”Norsujen hautausmaalle” Suomeen ja Lahteen palaaminen mietityttää Petri Sarastea. Suomessa moni asia on muuttunut, eikä välttämättä hyvään suuntaan.

Pakatessakin voi laihtua. Petri Saraste sanoo laihtuneensa viisi kiloa, mikä johtuu ainakin osin hänen muuttokiireistään. Kymmenen Tallinnan-vuoden ja kymmenen Kiinan-vuoden jälkeen Saraste on palaamassa Suomeen.

Vuodesta 2014 lähtien Saraste on asunut vaimonsa Jinlanin kanssa Tallinnassa, mutta nyt avioparin asunto on pakattu jo melkein kokonaan muuttolaatikoihin ja odottaa kuljetusta Suomeen.

– Ajattelin, että asunto menee täällä kaupaksi puolessa vuodessa, mutta se menikin jo viikossa, Saraste kertoo.

Sarasten asunto Tallinnan Kadrioru Plazassa tuli MTV:n uutislähetysten katsojille tutuksi, sillä sen kahdeksannen kerroksen parvekkeelta hän raportoi monen vuoden ajan tapahtumista Virossa ja lähialueilla. Sarasten viimeisimmästä uutisraportista on kuitenkin aikaa jo parisen vuotta.

— Toimittajan työt on osaltani nyt tehty. Jatkossa kirjoitan varmaankin kirjoja, mutta en tee enää journalismia, hän sanoo.

Molemmat Sarasten tällä vuosikymmenellä kirjoittamat kirjat ovat saaneet Suomessa hyvän vastaanoton. Muistelmateos Kirjeenvaihtaja ilmestyi vuonna 2021 ja omasta suvusta kertova Isäni vaiettu sotavankeus viime vuonna.

– Apurahoja en ole kirjoittamiseen saanut, vaikka olen joitakin hakenut. Suomessahan on myös niitä kirjailijoita, jotka saavat apurahoja, mutta joilta ei ilmesty kirjoja, Saraste naurahtaa.

Toimittajan töitä Petri Saraste ei aio enää tehdä. Sen sijaan hän saattaa kirjoittaa lisää kirjoja. Albert Truuvaart

Miten äijän käy

Saraste, 67, näyttää hyväkuntoiselta ja ikäistään nuoremmalta. Jotkut ovat saattaneet epäillä hänen viimeaikaisen painonpudotuksensa liittyvän hänen syöpäänsä, josta hän on kertonut avoimesti.

Sarastella todettiin eturauhassyöpä vuonna 2020.

– Syöpä on onneksi jo selätetty. Käyn enää vain jälkikontrollissa puolen vuoden välein. Olen hyvässä kunnossa, ehkä paremmassa kuin koskaan, hän sanoo.

Tätä haastattelua tehdään Tallinnan Hilton-hotellin aulakahvilassa ja Saraste viittoo hotellin kylpyläosaston suuntaan, jossa on uima-allas.

– Kuntoilen säännöllisesti. Täällä hotellissa olen käynyt paljon uimassa, sillä olen asunut ihan lähellä.

Saraste myöntää olevansa samaa mieltä heidän kanssaan, joiden mielestä syövästä ei voi koskaan parantua lopullisesti. Syövän uusiutumisen pelko pysyy aina mukana takaraivon jossain perimmäisessä sopessa, vaikka kaikista testeistä olisi tullut puhtaat paperit jo vuosien ajan.

– On se niinkin. Syöpä oli kova kolaus ja myös sen hoitaminen oli kovaa touhua. Se veti minut kuivaksi kuin oravan. En toivoisi sitä kenellekään. Päätin kuitenkin alusta asti olla avoin asian kanssa ja kertoa siitä julkisesti. Olen saanut paljon kiitosta muilta syöpäpotilailta ja lääkäreiltäkin, että annoin eturauhassyövälle kasvot. Enhän minäkään edes tiennyt ennen syöpädiagnoosiani, että mikä on PSA-arvo.

Saraste sanoo jälkikäteen ihmettelevänsä itsekin sitä, miten rauhallisesti hän suhtautui syöpäänsä.

– Asennoiduin niin, että nyt tuli tällainen ja hoidetaan se pois. Olihan minulla jo ikääkin. En menettänyt toivoani missään vaiheessa. En mennyt shokkiin vaan ajattelin, että katsotaan miten äijän käy.

Jalat ilmassa

Petri Saraste myöntää, että Suomeen on vähän outoa palata 20 vuoden jälkeen. Jos mukaan lasketaan Sarasten vuodet Saksan-kirjeenvaihtajana 1988-1989 ja 1991-1995, hänen ulkomaanrupeamansa venyy neljännesvuosisataan.

