Kolumni|Etelä-Karjalan hyvinvointialue maksaa yt-neuvotteluihin liittyvästä lakisääteisestä muutosturvasta valtavan summan. Olisi ollut järkevämpää käyttää raha sote-palvelujen järjestämiseen.
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien itärajan erikoistoimittaja.
Etelä-Karjalan hyvinvointialue jakoi tänä vuonna jouluksi potkuja.
Marraskuun lopulta lähtien alue vei läpi jättimäiset irtisanomiset. Irtisanottuja on noin 300, täyttämättömiä tehtäviä noin 80. Arviolta 140 määräaikaista työsuhdetta jää jatkamatta.
Raskaat irtisanomiset johtuvat siitä, että valtiolta tuleva rahoitus ei vain riitä.
Raskaiden leikkausten seuraukset näkyvät jo asiakkaille. Potilaspaikkoja keskitetään, ambulanssipäivystystä supistetaan joiltain paikkakunnilta ja niin edelleen.
Pikantti yksityiskohta nykytilanteessa on se, että hyvinvointialue käyttää irtisanottujen muutosturvaan kolme miljoonaa euroa.
Summa on valtava. Hyvinvointialuejohtaja Sally Leskinen arvioi, että sillä olisi voitu säästää yt-neuvotteluissa irtisanomisajat huomioon ottaen jopa 120 työpaikkaa.
Tilanne on järjetön. Hoitajia irtisanotaan, ja rahaa valuu muutosturvan hoitavalle konsulttifirmalle.
Muutosturvaan on kuitenkin pätevä syy: hyvinvointialue noudattaa lakia. Hyvinvointialue on velvollinen tarjoamaan työllistymistä edistävää valmennusta tai koulutusta.
Muutosturvaan valuva veronmaksajien raha on yksi erikoinen sivujuonne omituisessa tilanteessa, johon osa hyvinvointialueista on joutunut.
Hyvinvointialueiden rahoituslain mukaan alueiden pitäisi saada katettua alijäämänsä vuoden 2026 loppuun mennessä. Alijäämää syntyy, kun valtionrahoitus on pienempi kuin kulut. Tavoite on monelle mahdoton. Syvissä ongelmissa ovat esimerkiksi Keski-Suomi ja Lappi.
Muutosturvaan on pätevä syy.
Hallitus on jo antanut esityksen, jossa hyvinvointialueiden alijäämien kattamisen tiukkaan aikatauluun voisi antaa joustoa vuoden 2027 tai 2028 loppuun. Samalla selvityshenkilöt perkaavat rahoituksen taustalla käytettävästä diagnoositiedosta paljastuneita ongelmia.
Etelä-Karjalan hyvinvointialue arvelee saavansa vuosien 2023–2025 alijäämät katettua vasta vuonna 2032, ellei se saa lisää rahaa tai ellei rahoituspohjaa korjata.
Sillä välin hyvinvointialueen täytyy päättää, rikkooko se rahoituslakia vai perustuslain velvoitetta järjestää riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.
Toisin kuin muutosturvassa, laillista vaihtoehtoa ei ole. Tilanteen korjaaminen jää eduskunnan vastuulle, kipeimmät päätökset paikallisille.