Julia Viskari
Aku Louhimiehen Tuntemattomasta sotilaasta on olemassa kaksi versiota. Lähes kolme varttia lyhyempi leikkaus ei kuitenkaan ole vain tiivistetty kertomus, vaan versio, josta on järjestelmällisesti poistettu ne kielelliset, historialliset ja ideologiset kerrokset, jotka tekevät elokuvasta kansallisen merkkiteoksen, kirjoittaa Iltalehden toimittaja Julia Viskari.
Tänään klo 12:45
Elokuva pohjautuu Väinö Linnan alkuperäiseen romaaniin. Jenni Gästgivar
Aku Louhimiehen Tuntemattomasta sotilaasta (2017) on olemassa myös kansainvälinen, noin 45 minuuttia lyhyempi versio. Se ei ole pelkkä tiivistys elokuvasta, vaan teos, joka karsii merkittävästi suomalaisuuden kannalta keskeisiä kohtauksia ja viittauksia.
Kansainvälisestä versiosta on poistettu muun muassa maininnat punakaartista, Eino Leinon runo, pikaoikeudenkäynti sekä useita Väinö Linnan alkuperäisestä romaanista tuttuja sitaatteja.
Samalla sodanvastaiset sävyt, rivisotilaan kriittinen katse ja epäluulo auktoriteetteja kohtaan jäävät taka-alalle, jolloin elokuva kaventuu perinteiseksi sotakuvaukseksi menettäen alkuperäisen teoksen moniulotteisuuden.
Kansainvälisestä versiosta on leikattu suomalaisuuden ytimestä: kieltä, huumoria, historiallisia viittauksia ja kollektiivisia kokemuksia on karsittu. Tuloksena on yleispätevä sotaelokuva, jossa suomalaisen identiteetin ydin ohenee.
Konkreettisesti leikkaukset ilmenevät siinä, että useiden keskeisten hahmojen moraalinen syvyys jää kansainvälisessä versiossa selvästi ohuemmaksi. Antero Rokan auktoriteetteja haastava huumori ja rivisotilaan omaehtoinen moraali pelkistyvät toiminnaksi vailla taustoitusta.
Antero Rokka (Eero Aho) tunnetaan teoksessa auktoriteetteja haastavana hahmona. Juuli Aschan © Elokuvaosakeyhtiö Suomi 2017
Historialliset viitekehykset puolestaan kaventuvat merkittävästi: sisällissodan pitkä varjo punakaarti-mainintojen kautta sekä teloitukseen päättyvä pikaoikeudenkäynti kurinpidon äärimmäisenä ilmentymänä on poistettu kokonaan.
Tämän seurauksena sodan yhteiskunnallinen ja historiallinen jatkumo hämärtyy ja tapahtumat irtoavat niitä ympäröivästä suomalaisesta todellisuudesta.
Erityisen merkittävää on Väinö Linnan romaanista peräisin olevien sitaattien puuttuminen. Ne eivät ole pelkkiä kuuluisia repliikkejä, vaan teoksen moraalinen ja ideologinen selkäranka, osa suomalaista kulttuuriperintöä.
Nämä sitaatit kiteyttävät sodan ristiriitaisuuden, rivimiesten kokemukset ja kriittisen suhtautumisen valtaan. Kun ne jätetään pois, myös elokuvan sanoma yksinkertaistuu ja latistuu, ja yhteys siihen historialliseen ja kulttuurilliseen kontekstiin, josta teos nousee, heikkenee merkittävästi.
Näiden ratkaisujen seurauksena kansainvälisessä versiossa korostuvat taistelukohtaukset ja visuaalinen spektaakkeli, kun taas suomalaiselle kokemukselle keskeiset ristiriidat, ironia ja hiljaiset moraaliset kysymykset jäävät sivuun. Lopputuloksena Tuntematon sotilas ei enää kerro ensisijaisesti suomalaisista sodassa, vaan sodasta ylipäätään.
Vaikka kansainvälinen versio saattaa tehdä Tuntemattomasta sotilaasta helpommin lähestyttävän ulkomaiselle yleisölle, se tapahtuu suomalaisen kulttuurin köyhdyttämisen kustannuksella.
Alkuperäinen versio ei ole vain sotaelokuva, vaan osa suomalaista kulttuuriperintöä. Se on kertomus, jonka merkitys avautuu täysipainoisesti vain silloin, kun sen historialliset, kielelliset ja kirjalliset juuret saavat olla täysin näkyvissä.