- Kirjailija Ike Vilin uutuuskirja kertoo salaperäisestä Vihreä Lohikäärme -järjestöstä, jonka kerrotaan tavoitelleen maailmanvaltaa.
- Brittiläis-belgialainen okkultisti Gaston de Mengel varoitti järjestöstä natsijohtaja Heinrich Himmleriä 1930-luvulla.
- Teos valottaa myös laajemmin sotien välisen ajan okkultismia Ranskassa.
Voisiko maailmanjärjestystä horjuttaa mahtava salainen järjestö nimeltä Vihreä Lohikäärme? Järjestö, joka päättää niin sodasta kuin rauhasta, eikä kaihda murhiakaan saavuttaakseen tavoitteensa?
Tällaiseen teemaan kytkeytyy kirjailija Ike Vilin tuore, kansainvälisille markkinoille suunnattu Chasing the Green Dragon -kirja.
Avaa kuvien katselu
Ike Vilin eli Ilkka Salmenpohjan kulttuuriantropologian opinnäytetyö ”Babylon. Tutkielma Paholaisesta, saatananpalvonnan myytistä ja rock-musiikista” valmistui vuonna 2000. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Ike Vil törmäsi Vihreä Lohikäärme -nimiseen mystiseen järjestöön ensimmäisen kerran luettuaan suomalaisen antropologin Yrjö von Grönhagenin Himmlerin salaseura -kirjan.
Von Grönhagen toimi natsi-Saksassa vuosina 1937–1939. Hän työskenteli SS-johtaja Heinrich Himmlerin Ahnenerbe-instituutin indogermaanis-suomalaisten kulttuurisuhteiden osastossa.
Vuonna 1948 julkaistua Himmlerin salaseuraa pidetään natsiokkultismia käsittelevän kirjallisuuden klassikkona.
– Vihreän Lohikäärmeen myytti vaikutti aluksi hyvin omituiselta. Samalla kuitenkin tuntui siltä, ettei kukaan ollut voinut keksiä sellaista omasta päästään – siitä löytyi konkreettisiakin detaljeja, Vil kertoo.
Asia jäi vaivaamaan häntä.
Hyvän ja pahan valtataistelu
Vihreän Lohikäärmeen salaseuran metsästyksen keskushenkilö oli brittiläis-belgialainen okkultisti Gaston de Mengel. Pariisissa asunut de Mengel matkasi vuonna 1937 Berliiniin varoittaakseen Heinrich Himmleriä vaarallisesta salaseurasta.
De Mengelin mukaan näkyvän todellisuuden tuolla puolen käytiin hyvän ja pahan välistä valtataistelua: Maanalaisessa kaupungissa Mongoliassa asuva Maailman Kuningas pyrkii yhdistämään ihmiskunnan. Se tapahtuisi idän ja lännen filosofioita sisältävän yleismaailmallisen uskonnon avulla.
Vihreä Lohikäärme -satanistijärjestö taas haluaisi torpedoida tämän rauhanomaisen kehityksen.
Avaa kuvien katselu
Vasemmalta oikealle: Gaston de Mengel, Yrjö von Grönhagen, taiteilija ja esoterikko Sigurd Wettenhovi-Aspa sekä tuntemattomaksi jäänyt nainen juhannuksena 1937 Wettenhovi-Aspan kesämökillä. Kuva: Chasing the Green Dragon -kirja.
De Mengel listasi Vihreän Lohikäärmeen jäsenistöön muun muassa Italian fasistijohtaja Benito Mussolinin, paavi Pius XI:n sekä aikakautensa rikkaimpiin ihmisiin kuuluneen turkinkreikkalaisen liikemiehen Basil Zaharoffin.
Rutiköyhän De Mengelin tavoitteena oli Berliinissä paitsi saada läpi viestiään Vihreästä Lohikäärmeestä, myös hankkia natseilta rahallista tukea ideoilleen.
De Mengel oli kehittänyt jo aiemmin Eutropia-nimisen kasvatusmenetelmän, johon kuului fyysisiä harjoitteita ja itämaisten mantrojen toistamista. Hänen mielestään se olisi soveltunut mainiosti Hitlerjugendin ohjenuoraksi. Natseja ei kuitenkaan kiinnostanut.
– De Mengel sai Heinrich Himmlerin esikunnalta pienen rahasumman sekä posliiniveistoksen, mikä oli ilmeisesti valmistettu Himmlerin veljen posliinitehtaalla, Ike Vil kertoo.
