Muinaishelleeni Aisopoksen nimiin laitetussa sadussa poika juksaa kylänväkeä varoittamalla sudesta, jota ei oikeasti ole.
Kun poika riittävän monesti huutaa sutta, kylänväki ei enää usko poikaa – ja silloin oikea susi ilmestyy syömään lampaita.
Opetus on kirkas: jos alat huutaa jotain, mikä ei pidä paikkaansa, sinua ei pian enää uskota.
Vanhalle sadulle on ajankohtainen suomalainen vastine: talouspuhe.
Kun pääministeri Petteri Orpo (kok.) valaa uskoa siihen, että pian talous kääntyy kasvu-uralle, hän huutaa itse asiassa sutta.
Näin kävi myös keskiviikkona Orpon uudenvuodentervehdyksessä.
Edellytykset kasvulle ovat valmiina. Yritysten taseet ovat kunnossa. Suomalaisten ostovoima on parantanut, ja kasvussa ovat myös suomalaisten sijoitukset ja säästöt. Työn verotuksen keventäminen vahvistaa palkansaajien ostovoimaa myös ensi vuonna, Orpo kirjoittaa.
Kuulostiko tutulta? Niinpä.
Tässä tapauksessa suden ilmaantuminen kääntäisi asiat hyväksi. Mutta opetus on sama: kun riittävän usein huudat jotain, mitä ei tulekaan, uskottavuutesi rapisee.
Kolmas kerta toden sanoo?
Nyt on jo kolmas kerta, kun talouden pitäisi lähteä nousuun.
Keväällä 2023 ennustajat arvioivat, että kohta lähtee. Suomi vajosikin taantumaan.
Vuoden 2024 lopulla ennustajat arvioivat, että kohta lähtee. Nyt näyttääkin siltä, että vuoden 2025 kasvu saattoi jäädä vaivaiseen 0,1 prosenttiin.
Ja taas, kolmantena vuonna putkeen, ennustetaan että kohta lähtee.
Näin valtiovarainministeriön kansantalousosaston päällikkö Mikko Spolander perusteli joulun alla, miksi talous lähtee alkavana vuonna kasvamaan.
Orpon lisäksi näin arvioivat keskeiset ennustajat eli pankit ja tutkimuslaitokset: vaikka ennusteita on vedetty alaspäin, vuoden 2026 kasvuksi povataan noin 1,5 prosenttia. Pessimistejä ovat vain Pellervon taloustutkimus PTT ja EU-komissio, joiden mukaan kasvu jää 0,9 prosenttiin.
Kuulostaako puhe pian koittavasta talouskasvusta tutulta? Niinpä.
Joku voisi lisätä huutolistaan vielä aiemmat vaalipuheet siitä, että hallitus laittaa Suomen talouden kuntoon. Kahden vuoden jälkeen näyttää siltä, ettei hallitus saavuta isoista taloustavoitteistaan yhtäkään.
Positiivisia merkkejä on, mutta pohjavirta on synkkä
Kun talouskasvu on jäänyt toteutumattomaksi toiveeksi, takerrutaan jokaiseen valopilkkuun. Positiivisia signaaleja on nytkin.
Yksi: työllisyysasteen trendi on kääntynyt lievään kasvuun.
Kaksi: lomautusten määrä on laskussa.
Kolme: vientiyritysten odotukset alkavalle vuodelle ovat myönteisimmät sitten vuoden 2022. Erityisesti Saksan miljardi-investoinneista odotetaan potkua vientiin.
Neljä: me kuluttajat luotamme aavistuksen enemmän siihen, että alkava vuosi on tätä vuotta parempi.
Ne ovat aitoja positiivisia signaaleja, todistusvoimaa siitä että aineksia käänteeseen on olemassa.
Mutta syvempi pohjavirta on yhä synkkä.
Arvaamattomat valtionpäämiehet laittavat maailmanpalikoita kilvan uusiksi, ja Venäjän tuhoisa sota Euroopan itälaidalla jatkuu.
Tämän kaiken keskellä Suomi jatkaa velkaantumistaan ja kyntää EU-maiden pohjakerhossa Venäjä-sokkien ja heikon tuottavuuden painamana.
