiöillä on varsin hyvä valmius ottaa vastuulleen palovaroittimien hankinta, huoltaminen ja asennukset. Isännöintiliittoon on tullut jonkin verran kysymyksiä siitä, miten toimitaan, jos asukkailla on ollut jo entuudestaan itse hankittuja palovaroittimia asunnossa.

– On pohdittu, miten toimitaan, jos asukas ei enää halua enempää palovaroittimia asuntoon. Esimerkiksi tilanteissa, joissa varoittimet ovat jo entuudestaan osana älyjärjestelmää. Tällöin voi tuntua hassulta, että huoneistoon asennetaan vielä lisää varoittimia.

Rintamo toteaa, että tuolloin vaihtoehtona on hyväksyä lisävaroittimet tai tehdä sopimus taloyhtiön kanssa siitä, että yhtiö ottaa huollettavakseen asukkaan omat varoittimet. Tosin yhtiöllä ei välttämättä olisi intressiä pitää vastuullaan erilaisia, eri-ikäisiä ja eri paikoissa olevia varoittimia, sillä niiden hallinnointi olisi vaikeaa.

– Jos on esimerkiksi kymmeniä huoneistoja, ei ole kustannustehokasta, mikäli huoltoyhtiön pitäisi opetella monien erilaisten laitteiden käyttö- ja huolto-ohjeet.

Tuhansia tulipaloja

Asuinrakennuksissa sattuu vuosittain vajaat kolmetuhatta tulipaloa. Tiedot perustuvat Pelastusopiston kokoamiin tilastoihin. Kotien tulipalojen syyt liittyvät usein ruuanlaittoon ja saavat alkunsa keittiöstä. Pienimmät palonalut eivät aina tule viranomaisten tietoon, sillä esimerkiksi liesipaloja sammutellaan myös omatoimisesti.

Valtaosa palokuolemista ja vammautumisista aiheutuu asuinrakennusten tulipaloista. Suomessa kuolee tapaturmaisissa tulipaloissa vuosittain likimain 50 ihmistä, ja heistä suurin osa on keski-ikäisiä tai iäkkäitä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koontitietojen mukaan trendi palokuolemissa on ollut viime vuosina yleisesti ottaen laskeva.

Palovaroitin on pakollinen kaikissa asunnoissa. Varoittimet ovat pakollisia myös vapaa-ajan asunnoissa sekä nukkumiseen tarkoitetuissa tiloissa, kuten aitoissa ja vastaavissa. Varoittimien käyttöikä on yleensä enintään kymmenen vuotta. Pelastustoimen onnettomuustilastojen mukaan lähes joka toisessa asuinrakennuksen tulipalossa on havaittu, ettei asunnossa ole ollut toimivaa palovaroitinta.

Jos asunnossa syttyy tulipalo, toiminta-aikaa on vain muutamia minuutteja, muistuttaa Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) johtava asiantuntija Jan Meszka. Hän korostaa etukäteisvarautumista.

– Ennakkoon kannattaa kaikkien perheenjäsenten kanssa miettiä, miten toimitaan, jos asunnossa syttyy tulipalo tai varoitin hälyttää. On tosi tärkeää, että myös lapset tietävät, miten toimia, minne ja mitä reittiä mennään ja mitä sen jälkeen tehdään. Kenelle ilmoitetaan, mihin kokoonnutaan ja miten hälytetään apua 112-numerosta.

Jos asunnossa pystyy vielä toimimaan turvallisesti, voi alkavaa paloa yrittää sammuttaa itseään vaarantamatta. Jos alkusammutus ei ole turvallisesti mahdollista, olisi avoinna olevat ikkunat ja ovet hyvä sulkea poistuessa. Meszka kiteyttää silti kaikkein olennaisimman selkeään neuvoon.

– Tärkeintä on, että ihminen pelastaa itsensä ja läheisensä ja muut välittömässä vaarassa olevat ja varoittaa muita.

Lähteenä myös sisäministeriön, pelastustoimen ja Tukesin verkkosivut.