Sota Ukrainassa on osoittanut, että sosiaali- ja terveydenhuollon infrastruktuuri on keskeinen puolustuskyvyn ulottuvuus ja sodankäynnin kohde. Sosiaali- ja terveydenhuollon kyky hoitaa ja kuntouttaa potilaita vaikuttaa merkittävästi maan puolustuskykyyn.
Viimeistään Ukrainan sodan myötä olemme oppineet myös sen, että aiemmin luotettuina pidetyt sodan oikeussäännöt ja siviilien suojelu eivät päde tämän päivän sodankäynnissä. Punainen risti sairaalan ei katolla ei merkitse suojaa, vaan maalitaulua.
Suomessa puolustusvoimien perustehtävä on puolustaa maatamme ja suojella sen koskemattomuutta. Suomalaiseen kokonaisturvallisuuden malliin kuuluu se, että myös poikkeusoloissa lähtökohtana toimivat normaaliolojen järjestelyt.
Terveydenhoidon palveluiden ja vammautuneiden hoidon osalta puolustusvoimat tukeutuu hyvinvointialueisiin, joiden tehtävä on parantaa ja hoitaa niin suomalaiset ja kansainväliset sotilaat kuin siviilitkin. Yhteistyö on edellytys omalle uskottavalle ja toimivalle puolustuskyvyllemme, mutta se hyödyttää myös sosiaali- ja terveydenhuollon varautumista häiriötilanteisiin.
Puolustusministeriön asettama poikkihallinnollinen työryhmä luovutti joulukuussa meille ministereille raporttinsa terveydenhuollon varautumisesta poikkeusoloihin. Sodankäynnin muutokset aiheuttavat suomalaiselle kenttälääkinnälle ja terveydenhuollolle kehittämisvaatimuksia. Näitä tarpeita on tunnistettu jo aiemmin ja toimeen on tartuttu, mutta raportti parantaa tietopohjaa jatkotyöhön.
Hallitus on työskennellyt jatkuvasti poikkeusoloihin varautumisen parantamiseksi. Joulukuun alussa voimaan tulleen lakimuutoksen myötä hyvinvointialueiden ja Puolustushallinnon välisen yhteistyön puitteet viedään ensi kertaa lainsäädännön tasolle.
Hallitus on osoittanut hyvinvointialueiden varautumiseen ja Puolustushallinnon kanssa tehtävän yhteistyön tukemiseen merkittävää lisärahoitusta ja sitoutunut korvaamaan uusista velvoitteista hyvinvointialueille aiheutuvat kustannukset täysimääräisesti.
Olemme kytkeytyneet osaksi kansainvälisiä verkostoja ja liittoumia, joissa meidän on pystyttävä toimimaan yhtenäisenä kokonaisuutena. NATO, EU ja Pohjoismainen yhteistyö ovat oleellinen osa turvallisuuttamme, ja siksi myös sosiaali- ja terveydenhuollon varautumista.
Suomen tulee pystyä ottamaan vastaan kansainvälistä sosiaali- ja terveydenhuollon apua ja lähettämään sitä, oli sitten kyse sotilaallisista tai humanitaarisista tarpeista. Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu varautumista tehostavaa lainsäädäntöä, ja työ jatkuu. Juuri tällä hetkellä eduskunnassa on käsittelyssä lakimuutos, joka helpottaa terveydenhuollon ammattilaisten antaman kansainvälisen avun vastaanottamista.
Suomi ei ole Natossa, EU:ssa ja pohjoismaisessa yhteisössämme turvallisuuden kuluttaja, vaan tuottaja. Nato-jäsenyys vahvistaa omaa turvallisuuttamme, mutta tekee myös liittokunnasta vahvemman.
Vaikka Suomi on liittolaisena tuore, meillä on paljon arvostettua varautumisen ja kokonaisturvallisuuden osaamista, jota olemme voineet jakaa esimerkiksi vilkkaalla yhteisellä harjoitustoiminnalla liittolaistemme kanssa. Kiinnostus kokonaisturvallisuuden mallia kohtaan on huomattavaa, ja siitä voi olla ylpeä.
Sanni Grahn-Laasonen, Antti Häkkänen
Kirjoittajista Grahn-Laasonen on sosiaaliturvaministeri (kok.) ja Häkkänen puolustusministeri (kok.).