Klara Kivilahdella on rintasyöpä. Hän uskoo, että viime vuosien raskaat tapahtumat ovat laukaisseet hänen sairastumisensa.
Viime kuukausina Klara Kivilahdella on ollut soittolistallaan eri versioita kappaleesta I will survive.
Laulun sanat ovat lohduttaneet: Minä selviydyn.
Siihen hän haluaa uskoa.
Vielä vuosi sitten 48-vuotiaalla Kivilahdella ei ollut aavistustakaan, että tulevana vuonna hän tekisi testamentin ja kirjaisi siihen, millaista musiikkia hänen hautajaisissaan esitetään. Sairastuttuaan hän halusi kirjoittaa musiikkitoiveen varmuuden vuoksi. Eihän elämästä koskaan etukäteen tiedä. Eikä kuolemasta.
Huhtikuussa 2025 Helsingin seurapiirijuhlista tunnetun Klara Kivilahden elämä muuttui.
– Se oli kevättä, kun minulle tuli olo, että rinnassani on patti, hän kertoo, kun tapaamme joulukuun lopulla helsinkiläisessä kahvilassa.
Ehkä patti liittyy jotenkin vaihdevuosiin, Kivilahti ajatteli. Asia ei jättänyt kuitenkaan rauhaan.
23. huhtikuuta hän meni lääkärin vastaanotolle mammografiaan. Siellä tuli tunne, että kaikki ei ole kunnossa.
– Minut vietiin moneen huoneeseen ja rinnasta otettiin näyte, Kivilahti kertoo.
Viikkoa myöhemmin vappuaattona hän oli valmistautumassa ystävänsä vappujuhliin, kun lääkäri soitti ja kertoi pysäyttävän uutisen: Sinulla on rintasyöpä.
– Se oli hirveä hetki. Olin shokissa.
– Mietin, mitä? Miksi?
Puhelimessa Kivilahti sai kuulla, että hänet siirrettäisiin HUS:n potilaaksi.
Se oli kauhea hetki. Kuoleman pelko oli läsnä.
Klara Kivilahdella todettu syöpä on agressiivinen, mutta siitä on mahdollista selvitä nykyaikaisten hoitojen ansiosta. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Vapun jälkeen sairaalassa tehtiin erilaisia kokeita. 15. toukokuuta tuli diagnoosi: aggressiivinen triplanegatiivinen rintasyöpä.
– Sen jälkeen googlasin, ja siinä sanottiin, että elinaikaa on 1,5 vuotta, Kivilahti kertoo.
– Se oli kauhea hetki. Kuoleman pelko oli läsnä.
Tuntui kuin koko maailma olisi pysähtynyt.
– Sitten hoitaja neuvoi, että älä googlaa mitään.
Kolmoisnegatiivinen rintasyöpä voi edetä aggressiivisesti ja se uusiutuu muita rintasyöpätyyppejä useammin. Siitä on mahdollista selvitä, sillä hoidot ovat kehittyneet.
Ensimmäiset sytostaattihoidot aloitettiin 5. kesäkuuta.
Sairaalassa olisi kannattanut olla mukana villasukat. Sitä potilas ei ollut tiennyt. Hoidoissa tuli kylmä.
Aluksi hoidot eivät tuntuneet oikein missään, mutta 50 minuutin kohdalla tuli hirveät kivut.
– Tuntui kuin kaikki maailman myrkyt menisivät kropan läpi. Kipu oli infernaalinen.
– Mietin, mitä teen. Lausuin Isä meidän -rukouksen. Se tuntui todella lohduttavalta.
Kivilahti ei tiedä, miksi hän rukoili, mutta se vain tuli. Sen jälkeen kipu hellitti.
48-vuotiaan Kivilahden syöpädiagnoosi oli shokki koko perheelle. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Rintasyöpä on ollut valtava järkytys koko perheelle, Kivilahden 21- ja 17-vuotiaille pojille sekä Kivilahden äidille, Helsingin seurapiireistä tunnetulle muotialan yrittäjä Kaarina Kivilahdelle.
– Äitini oli shokissa ja sanoi, että sun on pakko selvitä tuosta. Sisareni Karina on tukenut valtavasti ja ollut mukana lääkärissä.
Diagnoosin selvittyä Klara Kivilahden poika oli lukemassa yliopiston pääsykokeisiin. Hän sanoi, ettei pysty enää lukemaan.
