Ehdimme katsoa myös televisiosarjoja ja elokuvia. Ohessa toimituksen valintoja suosikeikseen.
Petri Leskinen
Elokuvavuosi on ollut omaan makuun erinomainen ja monipuolinen. Vuosi alkoi vahvasti synkän Nosferatun voimin. Lisäksi mieleen jäivät September 5, Sinners, Black Bag ja Weapons. Lasten elokuvilla oli myös vahva vuosi. Jatko-osat elokuvasarjoille, kuten Wallace & Gromit, Paddington ja Zootropolis viihdyttivät. Lisäksi peleistäkin tutulla Blenderillä luotu Flow hurmasi.
Striimauspuolella Adolescence loisti niin roolisuorituksissa kuin teknisissä meriiteissä. Andor näytti miten Star Warsia pitää nykypäivänä tehdä. Lisäksi Apple TV:n hektinen The Studio nauratti ja vakuutti.
Petri Kataja
Kun koetan katsella tämän vuoden sarjojen ja elokuvien listoja, niin en muista erityisesti innostuneesti oikeastaan mistään niistä. Paljon on myös näkemättä, sillä ei yhden ihmisen aika joka viihdemuodolle voi vain riittää. Eikä toki ole tarvekaan. Kyllä joku tulee kuitenkin kertomaan, että ”Mitä, etkö ole tosiaan nähnyt yhtään jaksoa Tohtori Pernaperunaa? Nyt kyllä katsot joka episodin heti! Ja se uusin Michael Ceran elokuva, Teslas for Teeth heti perään!”. Kyllä niille parhaimmille löytyy aikaa, toivottavasti, sitten myöhemminkin.
Mutta on tasan yksi asia, mitä muistan katselleeni suht innostuneena ja pitäneeni näkemästäni. Kyseessä on Netflixiin rantautunut Dept. Q -sarja. Brittiläinen rikostrilleri pääroolissaan sopivan epäkohteliaasti näyttelevä Matthew Goode tuli katsottua muutamassa illassa kokonaisuudessaan. Onneksi toinen kausi on luvassa, niin tätä mainiota viihdettä on luvassa vielä lisääkin.
Ja niin, olihan se Daredevil: Born Again varsin oiva. Hahmon seikkailut Netflixin puolella olivat todella paljon omaan mieleeni, joten olen enemmän kuin tyytyväinen, että Charlie Cox ja monet tutut näyttelijät saivat palata rooleihinsa tässä Disney+ -sarjassa.
Risto Karinkanta
Lapsiperhearjen jaloissa sarjojen katsominen on jäänyt viime aikoina vähille. Erityisesti täyspitkiä jaksoja on ollut ajoittain vaikeaa rytmittää iltaohjelmaan. Siksi olikin ilahduttavaa, että eräs viime aikojen hauskimmista scifi-kirjasarjoista, Murhabotti-sarja, konvertoituun puolen tunnin komediamittaiseksi sarjaksi.
Itse romaanitkin ovat miltei pienoisromaaneja alle 200 sivun määrillään, mikä tekee niistä nopealukuisia herkkupaloja. Tämän ansiosta ensimmäisen romaanin juoni saatiin mahtumaan kymmeneen puolen tunnin jaksoon.
Sisältö jakaa mielipiteitä, sillä tunnelma yhdistelee synkkää korporaatioscifiä tietoisuuden saavuttaneen päähenkilö Murhabotin sarkastiseen elämänasenteeseen. Murhabotti haluaisi vain katsella suoratoistosarjoja, mutta päätyy silti suojelemaan tahattoman torveloita ihmisiä, joilta puuttuu itsesuojeluvaisto. Itseeni tämä vetosi oikein paljon!
Senja Littman
Tämän vuoden paras sarja on tietenkin Netflixin ihkusöpö stop-motion anime My Melody & Kuromi. En ole ikinä nähnyt mitään yhtä suloista! Katsoessani sarjaa meinasin oikeasti tirauttaa pari kyyneltä, koska kaikki oli niin ihanan pumpulista ja herttaista. Toivottavasti sarja saa toisen kauden!
