Kirja-arvio|Jaakko Vuori tarkastelee erityisesti luovaa keskiluokkaa vaivaavaa alakuloisuutta.
Lue tiivistelmä
Masennus on aikamme suuri terveysongelma, kirjoittaa yhteiskuntatieteen tohtori Jaakko Vuori esseessään.
Nykymasentunut tuntee riittämättömyyttä ja laiminlyöntiä mahdollisuuksistaan.
Positiivisuuden vaatimus ja itsetoteutuksen ideaali ajavat ihmisiä alakuloisuuteen.
Vuoren mukaan masennus on yhteiskunnallinen ilmiö, joka liittyy kapitalismin vaatimuksiin.
Essee
Jaakko Vuori: Melankolian paluu. Tutkijaliitto. 57 s.
Masennusta pidetään yhtenä aikamme suurimmista terveysongelmista. Sadat tuhannet suomalaiset syövät masennuslääkkeitä. Moni tunnistaa itsessään masennuksen oireita, oli diagnoosia tai ei.
Kahdella masentuneella ei välttämättä ole yhtään samaa oiretta. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan nimike kattaakin lukuisia erilaisia mielentiloja.
Kyseessä on siis laajalle ulottuva epämääräinen ilmiö. Juuri sellainen, jota voi pohtia kriittisesti.
Yhteiskuntatieteen tohtori Jaakko Vuori ajattelee esseessään Melankolian paluu masennusta, tai ainakin joitain sen muotoja, aikalaissairautena. Essee kuuluu Tutkijaliiton uuteen Para-sarjaan. Siinä julkaistaan pituudeltaan artikkelin ja kirjan välimaastoon jääviä teoreettisia tekstejä.
Vuoren lähestymistapa on tuttu mannermaisesta filosofiasta ja kriittisestä teoriasta. Masennuksen kaltaisia psyykkisiä oireita katsotaan yhteiskunnallisina ilmiöinä.
Vuori kirjoittaa nykyajalle luonteenomaisesta uuden keskiluokan masennuksesta. Vielä sata vuotta sitten liiallinen pyrkimys normaaliuteen teki ihmisistä sairaita. Oli lista kieltoja, joita piti totella. Niiden määrittämien rajojen rikkomisesta seurasi syyllisyys, joka käynnisti alakulon kierteen.
Nykymasentunut ei tunne syyllisyyttä rajojen rikkomisesta, vaan mahdollisuuksiensa laiminlyömisestä. Riittämättömyys on ongelma. ”Syyllisyyden syynä on se, ettei kykene koettelemaan rajojaan, häpeän aihe on, että vielä tuntee häpeää”, Vuori muotoilee.
Ongelman syy on vaatimus positiivisuudesta. Nuorten aikuisten uudenlainen keskiluokka ajautuu melankoliaan kokiessaan omaehtoisuuden ja aloitteellisuuden puutetta. Niitä pidetään resursseina, joiden puute ajaa alakuloisuuteen.
Ajallemme ominainen tapa selittää masennuksen tapaisia tiloja on luokitella ne aivotoiminnan häiriöiksi. Vuori siteeraa ranskalaista sosiologia Alain Ehrenbergiä, jonka mukaan kognitiivinen neurotiede on yksi aikamme individualismin suuria kertomuksia. Neurotiede piirtää kuvan ihmisyksilöstä, jossa on piilevää potentiaalia. Koska aivomme ovat plastiset, rajamme yksilöinä ovat tuntemattomat. Tästä näkökulmasta katsottuna masentunut ihminen kärsii muovautuvuusvajeesta.
Luovan keskiluokan kokemus saa ilmaisunsa kaunokirjallisuudessa ja tv-draamassa, niin Suomessa kuin muuallakin länsimaissa. Vuori lukee kriittisesti suomalaista autofiktiivistä kirjallisuutta. Esimerkiksi Harry Salmenniemen Varjotajunta (Siltala, 2023) pyrkii tekemään parodiaa uuden keskiluokan melankoliasta, mutta taiteellisista arvoistaan huolimatta jää Vuoren mielestä saman melankolian ilmaukseksi.
Vuori lukee filosofiaa, sosiologiaa ja kaunokirjallisuutta sekä tekee lukemastaan linjanvetoja, jotka kirkastavat aikamme tiheyttä. Vaikka tulkintojen kanssa ei olisi samaa mieltä, teksti luo ajatuspiikkejä. Ajoittain argumentti etenee hajanaisesti, ja välillä toisto tuntuu rakenteen keskeneräisyydeltä. Lukemisen kitka pysyy silti sopivana.
Itsetoteutuksen ideaalissa voi Vuoren mukaan nähdä yhdenlaisen kapitalismin huipentuman. Sen mukaan kaikki on loputonta mahdollisuutta. Jokaisen on löydettävä oma juttunsa ja tavoiteltava unelmiaan.
Vuori huomauttaa, ettei taidekaan ole enää vastavoima tällaisen taloudellisen tuotannon logiikalle. Taiteen luovuus ja avantgarden kokeellisuus ovat sulautuneet osaksi kapitalismin järjestelmää, sääntelystä vapaaksi pääomaksi.
Positiivisuuden vaatimus on kuitenkin lopulta kuvitelma, jota ilman olisi mahdollista elää. Aivan kuten aiempi normaaliuden vaatimuskin oli.