Tasavallan presidentin puoliso Suzanne Innes-Stubb otti toimittajan mukaan työpäiväänsä ja kertoo muun muassa, mitä miettii nykyisestä roolistaan.
Presidentin puoliso Suzanne Innes-Stubb astuu ripein askelin sisälle Tampereen messukeskuksen ovista Suomen Punaisen Ristin tilaisuuteen. Hän tekee sen mutkattomasti ja pelkkä turvamies seuranaan, kuin kunnianosoituksena tamperelaiselle ei tehdä tästä numeroa -mentaliteetille.
Jos tämä olisi avoin yleisötilaisuus, alkaisi ihmisjoukossa vaivihkainen supina, ja rohkeimmat tulisivat pyytämään valtakunnan ykköspuolisoa selfieen. Näin käy silloin, kun Innes-Stubb liikkuu ihmisten parissa esimerkiksi ostoksilla.
Lue myös: Suzanne Innes-Stubb jättää työpaikkansa Koneella – löysi uuden uran mukavalla työajalla
”Ihmiset tulevat sanomaan mukavia asioita. Vaikka se on suloista, minulla on opettelemista tällaisen huomion kohteena olemisessa. En ollut julkinen henkilö aiemmin”, Suzanne Innes-Stubb sanoo, kun tilaisuuden päätteeksi juttelemme hänen elämästään.
Mutta ei mennä asioiden edelle. Nyt hän on vasta saapunut messukeskukseen, koska sinne on pystytetty jotain, mitä Suomessa nähdään harvoin.
Hallin täyttää SPR:n kenttäsairaala. Tavallisesti se on pakattuna varastossa Tampereen lentokentän lähellä valmiina kiidätettäviksi maailman katastrofikohteisiin heti, kun pyyntö tulee.
Viime vuosina SPR on ollut mukana kenttäsairaalaoperaatioissa Gazassa ja Haitilla. Kenttäsairaala rakennetaan moduuleista, jotka ovat yhteensopivia muiden maiden Punaisten Ristien kenttäsairaaloiden kanssa.
Nyt koko valtava aluesairaalatasoinen kokonaisuus on pystyssä sertifiointia varten, jotta eri auttajien kenttäsairaalat ovat yhdenmukaisia ja apua pyytävä taho tietää tarkasti, minkälaista apua saa.
Suomi ei enää salattu kieli
Tänään pääsemme mukaan presidentin puolison työpäivään. Suzanne Innes-Stubb on kutsuttu avaamaan SPR:n yhteistyökumppaneille ja suurlahjoittajille suunnattu tilaisuus.
Innes-Stubb on muokannut presidentin puolison toimenkuvaa omia mielenkiinnon kohteitaan vastaavaksi. Aiemmin samalla viikolla hän piti puheen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustavan Oranssit päivät -kampanjan suojelijana. Siellä hän puhui suomeksi, ja niin hän tekee tänäänkin.
Muuttaessaan Suomeen viisitoista vuotta sitten Suzanne Innes-Stubb ei ymmärtänyt suomea niin kuin nykyisin. Tuolloin hänen puolisonsa Alexander Stubb, silloinen ulkoministeri, pystyi helposti järjestämään vaimolleen 40-vuotisyllätysjuhlat tämän ymmärtämättä, mitä ympärillä puhuttiin.
”Nykyisin osaan suomea niin hyvin, että moinen salailu ei onnistuisi alkuunkaan”, Innes-Stubb sanoo pilkettä silmissä.
Hän puhuu myös ruotsia.
”Alex puhuu ruotsia lastemme kanssa, joten opin kuuntelemalla kotiruotsin. Suomen opin muodollisemmin, opiskelemalla, lukemalla ja kirjoittamalla. Pystyn puhumaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta suomeksi, mutta en ruotsiksi.”
Tämä haastattelu tehdään kuitenkin Innes-Stubbin äidinkielellä englanniksi, koska tällaisessa yhteydessä suomi tuntuu hänestä haastavalta.
Tilaisuuden avajaispuheessa Innes-Stubb kiittelee muun muassa sitä, millaisen reservin vapaaehtoistyötä tekeviä ihmisiä SPR tuottaa suomalaiseen yhteiskuntaan.