Niko Lähteenmäki
Sarjojen puolella parhautta olivat ainakin erinomainen Dept. Q, upeasti kuvattu Adolescence, tanskalainen Reservatet, sekä tiivistunnelmainen Black Rabbit. Breaking Bad -luoja Vince Gilliganin Pluribus on vielä aloittamatta, mutta sitä kohtaan on kieltämättä isot odotukset!
Leffojen puolella parhaimmistoa edustivat Guillermo del Toron kerrassaan upea Frankenstein sekä Stephen Kingin kirjaan pohjautuva The Long Walk. Jälkimmäisen kohdalla on todettava, että harvoin sitä on yhtä poikki leffateatterista poistuessa kuin tuolloin.
Joonatan Itkonen
Tänä vuonna tuli nähtyä yli 300 uutta elokuvaa ja sarjaa, joten parhaiden valitseminen on ollut lähestulkoon mahdoton saavutus. Täysin lopullista top kymppiä ei siis vieläkään ole kasassa, joten mennään fiilispohjalta niiden kanssa, jotka tekivät suuren vaikutuksen vielä kuukausia näkemisen jälkeen. Näitä ovat esimerkiksi Julia Ducornaun ahdistavan koskettava Alpha, Oliver Hermanusin iki-ihana draama The History of Sound, sekä Richard Linklaterin kaksi loistavaa draamakomediaa taiteesta: Blue Moon ja Nouvelle Vague. Pohjoismaista osaamista edusti Joachim Trierin koskettava Sentimental Value.
Toisaalta vuosi oli myös ison genre-elokuvan juhlaa. Ryan Cooglerin Sinners on yhä vavisuttava ja omalaatuinen mestariteos, joka muistuttaa miten hienot taiteilijat saavat tutuistakin elementeistä aikaan jotain uutta. Olivier Laxen Sirat puolestaan yhdistelee maailmanlopun visioita Mad Maxin ja Sorcerer-elokuvien kanssa taianomaisesti, eikä tänä vuonna varmasti tule nähtyä toista samanlaista elokuvaa teattereissa. Kenji Tanagakin häpeilemettömän viihdyttävä The Furious taas asettaa toimintaelokuvalle ihan uuden standardin. Häikäisevä kung-fu eepos ei juonella juhli, mutta kaikki muu on sitten ihan omassa luokassaan. Alan Ritchsonin erikoinen Motor City, joka on kuvattu lähestulkoon täysin ilman dialogia, on myöskin niin hämmästyttävä tapaus, että sitäkin sietää juhlia.
Loppuvuodesta juhlittavaksi tulivat vielä äärimmäisen koskettava Train Dreams, joka itketti alusta loppuun asti. Samalla yksi parhaista amerikkalaisista ohjaajista, mitä alalla on nähty, eli Rian Johnson, jatkaa voittokulkuaan Wake Up Dead Man -mysteerillään. Daniel Craigin tähdittämä elokuvasarja tuntuu uudistuvan joka osalta, eikä näytä yhtään hidastumisen merkkejä. Eikä myöskään sovi unohtaa Guillermo del Toron vavisuttavan kaunista sovitusta Frankesteinista, jonka Netflix hävyttömästi sysäsi suoratoistoon ilman teatterikierrosta pohjoismaissa.
TV-vuosi oli puolestaan palaavien kausien juhlaa. Niin Fallout, Poker Face, Sandman, Andor kuin The Last of Us palasivat toisen kauden kera kotiruuduille ja lopputulokset olivat vaikuttavia kauttaaltaan. Samoin Stephen King -sovitus IT – Welcome to Derry ihastutti ja kauhistutti samoissa määrin. Apple TV:n tarjonta jatkui myös erinomaisena Slow Horsesin, Side Questin ja Mythic Questin viimeisen kauden myötä. Jopa Marvel pääsi yllättämään uudella Daredevil-virityksellä, joka oli kaikin puolin toimiva tapaus.
Samaan syssyyn voisi vielä heittää omat valinnat 2000-luvun parhaista elokuvista, joita äänestin kansainvälisten kriitikkojen katselmuksessa. Koska 25 vuoden aikana on tullut nähtyä tuhansia elokuvia, niin tämäkin listaus voisi muuttua vähintään yhtä monta kertaa. Mutta tällä hetkellä näistä on viime vuosikymmenet tehty.
Lisää aiheesta: