Teimme vuosi sitten Lapin-reissun ”tonnin Mersulla”, mikä osoittautui mielenkiintoiseksi kokemukseksi sekä tekijöille että lukijoille.

Juttutyypin suosio kasvoi jopa niin suureksi, että päätimme tehdä samankaltaisen testin uudestaan.

Käytetyn auton hankinta alkaa aina peruskysymyksillä: minkä merkkinen, mikä korimalli, millä voimalinjalla, ja mitä se saa maksaa.

Kun selasin vanhoja Tekniikan Maailman artikkeleita, törmäsin vuoden 2001 talviautovertailuun, jonka voitti Audi A4. Olemme taas tammikuussa lähdössä Lappiin vertailemaan talviautoja, ja siitähän se idea sitten syntyi: Yritän löytää mahdollisimman hyvävointisen ”A-nelosen”, joka voi osallistua hyytävän kylmään autovertailuumme uusien autojen kiusaksi.

Oli mukava todeta, että yli 20 vuotta vanhoja Audeja oli vielä runsaasti myynnissä. Kovat kriteerimme leikkasivat valtaosan kandidaateista, mutta yksikin riittäisi.

Etsimme autoa, joka olisi mahdollisimman samanlainen kuin vuoden 2001 testivoittaja. Siinä tulisi olla 2,0-litrainen 20-venttiilinen bensiinimoottori, joka vetää ainoastaan etupyörillä. Olisi myös hyvä, jos se olisi käsivaihteilla ja korimalliltaan sedan.

Suurin rajoittava tekijä ”etelän miehelle” oli kuitenkin se, että valtaosa näistä autoista oli myynnissä Keski-Suomesta ylöspäin. Menee kalliiksi ja työlääksi, jos käy potkimassa useamman auton renkaita satojen kilometrien päässä.

Kuvassa auto näytti niin hyvältä, että oli pakko mennä katsomaan paikan päälle.

Heti tärppäsi

Muutama ehdokas löytyi sadan kilometrin säteellä Helsingistä, ja aloitimme lähimmästä. Sovimme myyjän kanssa tapaamisen iltapäiväksi, joka oli vielä valoisaa aikaa.

Ensinäkeminen oli odotettua iloisempi. Audi näytti 30 metrin päästä ryhdikkäältä ja muutenkin pätevältä. Kun auto oli kosketusetäisyyden päässä, muuttui ensi-ihastus aavistuksen viileämmäksi. Lakkapinta oli osittain kuoriutunut, mikä heikensi auton tyylipisteitä. Mutta mihinkään kauneuskilpailuun ei nyt oltu menossa. Talviautovertailussa riittää, että tekniikka on kunnossa.

Moottorin nokka-akselia pyörittää hammashihna, jonka vaihtoväli on 90 000 kilometriä. Hihnan vaihto on niin työläs ja kallis, että tämän ajokilometrit kiinnostavat ostotilanteessa. Audin hihnalla on ajettu vain 20 000 kilometriä, eli tämäkin asia oli kunnossa.

Ajoimme 20 kilometrin testiajon, joka osoittautui enimmäkseen myönteiseksi. Mitään kolinoita ei kuulunut, ja ajettavuus oli muutenkin kunnossa. Kokeilimme vetoakseleiden ja pyörän laakereiden kuntoa terävällä paikaltaan lähdöllä, vieläpä siten, että pyörät olivat käännettynä aivan tappiinsa. Mitään ei kuulunut.

Sen sijaan miinusta tuli jarrupolkimen tunnokkuudesta, joka oli kovin pullamainen. Jarrut vaativat myös poikkeuksellisen suuren poljinvoiman.

Olimme kuitenkin niin vakuuttuneita autosta, että heti auton pysähdyttyä aloimme hieroa kauppoja tosissamme. Hintapyynti oli 1 500 euroa, josta päädyimme nopeasti 1 200 euron kauppaan.

Tästä on hyvä lähteä. Seuraavaksi ryhdymme tutkimaan autoa tarkemmin. Teemme ennen reissua pakolliset korjaustoimenpiteet, joista kerromme seuraavassa jaksossa.

Tilaa Tekniikan Maailman uutiskirjeet

Tilaa TM-uutiskirje, niin pysyt ajan tasalla autoalan, teknologian ja tieteen uutisista!