Oulun kaupungintalon alakerrassa vaeltaa robotti-imurin näköinen laite. Vekottimeen on kiinnitetty vinksalleen keppejä ja viittoja, joissa esiintyy näkötestistä tuttuja E-kirjaimia osoittamassa eri suuntiin.
Tästä videokuvasta alkaa näyttely Korvamato – Mediataidetta Kiasmasta. Kokonaisuus esittelee kuusi mediataidetta edustavaa teosta Kansallisgallerian mittavasta kokoelmasta.
Matalan ala-aulan on valloittanut Jaakko Pietiläisen videoteos Sentences vuodelta 2023.
– Tämä on kiehtova, tuore teos, kuraattori Saara Karhunen esittelee.
Hän on matkustanut Helsingistä ripustamaan Oulu 2026 -ohjelmaan kuuluvaa Kiasman Korvamatoa.
20 minuuttia pitkä video on projisoitu lattiasta laipioon. Isokokoinen teos sotkee helposti huoneessa olijan paikkaorientaation. Näyttää siltä kuin nurkassa olisi ylimääräinen tilapullistuma.
– Teoksen tunnelma sopii hyvin näihin mataliin kellaritiloihin. Teoksessa näkyvä katto ja tilan katto kohtaavat.
Karhunen kertoo, että Pietiläisen teos oli yleisön suosikki, kun se oli esillä Kiasman kokoelmanäyttelyssä kaksi vuotta sitten.
– Ihmiset nauliintuivat teoksen ääreen. On kiinnostavaa, käykö Oulussa samoin.
”Kiasmallekin on kiva, että voimme laajentua maantieteellisesti pohjoisemmas. Näyttely on pieni Kiasma-satelliitti Pohjois-Suomessa.”
Saara Karhunen
kuraattori
Tammikuun puolivälissä avautuvan Korvamadon ripustus on jo pitkällä. Ilmainen näyttely on esillä vuoden loppuun saakka.
Kuraattori Saara Karhunen valikoi mukaan kuusi erilaista tekijää.
– Valinta oli tässä tapauksessa tosi mukavaa. Ajattelin Oulua paikkana ja paikallisuutta laajemminkin. Teknologiakaupunkiin sopii mediataide, joka on läheisessä suhteessa aikansa teknologioihin, hän kertoo.
– Aika nopeasti alkoi hahmottumaan, että ääni ja musiikki voisivat toimia hyvänä kehyksenä tälle näyttelylle.
Mediataidetta edustavia teoksia Kansallisgallerian yhteensä 43 400 teoksen kokoelmassa on noin 900. Suuri määrä ei kuitenkaan aiheuttanut valinnan tuskaa.
Ouluun valittujen teosten aikakaari on kolmekymmentä vuotta. Näyttelyn vanhimmat teokset ovat 1990-luvulta ja tuorein vuodelta 2023. Otos on kuraattorin omasta mielestä monipuolinen.
Jaakko Pietiläisen videoteoksessa Sentences kamera hyppää seinien ja kattojen läpi, ja tilat nähdään näkökulmahenkilön silmin. Tällainen ilmaisu on tuttua videopeleistä. Kuraattori Saara Karhunen kertoo, että Kiasman kokoelmanäyttelyssä ihmiset nauliintuivat tämän teoksen ääreen.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen
Näyttelyn taiteilijoista Otto Byström on syntyisin Oulusta. Häneltä valikoitui esille teos nimeltään 9 miljardia sovellusta, joka on valmistunut 2019.
Byströmin videoteos on kollaasimaisen ja kantaottava. Videoteoksen piirretty maisema, wc-pönttö, teksti ja musiikki ovat taiteilijan internetistä ostamaa tai löytämää materiaalia.
Vessanpöntön hahmolle suuhun laitettu puhe viittaa Metan omistajan Mark Zuckerbergin ja erään pääomasijoittajan ajatustenvaihtoon sosiaalisen median yhteiskunnallisista vaikutuksista.
Pohjoista näyttelyssä edustaa myös Mika Taanilan varhainen teos. Se on Utajärvellä perustetulle rock-yhtyeelle 22-Pistepirkolle ohjattu ja yhdessä bändin kanssa ideoitu Birdy vuodelta 1993.
Musiikkivideon Birdy on lintupäinen hahmo, joka katsoo televisiosta pätkiä 1960- ja 1970-lukujen elokuvista ja lasketteluonnettomuusvideosta.
– Jo hyvin nuorena taiteilijana Taanila teki tosi kunnianhimoisia ja aika kokeellisia musiikkivideoita, Karhunen toteaa.
– Ne on televisioon tehtyjä teoksia ja hankittu Kiasman kokoelmaan 1990-luvulla.
Taanilan elokuvia on alusta asti nähty myös Oulun musiikkivideofestivaalilla, joka perustettiin 1994.
Raakel Kuukan Rumpali vuodelta 2003 on muotokuva hänen Regina-sisarestaan, joka soittaa teoksessa tarttuvaa polkkakomppia. Kahdesta eri kestoisesta videosta muodostuva muotokuva on jatkuvassa muutoksen tilassa.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen
Oulun kaupungintalon alakerran huoneet ovat hyvin matalia. Totta kai myös tilan ominaisuudet vaikuttivat siihen, mitä teoksia Korvamato-näyttelyyn kannatti Kansallisgallerian runsaudensarvesta poimia.
– Kellarikerros on hyvin erilainen näyttelytila kuin Kiasma tai museo, kuraattori vertaa.
– Piti miettiä, millaiset videoteokset sopivat näihin saleihin ja toimivat täällä hyvin.
Mediataide on suhteellisen uusi taiteen muoto kuvataiteen historiassa, Karhunen huomauttaa.
Mediataide tarkoittaa taidetta, joka hyödyntää erilaisia sähköisiä teknologioita ja sähköisiä viestimiä.
– Se on perusluonteeltaan uuden ilmaisun etsimistä ja uuden hakemista. Vielä 1990-luvulla mediataide oli ehkä jopa vähän väliinputoaja, mutta nykyisin se on todella nykytaiteen keskiössä.
Mediataiteen näyttelylle keksi nimen kuraattori Saara Karhunen, kun 22-Pistepirkon Birdy jäi hänen korviinsa soimaan. Vaikka korvamato voi olla myös harmillinen ilmiö, Karhunen lohduttaa, että näyttely sisältää vain hyviä biisejä.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen
Korvamato on kiva nimi mediataiteen näyttelylle. Nimen keksi Saara Karhunen itse.
– Nimi tuli ihan siitä, kun katsoin teoksia ja töistä lähdettyäni huomasin, että korvissani soi 22-Pistepirkon Birdy, hän kertoo.
Nimen taustalla on siis kuraattorin oma aito kokemus.
Äänen erityisestä ilmaisuvoimasta kertoo myös aivojen kyky saada musiikki toistumaan korvamatona päässä. Osa mieltää ilmiön ikäväksi tai harmilliseksi.
– Korvamatojen tarttuminen on täällä mahdollista. Mutta näyttely sisältää vain hyviä biisejä, Karhunen lohduttaa.
Kamera-ajo Jaakko Pietiläisen Sentences-teoksessa jatkuu ja kulkee läpi asuinhuoneistojen, toimistojen ja käytävien. Autiot tilat seuraavat toisiaan kuin päättymätön labyrintti.
Kamera hyppää seinien ja kattojen läpi, ja tilat nähdään näkökulmahenkilön silmin. Tällainen ilmaisu on tuttua videopeleistä.
– Vaikka teoksen paikka on todellisen näköinen, kaikki on täysin digitaalisesti rakennettua, Karhunen huomauttaa.
Hän kiinnittää huomion teoksen hienovaraiseen äänisuunnitteluun.
– Se on hyvin keskeinen osa teoksen voimaa. Kuuluu liikkuvan henkilön askelia, pieniä tömähdyksiä ja tilasta tulevia mikron ja palohälytyksen ääniä. Teoksen lopussa on kohtaus, jossa kuoro laulaa osan Claudio Monteverdin barokkioopperasta Lamento d’Ariana.
Kannattaa siis katsoa ja kuunnella loppuun.
Karhusen mielestä Korvamato-näyttely sopii laajalle yleisölle.
– Tämä on aika ainutlaatuinen kokonaisuus täällä Oulussa. Kiasmallekin on kiva, että voimme laajentua maantieteellisesti pohjoisemmas. Näyttely on pieni Kiasma-satelliitti Pohjois-Suomessa.
Korvamato – Mediataidetta Kiasmasta, Oulun kaupungintalo 15.1.–31.12.2026. Näyttely on ilmainen. Käynti Hallituskadun puolelta. Vierailuaika pitää varata etukäteen.