– Sanoin että paras lahja on, että sä luet sinne. Hän alkoi lukea kaksi kertaa enemmän ja pääsi yliopistoon.
Kivilahti kertoo, että välillä hän on vain itkenyt. Itku on saattanut tulla yhtäkkiä.
– Joskus olen huutanut yksin kotona. On ollut pakko saada huutaa tuskaa ulos.
Sairastuminen on saanut miettimään, mitkä asiat ovat elämässä tärkeitä. Sitä hän on miettinyt ennenkin.
Kolme vuotta sitten Kivilahti päätti lopettaa ”kissanristiäisissä” pyörimisen ja karsi ystäväpiiriään. Hän oli ollut vuosikausia usein nähty kutsuvieras Helsingin seurapiireissä äitinsä rinnalla.
– Halusin tehdä jo tuolloin elämänmuutoksen. Kiinnostus vanhoihin ympyröihin oli lähtenyt.
Keväällä 2020 Kaarina Kivilahden luksusvaateliike Boutique Kaarina K. oli suljettu Helsingissä lopullisesti. Sen jälkeen Klara Kivilahden elämässä alkoi myös aueta uusia ovia.
– Kävin aikoinaan paljon juhlissa, koska ne liittyivät työhöni. Jos myyt cocktailmekkoja, käyt myös niissä tilaisuuksissa.
– Olen nähnyt ihania asioita ja tavannut mielenkiintoisia ihmisiä. Ja samppanjaakin on virrannut, Kivilahti kertoo.
Kivilahdet ovat olleet tuttu näky Helsingin seurapiireissä. Kuvassa Kaarina ja tytär Klara vuonna 2018. Kuva: Lassi Rinne
Kaarina Kivilahti tyttäriensä Karinan ja Klaran kanssa vuonna 2023. Kuva: Jonna Öhrnberg
Boutique Kaarina K. suljettiin vuonna 2020, jonka jälkeen Klarankin elämässä kääntyi uusi sivu. Kuva: Roni Rekomaa
Äitinsä vaateyrityksessä pitkään sisäänostajana työskennellyt Kivilahti uskoo, että elämä on jaksoja, periodeja. On itsestä kiinni, haluaako olla samanlainen vai haluaako muuttua.
Nykyään Klara Kivilahti myy metallia muun muassa rakennuksille ja ravintoloille. Vuonna 2023 hän meni töihin edesmenneen isänsä metallialan yritykseen Helsingin Rauta Oy:hyn.
– En aluksi tiennyt alasta oikein mitään. Olen joutunut opettelemaan, hän kertoo.
– Osa työntekijöistä oli vähän ihmeissään, mutta olen saanut myös hirveästi tukea alan ammattilaisilta.
Juhlat eivät ole enää hänen elämänsä ykkösprioriteetti, vaikka pirskeissä on toki yhä kiva joskus käydä.
– Sairaus on myös muuttanut minua. Olen nöyrempi ja kiitollisempi. Elämä ei ole itsestäsi kiinni.
– Olen kiitollinen siitä, että saan elää ja ystävät sekä perhe auttavat.
Ennen kaikkea hän on kiitollinen sairaalalle hyvästä hoidosta. Hoitohenkilökunta on tehnyt upeaa työtä. Potilaalle on tullut turvallinen olo.
– Olen mennyt kohti uutta ja tuntematonta. Kyllä se pelottaa. Henkilökunta sai tuntemaan, ettei tarvitse pelätä.
– Koen myös velvollisuudekseni potilaana, että yritän tehdä itse parhaani, etteivät he tee turhaan työtä minun eteeni. Yritän olla hyvä potilas.
Klara Kivilahti vaihtoi alaa toden teolla, sillä luksusvaatteet vaihtuivat metallituotteisiin. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Meilahden sairaalaan on Kivilahden kotoa noin kolmen kilometrin matka. Hyvinä päivinä hän on mennyt hoitoihin kävellen, joskus ratikalla. Hyvästä peruskunnosta on ollut hyötyä.
– Minulla on oma sytostaattitavarakassi. Olen tehnyt smoothien mukaan, ja minulla on myös tietokone ja ystävältäni saama stressisydän, jota puristelen sairaalassa.
