Heikki Ruohonen kumoaa myytin Harvardin opiskelijoista. Ja kertoo, kuinka työlästä on käydä vaativaa koulua ja pelata jääkiekkoa tosissaan.
Minneapolis
Nuorten Leijonien luottosentteri Heikki Ruohonen, 19, on saanut tänä syksynä paiskia hommia aivan tosissaan.
Hän aloitti syksyllä opiskelut Harvardin yliopistossa Cambridgessa, ja samalla hän edustaa koulun tasokasta jääkiekkojoukkuetta.
Harvard tunnetaan akateemisista ansioistaan, eivätkä urheilijatkaan pääse maineikkaassa opinahjossa helpolla. Ruohonenkin on joutunut viettämään harjoitusten jälkeen monta pitkää iltaa kirjastossa nokka kiinni kirjoissa.
– Välillä tuntuu, että hommaa on ihan tuhottomasti, Ruohonen myöntää.
Hieman ennen nuorten MM-turnausta Harvardissa esimerkiksi oli koeviikko, jonka aikana Ruohonen rustasi kolme 12-sivuista loppuesseetä eri kursseille.
– Niissä joutuu pureutumaan aiheeseen melko syvällisesti. Mutta olen päättänyt, että kiireisten aikojen läpi on vain puristettava, hän kertoo.
Kaikki kurssit eivät ole yhtä työläitä varsinkaan ensimmäisenä vuonna. Ruohonen ei ole vielä valinnut pääainettaan, vaan hän on poiminut lukujärjestykseensä kiinnostavia kursseja.
Kaikkein helpoimmalla hän selvisi armenialaista taidetta käsittelevästä kurssista.
– Vanhemmat joukkuekaverit neuvoivat, että se kurssi kannattaa ottaa, Ruohonen naurahtaa.
Heikki Ruohonen opiskelee arvostetussa Harvardin yliopistossa. Kuva: Reba Saldanha
Työläämpänä kurssina kiekkolupaus mainitsee valtiotieteiden kurssin Lähi-idän konflikteista.
Ruohonen ajatteli olevansa aiheesta melko hyvin perillä. Nopeasti hän tajusi, että kurssikaverit todennäköisesti tuntevat aihepiirin vielä hieman paremmin.
– Heti ensimmäisellä tunnilla viereeni istui noin 35-vuotias israelilainen upseeri, joka taisi olla tekemässä jo toista maisterintutkintoaan, Ruohonen kertoo.
– Kursseilla siis oppii paljon myös opiskelukavereilta – ei pelkästään professoreilta.
Lähes kaikilla on jonkinlainen mielikuva Harvardista.
Ruohosellakin oli ennakkoluuloja astuessaan koulun ovista ensimmäisen kerran sisään. Hän ajatteli kaikkien muiden opiskelijoiden olevan neroja.
– Ja onhan siellä toki heitäkin. Mutta olen huomannut isoimman eron olevan siinä, että opiskelijat ovat todella kilpailullisia koulunkäynnistä, Ruohonen kertoo.
– He ovat valmiita tekemään todella paljon töitä.
Sen takia Ruohonen on joutunut pariin otteeseen noloon tilanteeseen.
Harvardin kursseilla opiskelijoille annetaan usein tehtäväksi pureutua tunnilla käsiteltävään aiheeseen etukäteen. Se tarkoittaa luku-urakkaa.
– Treenejä on aika paljon, ja välillä lukemiset jää lukematta, Ruohonen myöntää.
– Pari kertaa on sitten osunut arpaonni kohdalle, ja olen joutunut tiivistämään jonkin tekstin koko luokan edessä.
Siinä vaiheessa Ruohosella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin yrittää luovia tilanteesta soveltamalla tai vain myöntää, että läksyt jäivät tällä kertaa tekemättä.
– Kaikki olivat aivan ihmeissään, kun myönsin hommien olevan tekemättä. Silloin huomasin, että muut ovat todellakin aivan tosissaan opiskelun kanssa, Ruohonen sanoo.
– Ja täytyy myöntää, että kyllä se nolotti.
Ruohonen aikoo todennäköisesti suuntautua joko taloustieteisiin tai valtiotieteisiin. Ne ovat työmäärältään jääkiekkoa tosissaan pelaavalle nuorelle miehelle sopivia aineita eivätkä sulje ovia pois työuralta.
Vaikka opiskelutahti Harvardissa on tiivis, Ruohonen koki ajoittain lukion jopa työläämmäksi. Se johtuu siitä, että yliopistossa kiekkolupaus on pystynyt haalimaan itseään kiinnostavia kursseja.
– Jos sen armenialaista taidetta käsittelevän kurssin jättää pois laskuista, niin kaikki muut kurssit ovat olleet todella mielenkiintoisia, hän sanoo.
– Professorit ovat maailman parhaita ja siksi inspiroivia. Monesti tunneilla saan itsekin ahaa-elämyksiä. Eikä tarvitse opiskella mitään, minkä itse kokee turhaksi.
Helsingissä syntynyt ja Kiekko-Espoosta maailmalle ponnistanut Ruohonen asui jo viime kaudella Yhdysvalloissa ja pelasi USHL-juniorisarjassa Dubuque Fighting Saintsissa, joten suurimmat kulttuurishokit ovat jo takana.
Yksi asia häntä kuitenkin ihmetyttää kerta toisensa jälkeen: amerikkalaisten ruokailutavat.
– En nyt sano, että amerikkalaiset käyttäytyvät huonosti syödessään, mutta minun perheessäni ruokailutavat ovat olleet aina tärkeä asia, hän pohjustaa.
Varsinkin yksi hiljattain nautittu sushiateria on jäänyt ikävällä tavalla Ruohosen mieleen.
– Yksi kavereista ei koskenut syömäpuikkoihin lainkaan, vaan söi sushit käsin, kiekkolupaus ihmettelee.
– Sen lisäksi hän vielä pyysi chilimajoneesia, ja jokainen sushi kävi sen majoneesikulhon kautta. Se meni yli. Teki pahaa katsoa.