Kenttäsairaalakierroksella
Suzanne Innes-Stubbin työpäivän kohokohdaksi osoittautuu opastettu kierros kenttäsairaalassa.
SPR:n katastrofiavun koordinaattori Johanna Starck kuvaa kaoottista sota- tai katastrofitilannetta, jonka keskellä ihmiset hakevat kenttäsairaalasta apua hengenvaarallisiin vammoihin tai sairauksiin. Sähköä tai puhdasta vettä ei ehkä ole, ei liioin mahdollisuutta muonittaa avustustyöntekijöiden joukkoa. Siksi sairaala tuottaa itse sähkönsä, puhdistaa vetensä ja kuljettaa kahden viikon muonavaraston mukanaan.
Avunhakijat astuvat ensimmäisenä telttaan, jossa heidät rekisteröidään ja vaivat luokitellaan.
Innes-Stubbia kiinnostaa, millä kielellä apua hakevien kanssa kommunikoidaan. Johanna Starck kertoo, että potilaat hoidetaan heidän omalla kielellään. Sairaalan pyörittämiseen tarvitaan nimittäin neljänkymmenen kansainvälisen avustustyöntekijän lisäksi noin nelinkertainen määrä paikallisia työntekijöitä, jotka toimivat kaikenlaisissa tehtävissä tulkeista kirurgeihin.
Synnytyshuoneessa tapaamme kätilö Päivi Laineen, joka on ollut komennuksilla Bangladeshissa ja Haitissa. Yhtään normaalia synnytystä ei hänen tehtäväkseen ole komennuksilla tullut, koska Punaisen Ristin hoteisiin päätyvät usein vain vaikeimmat tapaukset.
Joskus hädän valtava mittakaava, oma riittämättömyyden tunne tai kaikki se, mitä tuhon tai sodan keskellä joutuu avustustehtävissä kohtaamaan, voivat olla liikaa avustustyöntekijälle. Päivi Laineellekin on tullut hetkiä, joissa epätoivo on vallannut mielen.
”Kollegoiden tuki on auttanut sen yli”, hän sanoo.
Suzanne Innes-Stubb on utelias kuulemaan, onko Päivi Laineen vaikeaa sopeutua kotioloihin katastrofialueella työskentelyn jälkeen.
”Kulttuurishokki tosiaan on vaikeampi kotiin palatessa. Tuntuu, että täällä ihmiset valittavat pienistä. Hämmästyn komennuksilla joka kerta, miten taitavia paikalliset kollegat ovat ja kuinka vähillä välineillä he pärjäävät tässä työssä. Tuon sitä oppia Suomeen.”
Kriisikohteissa avustustyöntekijöille kertyy juuri sellaista osaamista ja hiljaista tietoa, mistä Suomessa ollaan kiinnostuneita oman kansallisen kriisivalmiuden parantamiseksi. Itse asiassa koko kenttäsairaala on osa kotimaista varautumista, sillä se on käytettävissä myös täällä, jos tarvetta ilmenee.
Some huolettaa Innes-Stubbia
Kenttäsairaala-alueen perältä löytyy jotain hyvin suomalaista: sauna. Se usein ihmetyttää kansainvälistä avustustyöntekijäjoukkoa, ainakin aluksi. Miksi kukaan haluaisi hikoilla tropiikissa vielä lisää?
”Ymmärrän hyvin saunan merkityksen. Minulle se on paikka, jossa elimistö puhdistuu ja keho rentoutuu”, Suzanne Innes-Stubb sanoo.
Kätilö Päivi Laineelle sauna oli Bangladeshissa juuri paikka rentoutua. Ja kun hetken istuu 80 asteessa, ulkoilman 30 astetta tuntuu siedettävältä.
Sairaalakierroksen jälkeen SPR tarjoilee kenttälounaan ulkona teltassa. Ruokana on hävikkibataateista valmistettua herkullista keittoa. Lounaan ääressä Suzanne Innes-Stubb summaa näkemäänsä.
”Tämä kokemus on lähellä kärkeä kaikkien kiinnostavien asioiden joukossa, joita olen presidentin puolisona päässyt näkemään.”