Hoidot ovat yhä kesken. Toukokuussa alkanut sairausloma jatkuu yhä. Kivilahden oikeaan käteen on tullut kuuden kuukauden aikana kaksi veritulppaa ja vasempaan käteen yksi.
– Syyskuussa olin hengenvaarallisessa tilassa. Rukoilin voimia, että selviäisin. Verisuoneni olivat niin loppu, että katetri piti laittaa jalkaan.
Hänelle ryhdyttiin antamaan verenohennuspiikkejä vatsaan. Kotiutumisen jälkeen ystävät ja sisko antoivat piikkejä, kunnes Kivilahti oppi piikittämään itse.
Sytostaatti- ja sädehoitojen lisäksi Kivilahti oli leikkauksessa 18. marraskuuta.
– Pahin hetki oli syys-lokakuussa, kun kroppa alkoi olla ihan loppu. Ei ollut ruokahalua ja kaikki ahdisti. Minulla oli tunne, että olen kuin kävelevä Klonkku kirjasta Taru sormusten herrasta. Näytin ihan siltä.
Viidensien sytostaattihoitojen jälkeen Kivilahden arvot laskivat todella paljon. Ei tiedetty, voiko hoitoja enää jatkaa. Tilanne kuitenkin parani ja hoidot jatkuivat.
Kivilahden mieleen on jäänyt erityisesti 16. syyskuuta 2025. Silloin hän sai sytostaattihoitoja kuudennen kerran. Hänen isoveljensä Antti tuli hakemaan Kivilahden sairaalasta. Se oli viimeinen kerta, kun hän näki Antin. Viikkoa myöhemmin Antti kuoli.
– Sitten oli vielä Antin hautajaiset. Tuntui, että olen todella loppu.
Klara Kivilahti päätti, ettei tarvitse peruukkia, vaikka hoidot veivät hiukset. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Viime kuukausina lähipiirissä on ollut neljät hautajaiset. Sekin on lisännyt kuormitusta. Marraskuussa kuollut näyttelijä Elina Salo oli Kivilahden isän serkku.
– Kun on itse vakavasti sairas ja menee hautajaisiin, se on hurjan tunteellinen kokemus. Oli pelko omasta tilanteesta.
Pelko on ollut viime aikoina tuttu tunne. Marraskuussa tehty leikkaus pelotti paljon etukäteen. Tuttu pappi antoi henkistä tukea. Se auttoi.
– Juttelin hänen kanssaan tunnin juuri ennen leikkausta. Hän painotti, ettei tarvitse pelätä, kaikki menee hyvin.
Leikkauksessa oikeasta rinnasta poistettiin kasvain. Varmuuden vuoksi kainalosta leikattiin imusolmuke. Silloin ei vielä tiedetty, että syöpä ei ollut levinnyt imusolmukkeisiin.
– Ennen leikkausta sanottiin, ettei kasvain ole pienentynyt, mutta kolme viikkoa sitten sain tietää, että kasvain saatiin leikkauksessa pois. Se oli valtava helpotus.Tunsin syvää kiitollisuutta.
Viimeiset sytostaattihoidot ovat 12. tammikuuta, jonka jälkeen immunologiset hoidot jatkuvat vielä kevääseen.
Kivilahden kasvain saatiin leikkauksessa poistettua, ja viimeiset sytostaatit hän saa näillä näkymin tammikuussa. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Tärkeintä toipumisessa on ollut liikunta ja oikea ruokavalio. Mahdollisimman paljon vihanneksia, ei sokeria eikä prosessoitua ruokaa. Ei alkoholia eikä tupakkaa, tosin niihin Kivilahti ei ole koskenut muutenkaan.
– Jos harrastaa liikuntaa, sytostaatti pureutuu luuytimeen paremmin.Näin olen oppinut viime aikoina.
– Säännöllinen liikunta on myös tärkeää, että saisin pidettyä stressitason mahdollisimman alhaalla.
Klara Kivilahti uskoo, että viime vuosien raskaat tapahtumat ovat laukaisseet hänen sairastumisensa.
Kuusi vuotta sitten hänen isänsä, Helsingin Rauta Oy:n toimitusjohtaja Kari Kivilahti kuoli.
– Koen että viime vuosien stressitaso on aiheuttanut sairastumiseni. Suurena syynä sairauteni laukeamiseen on vuodesta 2023 alkanut vainoaminen, josta alkaa oikeudenkäynti tammikuun lopussa.