Meitä käsketään kuluttamaan, mutta kaikilla ei ole siihen varaa
Suden lisäksi on jo pitkään huudettu kulutuksen perään. Kuluttakaa!
Suomalaiset ovat viime vuosien epävarmoina aikoina säästäneet niin, että tileillä on enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin. Jos siitä osakin lähtisi kiertoon, yrittäjät ja kansantalous kiittäisivät.
Kulutusvaatimusten keskellä on unohtunut pohtia, keillä kaikilla edes on rahaa kuluttaa.
Tilastokeskuksen tuoreiden lukujen mukaan pienituloisten määrä lisääntyi Suomessa viime vuonna 45 000:lla.

Avaa kuvien katselu
Heikki Hurstin järjestämä vähävaraisten joulujuhla Helsingin Messukeskuksessa keräsi tänä vuonna niin paljon osallistujia, etteivät kaikki mahtuneet sisään. Kuva: Jorma Vihtonen / Yle
Pienituloisten asemaa on hallituksen leikkauksilla heikennetty niin, että taloustieteilijöiden mukaan se voi jo haitata talouskasvua. Viimeksi tähän kiinnitti huomiota Valtiontalouden tarkastusvirasto.
Pienituloinen laittaa ylimääräiset rahat herkästi kulutukseen, koska tarpeita on paljon. Hyvätuloinen laittaa ylimääräiset rahat herkästi ”kasan päälle” odottamaan, koska akuutteja tarpeita ei ole.
Orpon uudenvuodentervehdyksessään mainitsemien veronkevennysten hyödyt menevät pääosin suurituloisille, selviää Veronmaksajain keskusliiton laskelmista. Pienituloisimpien verotus jopa kiristyy.
Monen työssäkäyvän veronkevennykset taas sulavat siinä, ettei ay-jäsenmaksuja voi enää vähentää verotuksessa.
Isot signaalit eivät lietso kulutusta
Isot signaalit ovat kuluttamista vastaan.
Ilmastonmuutos vaatii turhan kulutuksen karsimista. Muuten edessä on luontotuhon lisäksi valtava määrä rahanmenoa. Potsdamin ilmastotutkimusinstituutti laski viime vuonna, että ilmastotuhot tulevat maailmanlaajuisesti jopa kuusi kertaa kalliimmaksi kuin päästöjen vähentäminen.
Myös turvallisuusympäristö puhuu kuluttamista vastaan. Isoja puheenaiheita ovat valmius, varustautuminen ja kolmen päivän kotivara. Se on kaukana kulutusjuhlasta, jota vietettiin vielä 2010-luvun maailmassa.

Avaa kuvien katselu
Venäjän iskun jälkiä Kiovassa joulukuun 27. päivänä. Kuva: Serhii Okunev / AFP
Kuluttamista vastaan puhuvat myös hallituksen omat toimet. Kun valtio elää suu säkkiä myöten ja kansalaisille kerrotaan, ettei entisen kaltaisiin julkisiin menoihin ole varaa, moni säästää pahan päivän varalle.
Se on taloudelle haitallista, mutta arkipsykologisesti järkevää. Paha vain, että liika säästäminen kääntyy suomalaisia yrityksiä vastaan.
Uhkailmapiirin vaikutusta kuluttamiseen on tutkittu vähän, mutta tutkijoiden mukaan kriisipuhe hillitsee kulutushaluja.
Toivon luominen on Oy Suomi Ab:n johtajan tehtävä
On myös ymmärrettävää, että pääministeri Orpo huutaa sutta ja valaa toivoa. Se on hänen tehtävänsä. Oy Suomi Ab:n toimitusjohtaja ei voi antaa asiakkaille vain synkkää viestiä.
Ja jossain vaiheessa käänne varmasti tulee. Kun riittävän pitkään menee huonosti, alkaa vääjäämättä mennä vähän paremmin – Helsingin pörssikin lähti nousuun pitkän taaplauksen jälkeen.
Mutta viime vuosien turbulenssi on osoittanut, ettei mikään ole enää varmaa.
Talouskäännettä odotellessa liioiteltu optimismi ja pelastavan suden huutelu nakertaa uskottavuutta ja luottamusta kerta toisensa jälkeen.