Nyt leivotaan sokerikakku. Kotkalainen Pirjo Hauru, 67, mittaa munat ja sokerit kulhoon ja tarttuu 45 vuotta sitten kummisedältä lahjaksi saamaansa luunvalkoiseen Philips-vatkaimeen.
Se surisee tasaisesti ja ropsahtelee, kun pallovispilät raapaisevat metallisen kulhon reunoja. Munat ja sokeri alkavat sekoittua vaahdoksi.
Hauru leipoi sokerikakun myös silloin, kun hän käytti vatkainta ensimmäisen kerran.
”Sitä ennen en leiponut kakkuja, koska käsivoimani eivät riitä vispilällä vispaamiseen”, Hauru kertoo.
Kun taikina on valmis, Hauru kaataa sen alumiiniseen rengasvuokaan, jonka hän on perinyt äidiltään.
”Vuoka on vielä paljon vanhempi kuin vatkain”, Hauru sanoo.
Uuninluukku käy, ja kakku alkaa kypsyä. Hauru irrottaa pallovispilät vatkaimesta ja nuolee taikinat ennen kuin laittaa vispilät astianpesukoneeseen.
45 vuotta vanha, luunvalkoinen, tyyppi 1178-Philips-vatkain on kotkalaiselle Pirjo Haurulle muistorikas ja uskollinen työpari. Kun vanha vatkain hurisee, Pirjo Hauru muistelee vuosikymmenten takaisia juhlahetkiä, joihin hän leipoi kakkuja.
© Linda Varoma
Englantilaista laatua vuodelta 1980
Haurun ensimmäisen lapsi syntyi maaliskuussa 1980, ja ristiäiset pidettiin kuukautta myöhemmin. Haurun kummisetä ei päässyt ristiäisiin, mutta hän toi Haurulle vatkaimen muutamaa viikkoa myöhemmin.
”Kummisedälle oli välitetty tieto siitä, että lahjatoiveeni oli sähkövatkain”, Hauru kertoo.
Englannissa valmistetun Philipsin tyyppi 1178-vatkaimen teho on 150 wattia. Kone imee ilmaa takaosan ilmanvaihtoaukoista ja puhaltaa sen ulos etuosan aukoista. Vatkaimen toisesta oranssista kytkimestä säädetään tehoa ja toisesta vapautetaan ja kiinnitetään pallovispilät.
”Taikinakoukuista hankkiuduin eroon. Mielestäni taikina pitää alustaa käsin, jotta pystyy tuntemaan taikinan oikean sitkon.”
© Linda Varoma
Eläkkeellä olevalle Haurulle leipominen on terapeuttista käsillä tekemistä. Kun vanha vatkain hurisee kulhossa, hän saattaa taikinaa tuijotellessaan muistella vuosikymmenten takaisia tapahtumia ja juhlahetkiä, joihin hän on leiponut kakkuja.
”Sitä mukaa kun ikää karttuu, muistot esimerkiksi omien lasten ja muiden läheisten syntymäpäivistä tulevat yhä tärkeämmiksi. Ne ovat myös oman elämäni kohokohtia.”
Järjen voitto
Pirjo Hauru pitää punaisesta väristä. Hänellä on punainen leivänpaahdin, kahvinkeitin, yleiskone ja airfryer eli kiertoilmakypsennin. Vuonna 2008 myös luunvalkoinen vatkain oli vaihtua punaiseen.
”Kun olimme ostamassa yleiskonetta, näin aivan hurmaavan punaisen vatkaimen”, Hauru kertoo.
Hän ehti jo ottaa sen ostoskärryyn, mutta nosti sen takaisin hyllyyn.
”Tulin kerrankin järkiini enkä vaihtanut vanhaa, toimivaa konetta uuteen. Se olisi varmasti jo hajonnut, mutta minulle ei ole tullut mieleenkään, että vanha vatkaimeni lakkaisi toimimasta.”
Vatkain on Haurulle uskollinen työpari, jolle hän ei osoita mieltään eikä käsittele sitä kovakouraisesti. Kun vatkain ei ole käytössä, sen paikka on keittiötarvikkeita täynnä olevan laatikon nurkassa.
”Edes johto ei ole halkeillut, vaikka kiedon sen aina vatkaimen ympärille.”
Alpolla on palloimuri 1960-luvulta
Kajaanilainen Alpo Juntunen, 75, imuroi autonsa 1960-luvulta peräisin olevalla Hoover-merkkisellä imurilla. Se on niin kutsuttu pallomalli, jossa ei ole pyöriä, vaan imuria liikutetaan nostamalla.
Imurin hankki uutena Juntusen anoppi. Kun Juntunen rakensi omakotitalon, hän asennutti kotiinsa keskuspölynimurin. Tarpeettomaksi jäänyt pyörillä kulkeva imuri annettiin anopille, ja sitä vastaan saatiin vaihdossa Hooverin vanha pallomalli.
Juntusen mukaan vanha imuri soveltuu erittäin hyvin auton imuroimiseen, koska siinä on notkea imuletku.
