Yötaivasta valokuvaavien ykkösvihollinen on valosaaste. Katulamppujen, tehtaiden ja kasvihuoneiden valot läikkyvät taivaalle, jolloin tähdet ja muut yötaivaan kohteet eivät tahdo erottua.
Mutta se ei haittaa yötaivaan kuvaajaa, joka tietää mitä tekee.
Vuosikymmeniä valokuvausta harrastanut Ursa-aktiivi ja luontoharrastaja, turkulainen Mikko Peussa varoittaa keinovalojen keskellä tallustavia vaipumasta epätoivoon.
– Valosaaste on aika dramaattinen termi. Itse puhun mieluummin haittavalosta tai huonosti suunnitellusta valaistuksesta. Kuvia saa vaikka keskellä kaupunkia, hän sanoo.
Tässä jutussa Peussa kertoo vinkkinsä yötaivaan kuvaajille ruuhka-Suomeen. Hän on kuvannut artikkelin videot ja kuvat.
Nämä revontulet Peussa kuvasi Turun Jyrkkälässä valojen keskellä.
Kaupungissa riittää kuvattavaa
Toisin kuin usein luullaan, monet yötaivaan kohteet ovat kuvattavissa kaupungin keskustassa ja Kuun valossa.
Voimakkaat revontulet, kirkkaat planeetat ja halot Kuun valossa ovat kaikki kohteita, joita Peussa on kuvannut asutuksen keskellä. Yksi kohde jopa vaatii ihmisten lamppuja tullakseen näkyviin: keinovalopilarit.
– Nekin ovat komeita yötaivaan kohteita, joita ei päivällä tai pimeässä korvessa näe, Peussa sanoo.
Keinovalopilarit Turun Pansiossa.
Yötaivaan kuvaajalle löytyy kuvattavaa myös kesällä. Silloin Peussa jahtaa valaisevia yöpilviä.
– Tämä on siitä mukava harrastus, että jokaiselle vuodenajalle on omat kohteensa.
Jos valosaaste haittaa, älä kuvaa sitä
Helpoin tapa välttää häiritsevät valot on valita kuvauspaikka oikein: jos haluat kuvata kohdetta pohjoisessa, etsi paikka jossa valot jäävät selän taakse etelään. Silloin ei tarvitse välttämättä edes lähteä hirveän kauas.
Mikko Peussa käy paljon kuvaamassa esimerkiksi Ruissalossa, vaikka Turku valoineen on vain muutaman kilometrin päässä.
– Turku jää itään, joten länteen päin on oikein hyvä kuvata. Vain Ahvenanmaan ja Tukholman valot kajastavat horisontissa, mutta ei muuta.
Voit katsoa lähimmät pimeät paikat Ursan Taivaanvahdista. Sivustolle on koottu harrastajien löytämiä havaintopaikkoja.
Peussalla on Kemiönsaarella vakiopaikkansa, joissa saa kuvattua esimerkiksi etelätaivaalla näkyvän Linnunradan.
Syvä taivas on vaativa kohde
Aivan kaikki kuvat eivät tietenkään kaupungissa onnistu. Himmeät revontulet ja syvän taivaan kohteet vaativat kunnon pimeyttä.
Varsinkin syvän taivaan kohteet ovat sellaisia, joissa kaikesta hajavalosta on pelkästään haittaa.
Galakseja ja sumuja varten Peussa hakeutuu Varsinais-Suomen pimeimpiin kolkkiin. Rymättylä, Aura, Mynämäki, Nousiainen, Pöytyä, Yläne. Raasinkorpi on erittäin pimeää seutua, Peussa luettelee.
– Jos kuvaan vaikka Andromedan galaksia tai Orionin suurta kaasusumua, menen Kemiönsaaren korpimetsiin, siellä on minulle tutut paikat, hän sanoo.
Kemiönsaari on erityisen hyvä paikka etelään päin kuvattaessa, koska merellä ei valosaastetta ole.
Orionin suuri kaasusumu kuvattuna Kemiönsaaresta.
Revontulet vaativat juuri sopivan valotuksen
Palataan vielä revontuliin. Revontulien kuvaaminen vaatii käytännössä aina jalustan, koska kuvan ottamiseksi tarvitaan vähintään useamman sekunnin mittainen valotus.
Valtavan pitkiä valotuksia kannattaa kuitenkin välttää, Peussa huomauttaa. Tämä johtuu siitä, että revontulet liikkuvat.
– Revontulet on aika nopealiikkeisiä. Jos valotusaika on valtavan pitkä, kuvasta tulee harsomainen.
Maltillinen valotus saa revontulien piirteet esiin. Peussan mukaan lyhyenä voi pitää 1–6 sekunnin valotusta, pitkänä 6–20 sekuntia. Tästä pitemmillä valotuksilla revontulien yksityiskohdat alkavat hävitä.
Tätä kuvaa on valotettu kuusi sekuntia. Kuvassa erottuu hyvin revontulen muotoja.
Revontulia voi kuvata myös etelässä – joskus jopa pohjoista paremmin
Runsas kymmenen vuotta sitten lokakuussa Mikko Peussa otti kuvan, jonka muistaa lopun ikäänsä. Hän huomasi parvekkeeltaan, että taivaalla alkaa leiskua revontulia.
Peussa lähti läheiselle Ruissalon saarelle, etteivät revontulet ehdi mennä sivu suun.
– Kansanpuiston pelloilla huomasin, että näissä revontulissa on jotain poikkeavaa. Niissä oli tavallaan hylly ja laineet ja ne olivat lännempänä kuin revontulet normaalisti.
Peussa latasi kuvat Ursan Taivaanvahti-palveluun, jossa ne herättivät tutkijoidenkin kiinnostuksen.
Muutamaa vuotta myöhemmin revontulityyppi nimettiin dyyniksi, uudesta revontulityypistä tuli kansainvälinen uutinen, ja Peussa sai havainnostaan ansioituneille avaruusharrastajille jaettavan Stella Arcti -palkinnon yhdessä kolmen muun henkilön kanssa.
Erikoista dyyneissä on harvinaisuuden lisäksi se, että ne näkyvät paremmin etelässä kuin Lapissa. Peussan mukaan Etelä-Suomi on muutenkin mainettaan parempi paikka revontulikuvaajalle.
– Lapissa revontulet ovat monesti niin voimakkaat ja aivan päällä, että koko taivas on valokuvassa vihreää harsoa. Etelässä revontulet näkyvät hyvin nätisti pohjoisen horisontissa. Olen kuvannut revontulet pari kolme sataa kertaa Turusta ja lähialueilta, Peussa sanoo.
Mikko Peussa kuvasi dyynit vuonna 2015 Turun Ruissalossa.
Dyynit erottuvat vasemmalla laidalla vaakasuorina kuvioina.