Halla-ahosta Marinista uutuuskirjassa: ”Vaikutti ikääntyneeltä teinitytöltä, joka oli viettänyt liikaa aikaa feministikuplassa eikä ollut tottunut siihen, että hänelle sanotaan vastaan.”
Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) moukaroi ex-pääministeri Sanna Marinia (sd) ja perussuomalaisia 20 vuoden ajan ennen Halla-ahoa johtanutta Timo Soinia tuoreessa Markku Heikkilän kirjoittamassa elämäkerrassa (Jussi Halla-aho – Elämäkerta).
Halla-ahon arvio maailman nuorimpana naispääministerinä mainetta niittäneestä Marinista on armoton.
– Hän vaikutti ikääntyneeltä teinitytöltä, joka oli viettänyt liikaa aikaa feministikuplassa eikä ollut tottunut siihen, että hänelle sanotaan vastaan, Halla-aho arvostelee.
– Hän kiukutteli, tiuski ja käyttäytyi huonosti niin omia kuin vieraita kohtaan. Kyky itsekritiikkiin oli hyvin heikko, ja kaikki ulkoa tullut kritiikki oli hänen mielestään naisvihaa, ryöpytys jatkuu.
”Suoranainen jumalatarkultti”
Halla-ahon mielestä Marinin ympärille rakennettiin suoranainen jumalatarkultti ja siksi myös media saa kuulla kunniansa.
– Vuodet 2020–2023 olivat musta vaihe suomalaisen poliittisen journalismin historiassa. Lähes koko mediasta tuli Marinin ja hänen hallituksensa kritiikitön äänenkannattaja. Kolumneissa ja pääkirjoituksissa laulettiin ylistyslauluja, joille löytyi vertailukohta lähinnä 1970-luvun neuvostolehdistä, Halla-aho sanoo.
– Kaikki, mitä Marin teki, oli hyvää ja täydellistä, ja oppositio syyllistyi suoranaiseen pyhäin häpäisyyn uskaltaessaan arvostella hänen tekemisiään, Halla-aho jatkaa.
Halla-aho kertoo kirjassa, että hänen mieleensä juolahti jossakin Marin-kohujen käänteessä jopa sellainen mahdollisuus, että nuori pääministeri suorastaan kokeilemalla kokeili, voiko hän käyttäytyä niin huonosti, että media ei löytäisi siitä kehuttavaa, ja siksi sekoilu muuttui koko ajan sakeammaksi.
– Vasta Marinin kauden jälkeen on joissakin median puheenvuoroissa näkynyt hyvin varovaista pohdintaa siitä, menikö kaikki kuitenkaan aivan parhaalla mahdollisella tavalla esimerkiksi pandemian, EU-edunvalvonnan tai talous- ja työllisyyspolitiikan alueella ja olisiko hallituksen tekemisiin pitänyt suhtautua kriittisemmällä otteella, Halla-aho havainnoi.
Vertaus Stubbiin
Halla-aho mukaan pääministerinä vuosina 2014–2015 toimineen Alexander Stubbin (kok) kohtelua on mielenkiintoista verrata Sanna Marinin myöhempiin tempauksiin, ”kuten takapuolen vatkaukseen somevideoilla, kavereiden kanssa kännäämiseen Kesärannassa tai paljastavissa vaatteissa otettuihin kansikuviin trendilehdissä.”
– Kun nelikymppinen, ei-vasemmistolainen mies rikkoo instituutioon liitettyjä normeja, hän nakertaa instituution arvovaltaa ja uskottavuutta. Kun nelikymppinen, vasemmistolainen nainen rikkoo samoja normeja, hän ravistaa, uudistaa ja tuulettaa kyseistä instituutiota, Halla-aho näpäyttää.
Presidentti Stubbia Halla-aho luonnehtii hyvin älykkääksi ihmiseksi sanan yksinkertaisimmassa merkityksessä
– Kuten älykkäät ihmiset yleensä, hän oppii kokemuksistaan ja virheistään ja pystyy sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin. Se Stubb, jonka opin tuntemaan presidentinvaalikampanjan aikana ja myöhemmin presidenttinä, on aivan erilainen henkilö – hyvässä mielessä – kuin se Stubb, joka valittiin kokoomuksen ”ensimmäiseksi kreisibailaavaksi puheenjohtajaksi”, kuten hänen kampanjatiiminsä aikanaan hehkutti.
Halla-aho: Homot sytyttivät Soinin
Kun Halla-aho oli valittu PS:n puheenjohtajaksi Jyväskylän puoluekokouksessa kesäkuussa 2017, iso joukko PS:n eduskuntaryhmän jäsenistä erosi ryhmästä ulkoministeri Timo Soinin ja kumppaneiden johdolla ja perusti oman eduskuntaryhmän ja myöhemmin Sininen tulevaisuus -puolueen.
Halla-ahon mukaan siniset olivat katkeria siitä, ettei Soini lähtenyt Uudellamaalla ehdolle vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.
– En kuitenkaan usko, että tällä olisi ollut mitään vaikutusta vaalitulokseen. Soini ei lähtenyt ehdolle, koska hän ei olisi päässyt läpi ja hän tiesi, ettei kestäisi sitä. Samasta syystä hän ei ole myöhemmissäkään vaaleissa ryhtynyt ehdokkaaksi. On mukavampaa elätellä fantasioita siitä, miten hyvin pärjäisi, jos vain viitsisi lähteä, Halla-aho tylyttää.
Siniset eivät saaneet läpi yhtään ehdokasta vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.
Halla-aho kertoo aina epäilleensä, ettei Soinilla ole varsinaista poliittista agendaa, vaan että tämä pyrki haalimaan puolueelle kannatusta olemalla protestivaihtoehto vähän kaikissa asioissa.
Halla-aho muistelee, että ainoa teema, joka tuntui sytyttävän Timo Soinia oikeasti, olivat homot.
– Kun sukupuolineutraali avioliittolaki tai vastaavat aiheet tulivat puheeksi, Timon naama muuttui punaiseksi, ja hän alkoi puuskuttaa ja karjua silmittömästi, jos ryhmästä joku uskalsi inahtaa vastaan.
Halla-aho kertoo kirjassa, ettei itsekään kannattanut ”sateenkaarihörhöilyä” niin kuin ei varmaan suurin osa puolueen äänestäjistäkään, mutta harva piti tätä aihetta erityisen tärkeänä verrattuna moniin muihin kysymyksiin.
Halla-aho viittaa Matias Turkkilan usein kertomaan havaintoon, jonka mukaan ”aina, kun Timo öyhötti homoista, kannatuksemme putosi”.
Markku Heikkilän kirjoittama ”Jussi Halla-aho – Elämäkerta” on ilmestynyt. Kirjan on kustantanut Readme.fi.