Suomi ei ole enää samanlainen maa. Suomessa moni asia on muuttunut, eikä välttämättä vain hyvään suuntaan.

Saraste vaimoineen muuttaa Suomessa Lahteen, eli kaupunkiin, josta hän lähti 18-vuotiaana ja vannoi, ettei palaisi koskaan.

– Kävin Lahdessa hoitamassa pankkiasioita ja katselin, miten kadulla raahusti zombimaisia narkomaaneja viidenkympin setelit kourissaan. Olivat kai juuri saaneet avustusrahansa. Sellaista en nähnyt Kiinassa, enkä täällä Virossakaan, hän sanoo.

– Kyse voi tosin olla osin siitäkin, että Kiinassa ja Virossa tällaiset asiat pidetään piilossa, ja Suomessa ei. Mutta vähän kyllä huolettaa, että millaiseen Suomeen tässä ollaan nyt menossa. Poliittisesti Suomi tuntuu olevan tuuliajolla. Poliitikot keskittyvät lillukanvarsiin ja toistensa nälvimiseen, kun ratkaistavana olisi todellisia, isoja ongelmia. Sosiaalisen median ilkeilykulttuuri on levinnyt eduskuntaan saakka.

Lahdessa Sarastet asettuvat asumaan Vesijärven rannalle Sibelius-talon tuntumaan, suurin piirtein samankokoiseen noin 90 neliön asuntoon, jossa he ovat asuneet Tallinnassakin.

Mutta miksi juuri Lahteen?

– Olen kuin norsu, joka palaa kuolemaan tuttuun ympäristöön, norsujen hautausmaalle, Saraste laskee ensin leikkiä, mutta vakavoituu sitten.

– Lahdessa minulla on kavereita, enkä halua asua enää Helsingissä. Lahti on kaiken kaikkiaan rauhallinen kaupunki, jossa hintataso on asuntojenkin suhteen maltillinen. Juomavesi on puhdasta. Matkustan vaimoni kanssa paljon, ja Lahdesta pääsee Vantaan lentokentällekin nopeammin kuin vaikka Espoosta.

Myös Sarasten puoliso Jinlan Liu, 60, on muuttamassa mielellään Suomeen, sillä Suomessa on Viroa paremmat valikoimat kiinalaisia ruokatarpeita. Suomessa ne myös ovat edullisempia.

Tätä haastattelua tehtäessä Jinlan on kotimaassaan Kiinassa hoidattamassa kipeytynyttä selkäänsä. Hänen matkansa on tarkoitus kestää kaksi kuukautta, eli pohjoiseen palattuaan hän pääsee suoraan uuteen kotiin.

Kakkosasunto, heräteostoksena hankittu “pieni potero”, Sarastella on Ristiinassa, Mikkelin liepeillä. Se on rivitalon pätkä, jota remontoidaan parhaillaan.

– Jinlan tykkää enemmän rivitalosta, sillä siellä me olemme jalat maassa. Kiinassa sanotaan, että kerrostaloissa eletään jalat ilmassa.

Saraste muuttaa takaisin Lahteen, josta hän 18-vuotiaan lähti maailmalle. Albert Truuvaart

Isoin juttu

Toimittajanuransa tähtihetkenä Saraste pitää Bonnierin suurta jounalistipalkintoa, jonka hän sai vuonna 2009 yhdessä silloisen Yleisradion Kiinan-kirjeenvaihtajan Katri Makkosen kanssa. Molemmat raportoivat paikan päällä maanjäristyksistä, jotka pelkästään Sichuanissa surmasivat jopa 100 000 ihmistä ja jättivät satojatuhansia kodittomiksi.

Sittemmin Saraste on raportoinut paljon muun muassa sodasta Ukrainassa. Hän oli paikan päällä Kiovan Maidanilla helmikuussa 2014, kun ammuskelu alkoi.

– Mieleeni on jäänyt etenkin se, miten ruumita piilotettiin muovipressujen alle, mutta tuulenpuuska heitti pressun pois paikoiltaan. Edessäni oli ruumiita, joista yhden kännykkä alkoi soida. Siinä tilanteessa oli vaikea tehdä mitään. Onneksi paikalle tuli pappi, joka vastasi puhelimeen ukrainaksi. Voin kuvitella, miltä tuntui puhelun toisessa päässä kuulla, että ihminen on nyt kuollut. Hän oli monelle sukulainen ja läheinen.