Kari Kivilahden aiemmasta liitosta syntynyttä tytärtä vastaan on nostettu useita rikossyytteitä. Tytärtä syytetään Klara Kivilahden vainoamisesta, lievästä pahoinpitelystä sekä kunnianloukkauksesta.
– Katson että näillä asioilla on suuri syy-seuraus. Minun pääni on kestänyt, mutta kroppa ei.
Syytteitä käsitellään oikeudessa 28. tammikuuta. Kivilahden sisko kertoo IS:lle kiistävänsä syytteet.
– Kiistän syytteet kokonaisuudessaan. En katso asianmukaiseksi tai mahdolliseksi tässä vaiheessa kommentoida asiaa enemmälti, hän viestittää.
– Asiaa tullaan aikanaan käsittelemään käräjäoikeudessa, ja tulen siinä vaiheessa kertomaan oman näkökulmani asiaan.
Lue lisää: Varakkaalta bisnesmieheltä jäi mittava omaisuus – nyt tytärtä syytetään toisen vainoamisesta
Sairaus on opettanut, että ulkoiset asiat eivät ole tärkeitä. Kun sytostaattihoidot veivät hiukset, Kivilahti päätti, ettei tarvitse peruukkia. Hän viihtyy nykyisessä lyhyessä lookissaan platinum-tummana. Se on hiusten luonnollinen väri syöpähoitojen jälkeen.
– Ensin lähtivät hiukset, sitten kerrottiin että rinta leikataan. Koko naiseus lähti pois. Silloin ei enää ajattele ulkonäköä vaan sitä, että miten sä selviät tästä.
Kivilahti on ollut vuosia Syöpäsäätiön juhlatoimikunnassa, mutta hän ei olisi koskaan ajatellut, että sairastuminen on näin rankkaa.
–Fyysinen puoli on ehkä kaikkein rankin. Kun kroppa on loppu.
Viime kuukausina Kivilahti on karsinut kontakteja. Ihmisten ilmoilla liikkuminen on ujostuttanut. Hän ei ole halunnut puhua sairaudestaan.
Yltiösosiaalisesta on tullut introvertti. Nykyään hän haluaa olla rauhassa.
– Omista tunteista puhuminen on ollut sairastumisen aikana todella vaikeaa. Ehkä olen pelännyt, että romahdan. Kun olotila on koko ajan inhottava, ei jaksa sanoa, miltä itsestä tuntuu.
Kivilahden tulevaisuuden haaveisiin kuuluu avata uudelleen hänen aiemmin pitämänsä vaateliike. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Uskollisten ystävien sekä siskon ja äidin seura on ollut parasta terapiaa.
– Olen siunattu, koska minulla on ihania ystäviä ja läheisiä. Ei ole ollut yhtään yksinäistä.
– Leikkauksen jälkeen kaikki kysyivät, voisimmeko tehdä jotain.
Elämän arvot ovat muuttuneet täysin. Monia asioita on pitänyt itsestäänselvyyksinä, mutta ne eivät ole. Pienet asiat tuntuvat merkityksellisiltä. Että jaksaa kävellä. Pystyy syömään. Saa hengittää – ja elää.
– Vietän nyt enemmän aikaa perheen ja ystävien kanssa. Meistä on tullut äitini ja siskoni Karinan kanssa paljon läheisimpiä.
Katkeruutta Kivilahti ei tunne. Katkeruus ja kateellisuus ovat hänestä kauheita tunteita.
– Haaveilen että pääsisin oikein kunnolla urheilemaan. Vielä en saa tehdä mitään raskasta. Olin aika hyvässä kunnossa ennen sairastumistani.
Tulevaisuuden suunnitelmissa on avata uudelleen second hand -liike, jota hän piti aiemmin Helsingissä.
– Toivon että eläisin vielä vuosikymmeniä ja saisin olla lasteni kanssa pitkään.
Kivilahti sanoo, että totta kai se pelottaa, että syöpä voi uusiutua. Tunne on heitettävä taka-alalle. Runoilija Eeva Kilpeä lainaten: ”Elämä on arvaamatonta. Milloin tahansa voi tapahtua jotain hyvää.”
– Kun olen välillä tosi loppu, ajattelen että lapset ovat ykkössyy, miksi täytyy selvitä.