Hän on vaikuttunut siitä avun konkreettisuudesta ja tehokkuudesta, mitä kenttäsairaalassa pystytään antamaan. Se puolestaan yllätti, kuinka katastrofiolosuhteissa saatua tietotaitoa käytetään hyväksi kotimaisessa varautumisessa.
Innes-Stubb haluaa käyttää asemaansa presidentin puolisona huomion kiinnittämiseksi muihinkin tärkeisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin. Erityisen lähellä hänen sydäntään ovat lapset ja nuoret, etenkin he, jotka ovat tavalla tai toisella syrjittyjä.
Myös väkivalta ylipäätään, ja erityisesti naisiin ja tyttöihin kohdistuvana, on aihe, joka ei Suzanne Innes-Stubbin mielestä saa tarpeeksi huomiota.
”Ongelma mahdollisesti vain kasvaa sosiaalisen median ja sen vaikutusten vuoksi. Olen huolissani varsinkin nuorista ja siitä, miten se vaikuttaa heidän ihmissuhteisiinsa. Näemme nuorten miesten ja naisten välistä polarisaatiota monella tapaa”, hän sanoo ja jatkaa:
”Tilanne väkivallan suhteen on ollut jo vuosia Suomessa melko vakava. Siksi meidän on puhuttava siitä ja tehtävä jotain nyt, jotta ongelma ei pahene tulevaisuudessa.”
Vanhempien sosiaalinen vastuuntunto
Suzanne Innes-Stubb on opettajavanhempien tytär Keski-Englannista. Muiden auttaminen ja vapaaehtoistyö ovat olleet hänen vanhempiensa arjessa aina mukana. Ennen kahden tyttärensä syntymää vanhemmat tekivät vapaaehtoistyötä opettajina Keniassa.
”Nykyisin äitini on 83- ja isä pian 87-vuotias, eivätkä he ole yhtä aktiivisia kuin ennen. Silti he yhä kyyditsevät kavereitaan lääkäriin ja vierailevat tuttujensa luona hoivakodeissa.”
Nuorena Innes-Stubb ei haaveillut juristin urasta. Lakiopinnot hän valitsi vasta, kun oli sisällä yliopistossa.
”Olen tehnyt työurani yritysjuridiikan parissa. En koe siinä työssä kantaneeni korttani kekoon niinkään yhteisen hyvän puolesta, joten tuntuu hyvältä, että pystyn nykyisessä roolissani tekemään niin. Luulen, että sosiaalinen vastuuntunto kumpuaa lapsuudenperheeni arvomaailmasta.”
Kun Suzanne Innes-Stubbista tuli tasavallan ykköspuoliso, vanhemmat olivat ylpeitä paitsi vävystään myös tyttärestään. Mitä presidenttiys konkreettisesti merkitsee, hahmottui heille kuitenkin vasta, kun he vierailivat Suomessa vävypojan virkakauden alettua.
”Kun he näkivät turvajärjestelyt ja ihmisten reaktiot kadulla, he alkoivat ymmärtää, miten isosta arkemme muutoksesta on kyse.”
Innes-Stubb ei itsekään tiennyt, mitä odottaa valtakunnan ykköspuolison roolista. Jenni Haukion kirja Sinun tähtesi täällä toimi alustavana oppaana rooliin, samoin keskustelut Haukion kanssa. Silti tuli yllätyksiä.
”Minulle isoin sopeutuminen on ollut tottua aseman mukanaan tuomiin turvajärjestelyihin. Ne ovat tarkoittaneet autonomiani, itsenäisyyteni ja yksityisyyteni pientä vähenemistä. Tähän olen kyllä tottunut ajan mittaan.”
Mistään omista harrastuksistaan hänen ei kuitenkaan ole tarvinnut luopua.
”Voin käydä juoksulenkeillä, pyöräilemässä ja ulkona ystävieni kanssa kuten ennenkin. Arvostan tätä, sillä sellainen ei ole mahdollista kaikissa maissa valtion johtajan puolisoille.”
Äitiys yllätti Suzanne Innes-Stubbin
Presidentin puolison rooli ei kuitenkaan ole asia, joka on mullistanut Suzanne Innes-Stubbin elämää kaikkein eniten. Äitiys on.
