Lauralle oli Kauko Röyhkä & Narttu -yhtyeen viides albumi, joka julkaistiin vuonna 1984. Albumin nimiraita on myös Kauko Röyhkän uran soitetuin kappale.
Vuonna 2025 Lauralle -kappale rikkoi myös Spotifyssa miljoonan kuuntelun rajan – liki 40 vuotta sen julkaisun jälkeen.
Röyhkä kertoo, että tiesi heti tehdessään laulun olevan kaunis. Konsertteja varten hän kertoo sepittäneensä laulun tarinan, mutta sanoo sen olevan totta. Lauralle ei kuitenkaan kerro oikeasta ihmisestä.
”Ekan kitaristini kanssa menimme yhden tytön talolle, mutta emme uskaltaneet mennä sisään. Jäin miettimään, että entä jos olisin mennytkin sinne. Laulu kertoo siitä, jos joku olisi ollut niin rohkea, että olisi mennyt tapaamaan tyttöä myöhään illalla hänen kotiinsa”, Kauko Röyhkä paljastaa.
Artisti on kuitenkin epävarma. Hän ei ole aivan varma ajatteliko tuota oikeasti, kun kirjoitti laulun sanoja. Röyhkä on aina tehnyt paljon kappaleita, eikä aina muista mistä mikäkin on syntynyt.
Kauko Röyhkä tekee pääasiassa soolokeikkoja, mutta keikkailisi mielellään myös bändin kanssa.
© Tommi Tuomi
Lauralle tehtiin nopeasti keikkojen välissä
Kaikki Narttu-yhtyeen soittajat ihastuivat Röyhkän mielestä lauluun. Mats Huldén kirjoitti alkumelodian ja soinnutuksen kappaleeseen. Röyhkä sanookin, että on aina pitänyt Lauralle-biisiä hänen ja Huldénin yhteisenä.
Kappaleen Röyhkä laulaa herkästi.
”Pyrin saamaan siihen Bob Dylanin soundia, mikä hänellä on Lay Lady Layssa. Keikoilla yritän laulaa biisit samalla tavalla kuin ne on äänitettykin.”
Lauralle-albumi tehtiin nopeasti keikkojen ohessa, koska edellinen albumi Onnenpäivä oli noussut pieneksi menestykseksi yleisön ja kriitikkojen keskuudessa.
”Teimme paljon keikkoja, ajoimme pienellä Hiacella, neljä jätkää ja pienet kamat perällä. Se teki meistä tiiviin yksikön.”
Lauralle-kappale soi jokaisella keikalla, koska yleisö tuntee sen. Muuten hän ei koe sitä tärkeäksi.
”Hyvä biisi se on, en häpeä sitä ollenkaan. Toivoisin tietenkin, että radiossa olisi soitettu enemmän biisejäni, jotta useampi olisi tuttu. Yleensä lällärimmät biisit alkavat soida radiossa.”
Röyhkä toivoo, että radio olisi soittanut enemmän muita hänen onnistuneita kappaleitaan, kuten Kevät, Paha maa, Helvetti ja Mainostaulujen taakse.
Hyppäys amatööristä ammattilaiseksi kävi nopeasti
Kauko Röyhkää on jäänyt vaivaamaan uransa varrelta jotkut huonosti lauletut kappaleet. Hän ei suostu yksilöimään mitä lauluja tarkoittaa.
Studioaikaa oli 1980-luvulla niin vähän, ettei laulun äänittämiseen välttämättä voitu käyttää tarvittavaa määrää aikaa.
”Olin vasta vuoden verran harrastanut musiikkia, kun aloin tekemään levyjä. Tein omat biisit ja soitin vielä bassoakin. Eka levy tehtiin 2,5 päivässä miksauksineen. Olihan se älytön hyppäys täydellisestä amatöörimäisyydestä ammatilliseen tekemiseen.”
Vauhti ei ole missään vaiheessa hyytynyt. Röyhkä edelleen tekee aktiivisesti levyjä ja käy esiintymässä. Kotonakin hän sanoo lauleskelevansa päivittäin.
Pääasiassa Röyhkä esiintyy soolokeikoilla, mutta hänellä on myös kaksi bändiä. Toinen soittaa hänen tuotantoaan 1980-luvulta ja toinen 1990-luvulta, Röyhkä naurahtaa.
”Vielä ei ole 2000-luvun bändiä. Soolokeikat ovat laululle parempia, koska siellä yleisö kuulee sanoitukset paremmin. Haluaisin kuitenkin tehdä enemmän bändikeikkaa.”
Turussa asuvalla Kauko Röyhkällä on työhuone myös Helsingissä.
© Tommi Tuomi
Yksi parhaista levyistä on jäänyt keräilyharvinaisuudeksi
Kauko Röyhkä on myös menestynyt kirjailija. Hän sanoo, että samat ajatukset pyörivät romaania ja laulua kirjoittaessa, mutta siinä missä romaani on pitkälle kehitetty tarina, laulu on sirpale, jossa on vain joitain ajatuksia ja tunnelmia.
Lauluun vaikuttaa myös bändin soitto ja laulajan ääni, toisin kuin romaaniin.
”Minulla on romaaneja, jotka ovat vaikuttaneet levyihin tai toisin päin.”
Röyhkä nostaa esimerkiksi Miss Farkku-Suomi -albumin. Levy inspiroi häntä kirjoittamaan romaaniin, josta lopulta filmattiin elokuvakin.
”Miss Farkku-Suomi on yksi parhaita levyjäni. Se julkaistiin vain cd:nä ja on melkoinen harvinaisuus, vaikka onkin tuotantoni parhaita. Ainakaan vielä siitä ei ole tullut vinyyliä.”