Korkeanpaikan harjoittelua simuloivat happimaskit ovat nousseet keskusteluun tällä viikolla, kun norjalainen ampumahiihtäjä Sivert Guttorm Bakken, 27, löydettiin tiistaina kuolleena italialaisesta hotellihuoneesta happimaski kasvoillaan. Vielä ei ole vahvistettu, onko Bakkenin kuoleman ja maskin käytöllä yhteyttä.
Huippu-urheilun instituutti Kihun urheilufysiologian asiantuntija Esa Hynynen kertoo, että maski on tyypillisesti kiinni laitteessa, joka erottelee typpeä ja happea huoneilmasta. Yleensä huoneilmasta 79 prosenttia on typpeä ja vajaat 21 prosenttia happea. Laitteella voidaan muuttaa typen ja hapen osuuksia siten, että typen osuus kasvaa ja vastaavasti hapen pienenee.
– Silloin hapen osapaine saadaan sisään hengitettävästä ilmasta pienemmäksi. Sitä kautta osa punasoluista käytännössä pörräilee keuhkoverenkierrosta ilman happea eteenpäin. Happisaturaatio laskee, ja sitä kautta elimistössä tehdään päätelmiä, että jotain asialle tarvitsisi tehdä. Jos altistusta tällaiseen olosuhteeseen on paljon, elimistö lähtee tuottamaan lisää punasoluja, Hynynen sanoo.
Hapen kuljetuskapasiteetti kasvaa, kun punasolujen määrä lisääntyy. Se puolestaan voi parantaa kestävyyssuorituskykyä. Vaikutus on samanlainen kuin korkealla harjoiteltaessa.
”Haettu korkeampaa ärsykettä”
Asiantuntijan mukaan tyypillisintä on käyttää happimaskia harjoituksen aikana eli esimerkiksi pyöräergometrillä tai juoksumatolla harjoitellen.
– Tyypillisesti tehdään helpohko harjoitus eli ei läähätetä ihan hurjana, vaan tehdään kevyempi harjoitus. Kovin kauas sen kanssa ei voi lähteä, koska laitteiston on oltava verkkovirrassa.
Hynynen arvelee, että happimaskin käyttö hotellihuoneessa on harvinaista. Asiantuntija nostaa esiin, että Bakken oleskeli jo ennestään korkealla, sillä Pohjois-Italian Lavaze sijaitsee noin 1 800 metrin korkeudessa.
– Oletus on, että kun tällainen maski on ollut, niin on haettu vielä korkeampaa ärsykettä, Hynynen pohtii.
Avaa kuvien katselu
Sivert Guttorm Bakken sijoittui alkukauden kisoissa neljä kertaa kymmenen parhaan joukkoon. Kuva: Mauri Levandi / All Over Press
Norjalaismedia VG kertoo, että Bakkenin kasvoilta löydetty maski oli säädetty vastaamaan 7 000 metrin korkeudessa merenpinnasta olevia olosuhteita. VG:n mukaan ei kuitenkaan ole varmaa, oliko maskissa sama asetus Bakkenin kuolinhetkellä vai ovatko asetukset muuttuneet, kun Bakken on löydetty.
Hynynen kuvailee 7 000 metrin olosuhteita rajuksi.
– Veikkaisin, että jos normaalitilanteesta lähdetään ja mennään suoraan seitsemää tonnia vastaavaan olosuhteeseen, sisään hengitettävässä ilmassa hapen osapaine on niin pieni, että siinä tulevat hyvin voimakkaat reaktiot, Hynynen sanoo.
– Jos siinä mitään tekisi, niin kyllä happisaturaatio tippuu, ja varmasti tippuu myös ihan levätessä ihan reippaasti. Joutuu hengittämään vähän tiiviimpään tahtiin ja ehkä syvempään jo lepotilanteessakin.
Hynysen mukaan seurauksena voi olla esimerkiksi sekavuuden tunnetta ja päänsärkyä.
– Tietysti jos sitä on käytetty systemaattisesti ja siihen on totuteltu, ei-toivottuja oireita tulee varmaan harvemmin.
Hallitussa käytössä ei suuria riskejä
Urheilufysiologian asiantuntija ei näe maskien hallitussa käytössä erityisen kohonneita terveydellisiä riskejä.
– Silloin kun niitä käytetään suht järkevästi eli simuloidaan olosuhteita, joissa urheilijat normaalistikin toimivat ja vuoristoharjoittelua tekevät, siinä ei varsinaisesti ole muita riskejä kuin se, että ehkä kuormittuu herkemmin. Harjoitus on sinällään kovempi kuin se olisi merenpinnan tasolla tehtynä, Esa Hynynen sanoo.
Norjan huippu-urheiluyksikkö Olympiatoppen on kehottanut urheilijoita välttämään toistaiseksi simuloitua korkean paikan harjoittelua. Hynynen ymmärtää reaktion. Hän kuitenkin muistuttaa, että maskeja on käytetty jo pitkään turvallisesti ja laajasti ympäri maailman.
– Emmehän me tiedä, mitä tässä kuolemantapauksessa on tapahtunut, että miksi näin on käynyt, Hynynen lisää.
Hynysellä ei ole tutkimustietoa siitä, miten yleistä happimaskien käyttö on huippu-urheilijoilla. Hän uskoo, että laitteistojen kuljettamisen työläys leiriolosuhteisiin rajoittaa niiden käyttöä.
Hynynen arvioi, että suomalaisurheilijoilla happilaitteistoja on käytössä hyvin vähän.
– Enemmän on ehkä alppiteltan tai alppimajan tyyppisiä käyttöjä. Hypoksiaharjoitusten tekeminen noilla laitteilla on harvinaisempaa.