”Vaikka imuria säilytetään kylmässä autotallissa, letku ei jäykisty vaan taipuu helposti ahtaassa tilassa”, hän kertoo.
”Letkun juuren murtumia on jouduttu teippaamaan, mutta se ei fuskaa, ja imuvoima on yhä tallella.”
Vanhaan imuriin sopivia paperisia pölypusseja ei enää löydy kaupoista, mutta Juntunen on ostanut niitä markkinoilta aina kerralla suuren erän. Hän on keksinyt vanhalle imurille myös uusiokäyttöä.
”Kun imurista ottaa pölypussin pois, kääntää imurin kyljelleen, avaa pohjalevyn ja laittaa letkun sille varattuun reikään, imurista tulee puhallin.”
Perinteinen lankapuhelin 1980-luvulta
Elsa Vilponen, 89, vastaa vihreään lankapuhelimeensa Jalasjärveltä. Hän kertoo, että hänellä on ollut useita lankapuhelimia, mutta tämä viimeisin vihreä puhelin on Vilposen muistin mukaan hankittu 1980-luvulla.
”Vihreä on kevään ja uudistumisen väri. Vihreä luo toivoa hyvästä tulevaisuudesta.”
Puhelimen paikka on eteisen peilipöydällä. Kun puhelin soi, Vilponen istuu tuoliin puhelinpöydän viereen, ottaa mukavan nojan ja alkaa vaihtaa kuulumisia.
”Vaikka minulla on myös kännykkä, aion pitää lankapuhelimen niin kauan kuin sen liittymä on toiminnassa”, Vilponen kertoo.
”Olen kieltämättä vanhanaikainen, mutta onhan minulla jo ikääkin.”
Vilposen mukaan lankapuhelimen eduksi voi lukea sen, että puhelin on aina samassa paikassa. Kun kännykkä soi, sitä joutuu toisinaan etsimään sieltä ja täältä ennen kuin pääsee vastaamaan. Vihreä lankapuhelin löytyy aina eteisen peilipöydältä.”
Heikin kylmäkoneet 1960-luvulta
Outokumpulainen Heikki Saukkonen, 77, muistaa vielä elävästi sen päivän, kun hänen kotiinsa hankittiin ensimmäiset kylmäkoneet. Se tapahtui vuoden 1969 huhtikuussa, jolloin kaupoilla alkoi kylmäkonekampanja.
”Paikallisen kyläkaupan hoitaja toimi myös Rosenlewin kylmäkonekampanjan myyjänä”, Saukkonen kertoo.
”Tuli yllätyksenä, että vanhemmat ostivat häneltä sekä jääkaapin että 550 litran vetoisen pakastimen. Se oli siihen aikaan rahallisesti merkittävä hankinta.”
Jääkaappi on yhä Saukkosen lapsuudenkodissa, pakastimen hän on siirtänyt mökilleen. Pakastin seisoi kymmenen vuotta käyttämättömänä mökillä ennen kuin Saukkonen päätti selvittää, vieläkö kone toimii.
”Pakastin hurahti heti käyntiin ja alkoi viilentyä. Myös jääkaappi on ollut käyttämättä, mutta kuukausi sitten tarkastin, että sekin kylmenee edelleen.”
Saukkonen ei aio hankkiutua eroon koneista, vaikka niille ei ole käyttöä.
”Seuraan mielenkiinnolla, miten kauan jääkaappi ja pakastin vielä toimivat.”
Saukkonen on joutunut pettymään ainakin yhteen uudempaan jääkaappiin.
”Puolen vuoden ikäisessä koneessa sulatus ei enää toiminut, ja takaseinään hyytyi kolmen sentin paksuinen jääkerros. Noin kuukausi sitten se jääkaappi vaihdettiin uuteen.”
2 400 markan mikroaaltouuni
Heikki Saukkonen on intohimoinen marjastaja ja harrastaa myös sienestystä ja kalastusta. Hän säilöö metsän ja järven antimia kerrostaloasuntonsa olohuoneen pakastimen lisäksi kahteen makuuhuoneen pakastimeen.
Saukkosella on käytössään myös 40 vuotta vanha mikroaaltouuni, josta hän maksoi aikanaan peräti 2 400 markkaa. Se oli silloin uutuus ja maksoi nykyrahassa inflaatiokorjattuna vajaat tuhat euroa.
”Moniko tänä päivänä maksaisi niin paljon mikroaaltouunista”, Heikki Saukkonen kysyy.
Hän käyttää mikroa neljä kertaa päivässä, ja se toimii yhä moitteettomasti.
”Yhdellä tuttavallani mikroaaltouni hajosi jo vajaan kahden vuoden käytön jälkeen, mutta se olikin näitä uudempia ja heikompilaatuisia koneita”, Saukkonen hymähtää.
Lue myös: Ostatko sinäkin halpoja kodinkoneita ja edullista elektroniikkaa? Tämä siitä seuraa