Keväällä 1937 De Mengel saapui Suomeen. Vilin mukaan hän toivoi löytävänsä täältä kauan etsimänsä ikiaikaisen viisauden.
Kun ikiaikaista viisautta ei löytynyt Suomestakaan, matkasi de Mengel Intiaan, missä hän myös kuoli.
Saatanallista seksuaalimagiaa
Chasing the Green Dragon -kirja valottaa myös maailmansotien välisen Pariisin okkulttisia pohjavirtauksia. 1900-luvun okkulttinen tutkimus on aiemmin keskittynyt pitkälti englanninkieliseen maailmaan, kuten Aleister Crowleyhin ja Golden Dawn -järjestöön.
Kirjaansa varten Vil penkoi muun muassa Bibliotheque Nationalen, The British Libraryn ja Italian salaisen poliisin arkistoja.
– Katsoisin, että ranskalainen ja saksalainen okkultismi ovat englantilaisen okkultismin äitejä. On jopa hieman surkuhupaisaa, kuinka vähän tätä ranskalaisen okkultismin kautta on tutkittu, Ike Vil pohtii.
Tässä mielessä Chasing the Green Dragon on runsaudensarvi. Se vyöryttää lukijan eteen valtaisan määrän pimentoon jääneitä järjestöjä ja ihmiskohtaloita, joiden toimintaa ohjasivat toinen toistaan kummallisemmat rituaalit ja ohjenuorat.
Ike Vil kertoo 1930-luvun Pariisin okkultisteista.
Pariisilaisen okkultismin yhdeksi kiinnekohdaksi nousi 1930-luvulla La Fraternité des Polaires -salaseura.
Salaseura käytti rituaaleissaan muun muassa Jeanne D’Arcin miekkaa sekä renessanssifilosofi Giovanni Pico della Mirandolan maagista sauvaa. Salaseuralaisten mukaan sauva reagoi kullan läheisyyteen.
Polaireslaisilla oli myös ultraviolettisäteilyä hyödyntävä oraakkeli, jonka avulla harvat ja valitut pystyisivät ennustamaan tulevaisuutta.
– Käsitykseni mukaan kyseessä oli kabbalistinen oraakkeli, jonka toiminta perustui matemaattisiin laskutoimituksiin. La Fraternité des Polairesin rituaalit olivat salaisia ja niitä kiellettiin paljastamasta ulkopuolisille kuolemankin uhalla, Ike Vil kertoo.
Avaa kuvien katselu
La Fraternité des Polaires -salaseuran symboleja Message of the Servitors of the Rose to the Polaires Supreme Council -kirjasta vuodelta 1932. Kuva: Chasing the Green Dragon -kirja
Avaa kuvien katselu
Maria de Naglowskan seksuaalimagiaa esitellään ranskalaisessa julkaisussa vuonna 1935. Kuva: Chasing the Green Dragon -kirja.
Venäläistaustaisen, Pariisissa vaikuttaneen Maria de Naglowskan järjestössä taas järjestettiin messuja Luciferin kunniaksi.
Naglowskan oppeihin kuului seksuaalimagia, jossa pyrittiin välttämään orgasmia coitus reservatus -tekniikkaa noudattamalla.
Ike Vilin mukaan madame Naglowskan lusiferianismissa oli kyse miesten pelastamisesta: materialistinen Saatana oli vallannut miehet.
– Tässä käytettiin apuna naisen seksuaalisuutta ja pyrittiin hyvyyteen eräänlaisen alkemistisen prosessin kautta.
Pariisilaisokkultistien toimintaan kuului myös toismaailmallinen sodankäynti ja esimerkiksi Adolf Hitlerin tuhoamisyritykset telepatian keinoin.
– Maagisessa sodankäynnissä hyödynnettiin erilaisten amulettien ohella isompaa ja pienempää magiaa, koska kirouksia ladeltiin runsain mitoin puolin ja toisin.
Avaa kuvien katselu
Okkultismiin ja esoteriaan perehtynyt Ike Vil on suomentanut muun muassa Gary Valentinin Tajunnan alkemistit -kirjan, joka kertoo 1960-luvun pimeästä puolesta. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Kuuntele Areenasta kuusiosainen podcast-sarja Yrjö von Grönhagenista (ruotsiksi):