Toimittajana Kiina on ollut Sarastelle se kaikkein isoin juttu. Siellä hän pääsi uutisoimaan isoista tapahtumista isossa maassa, oli olympialaisia ja maailmannäyttelyä ja vaikka mitä.

Saraste sanookin pitäv änsä hieman outona, että vaikka Kiinan merkitys maailmassa ja Suomessakin kasvaa koko ajan, suomalaiset tiedotusvälineet eivät ole halukkaita lähettämään sinne omia kirjeenvaihtajiaan.

Saraste olisi jäänyt Kiinaan pidemmäksikin aikaa kuin kymmeneksi vuodeksi, jos MTV ei olisi kutsunut häntä sieltä pois kustannussyistä.

– Suomessakin on vallalla luulo, että kiinalaiset ovat kummallisia ja sotaisia ja kulkevat kantotuoleissa. He syövät koiria, eivätkä osaa englantia, eivätkä ymmärrä mistään mitään. Todellisuudessa kiinalaiset ovat hemmetin huumorintajuisia. Byrokratiaa Kiinassa on paljon, se on totta, mutta senkin kanssa voi oppia elämään.

Kuvaavaa suomalaisten Kiina-tietämyksen kannalta on Sarasten mukaan se, miten hän näki Kiinassa suomalaisia bisnesdelegaatioita ja valtuuskuntia, jotka eivät tuntuneet oikein edes ymmärtävän, että missä ollaan, ja miksi.

09122026 Petri Saraste Albert Truuväärt

Virokin viehättää

Sarasten perheen muutto Kiinaan 20 vuotta sitten aiheutti monenlaista dramatiikkaa perheen sisällä, kun tuolloin teini-ikäinen Anna-tytär ei olisi halunnut lähteä Suomesta. Saraste naureskelee muistellessaan noita aikoja.

– Anna sanoi minulle, että ”Miten sinä isä voit mennä lupaamaan mitään tuollaista ja että nyt sinä pilaat minun lapsuuteni”. Sitten kun minulle ja Annan äidille tuli avioero ja Annankin piti muuttaa Kiinasta takaisin Suomeen, hän sanoi äidilleen, että ”äiti sinä tuhoat minun tulevaisuuteni.”

Myöhemmin Anna palasi kouluun Kiinaan ja opiskeli sen jälkeen Hongkongissa. Hän asuu nykyään Kööpenhaminassa ja on tehnyt Petristä isoisän.

Sarasten muutto Viroon sisälsi vähemmän dramatiikkaa.

– Itse asiassa tulin Jinlanin kanssa Viroon osin siksikin, kun Jinlanin oli helpompi saada oleskelulupa tänne kuin Suomeen. Hän sai heti viiden vuoden oleskeluluvan, jota jatkettiin automaattisesti. Menimme naimisiinkin osin sen vuoksi, että se helpottaisi asioiden järjestämistä.

Saraste sanoo viihtyneensä Tallinnassakin ja sanoo arvostavansa Virossa muun muassa perinteisiin nojaavaa koulujärjestelmää, jossa opettajia kunnioitetaan ja oppilaat ovat hyväkäytöksisiä ja kohteliaita. Ensimmäisenä koulupäivänä kouluun mennään kukkapuskien kanssa.

– Terveydenhoito täällä toimii ja lähiliikenne on ilmaista. Kokonaisuutena Virolla ei enää kuitenkaan mene yhtä hyvin kuin ennen. Viro oli pitkään eräänlainen EU:n lempilapsi ja sai rakentaa ja ehostaa EU-rahalla. Nyt ovat rahahanat alkaneet mennä kiinni samalla kun puolustusmenot kasvavat. Viro on taantunut. Mikään halpamaahan Viro ei ole ollut enää pitkään aikaan, Saraste kertoo.

– Ihmiset Virossa eivät ole todellisuudessa niin juroja kuin voisi päätellä kaupankassasta ja hänen ilmeistään. Virolaiset avautuvat, kun heidät oppii tuntemaan.

Viroon Sarastella ei jää lähdön jälkeen muuta kuin joitakin kavereita, joita on lyhyempi matka mennä tapaamaan kuin kavereita Kiinassa.

Viroon Petri Saraste aikoo jättää myös vuosien mittaan kertyneen kokoelmansa samppanjapulloja, kun enää ei tule itse juotua.

Siitä hän voi olla varma, että pulloille löytyy Tallinnassa ottajia.

Petri Saraste ehti työskennellä ulkomailla melkein neljännesvuosisadan. Albert Truuvaart