”En nuorena ollut mikään vauvaihminen, joten yllätyin, miten paljon nautin äitiydestä. Se on parasta, mitä minulle on tapahtunut. Äitiys näyttää, kuka todella olet, ja tuo parhaat puolesi esiin. Löysin itsestäni uusia asioita: yllätyin siitä, miten kärsivällinen olen lasten kanssa.”
Presidenttiparin lapset ovat jo aikuisia. 24-vuotias esikoistytär Emilie lopettelee opintojaan Lontoossa, ja 21-vuotias kuopus Oliver opiskelee niin ikään Isossa-Britanniassa. Aikuisten lasten vanhemmuus on Suzanne Innes-Stubbista kiehtovaa.
”Meillä on hienoja keskusteluja. He haastavat minua ja päivittävät tietojani monista asioista – ja antavat kuulua, jos minulla on väärät käsitykset joistain asioista.”
Juuri nyt hän elää erityistä luopumisen aikaa äitinä.
”Tuntuu välillä vaikealta, kun lapsia ei enää näe niin usein heidän muutettuaan pois kotoa. Samaan aikaan olen valtavan ylpeä siitä, että he luovat omaa elämäänsä ja etsivät omia polkujaan. Suren heidän lähtöään, ja samalla olen ylpeä siitä, että he tekivät niin.”
Älykkyys pitää rakkauden yllä
Suzanne Innes-Stubb kohtasi tulevan puolisonsa juuri opiskeluaikoina 24-vuotiaana, kun molemmat opiskelivat belgialaisessa yliopistossa.
Mihin hän ihastui nuoressa Alexanderissa?
”Hän oli heti alusta asti karismaattinen ja erittäin älykäs, mikä oli hyvin viehättävää. Alexilla on yhä samat ominaisuudet, ja pohjimmiltaan hän on sama ihminen. Ehkä juuri siksi olemme edelleen niin onnellisia yhdessä.”
Parilla on takanaan kolmekymmentäyksi yhteistä vuotta. Toisen muutosta on vaikeaa nähdä läheltä, mutta Suzanne Innes-Stubb arvelee puolisonsa muuttuneen joissain asioissa kärsivällisemmäksi, toisissa kärsimättömämmäksi.
Kärsivällisyys näkyy etenkin siinä, miten presidentti jaksaa puhua diplomaattisesti myös niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole samaa mieltä.
”Ihmisille on pystyttävä puhumaan riippumatta siitä, ovatko he ystäviäsi vai eivät. Se on erittäin arvokas taito.”
Suzanne Innes-Subb ei lähde arvaamaan, mihin puoliso ihastui hänessä tai mitä tämä hänessä eniten arvostaa.
”En tiedä!” hän sanoo ja hymyilee. ”Sitä pitäisi kysyä häneltä itseltään.”
Itse hän sanoo arvostavansa puolisossaan eniten tämän kykyä yksinkertaistaa vaikeita asioita viestiksi, jonka kaikki voivat ymmärtää – ne kuuluisat kolme pointtia.
”Tämän hän osaa tehdä tavalla, joka ei latista monimutkaisia asioita, vaan kirkastaa ytimen.”
On tullut aika päästää presidentin puoliso kohti muita velvollisuuksia, joista suurin on haastatteluhetkellä vielä muutaman päivän päässä: juhlavastaanoton emännöiminen Suomen 108. itsenäisyyspäivänä.
Kun Linnassa tanssitaan, kenttäsairaala on jo palautettu varastoon, jossa se odottaa lähtötelineissä seuraavaa katastrofia.
Suzanne Innes-Stubb, 55
Työ: Tasavallan presidentin puoliso ja Aalto-yliopiston johtava työelämäasiantuntija.
Koti: Virka-asunnon remontin ajan presidenttipari asuu Valtion vierastalossa Helsingin Munkkiniemessä.
Perhe: Puoliso Alexander Stubb, lapset Emilie, 24, ja Oliver, 21, sekä Milo-kissa.
Harrastukset: Triathlonlajit juoksu, pyöräily ja uinti.
Juttu on julkaistu Annassa 1/2026
Sinua voi kiinnostaa myös:
