Kansainvälinen Punainen Risti on vastaanottanut viimeisten vajaan neljän vuoden aikana häkellyttävän määrän pyyntöjä kadonneiden omaisten etsimiseksi sekä venäläisiltä että ukrainalaisilta yksityishenkilöiltä. Asiasta kertoo venäläinen Vedomosti.
Helmikuun 2022 ja joulukuun 2025 välillä pyyntöjä sukulaisen etsimiseksi on tullut noin 182 000. Tämä tarkoittaa keskimäärin hiukan alle 4000 etsintäpyyntöä jokaista Venäjän hyökkäyssodan kuukautta kohden. Kun tänään maanantaina on meneillään Ukrainan sodan 1404. päivä, tulee keskiarvoksi 129 pyyntöä etsiä kadonnut omainen joka ikistä sodan päivää kohden.
Kansainvälinen Punainen risti (ICRC) ei erittele, ainakaan julkisesti, minkä verran pyyntöjä on tullut venäläisiltä ja minkä verran ukrainalaisilta. Paljon niitä joka tapauksessa on. Punaisen Ristin Venäjän-edustaja jopa huomautti Vedomostille, että luku ei edes heijasta kokonaiskuvaa, vaan todellinen luku on vielä suurempi.
Punaisella Ristillä on pääsy sotavankeja koskeviin tietoihin, jotka jaetaan sodan osapuolten kesken. Nämä luettelot lähetetään järjestön Genevessä sijaitsevalle keskustoimistolle, joka toimii puolueettomana välittäjänä ja tallentaa tiedot. Kerättyjen tietojen perusteella järjestö ilmoittaa perheille, jos sukulainen löytyy sotavankien listoilta. Punainen Risti vierailee myös tapaamassa sotavankeja. Tuolloin sotavangit voivat välittää omaisilleen viestejä järjestön kautta. Tällaisia viestejä järjestö kertoo välittäneensä sodan alusta marraskuun loppuun 2025 mennessä 24 200 kappaletta. Tämä tarkoittaa yli 500 viestiä kuukaudessa.
Kadonneiden sotilaiden omaisten kohtaama suurin vaikeus ainakin Venäjällä on ymmärryksen puute siitä, kenen puoleen he voivat kääntyä, sekä epämääräisten vastausten saaminen aidon avun sijaan, sanoi Vedomostille asianajaja Alexander Kuprijan. Ihmiset kohtaavat byrokratiaa, hämmennystä kadonneiden henkilöiden asemasta ja huijareita, jotka hyödyntävät tätä, hän selitti. Edes uudet koordinointijärjestelmät kuten yhtenäinen tietokanta kaikille kadonneille henkilöille eivät aina toimi odotetulla tavalla.
Kokemukset aiemmista sodista osoittavat, että kadonneiden henkilöiden etsintä voi kestää vuosikymmeniä, vielä vihollisuuksien loputtuakin. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea osallistuu myös humanitaarisiin kotiuttamisoperaatioihin Venäjän ja Ukrainan välillä, mutta kuolleiden tunnistaminen ja perheille ilmoittaminen on virallisten virastojen vastuulla.
Osaa kadonneista ei löydetä koskaan. Lehden nimettömänä haastattelema kadonneita etsivä vapaaehtoinen huomautti, että myös vainajien ruumiiden löytämisessä ja tunnistamisessa on vaikeuksia. Jotkut voidaan tunnistaa nopeasti ulkonäön tai DNA:n perusteella, mutta toisilla jäännökset ovat niin vaurioituneet, että mitään tunnistamiskelpoista materiaalia on mahdotonta saada talteen. Näin käy esimerkiksi tulipalon jälkeen, haastateltava selitti. Todennäköisimmin vainajien ruumiit jäävät keräämättä pelloille, metsiin ja pihoille: vaarallisten olosuhteiden vuoksi etsintä ei ole mahdollista kaikkialla.