Vieraskynä|Yhdysvallat on varoittava esimerkki siitä, miten autoritaarinen johtaja hyödyntää kaunaa tunnepitoisessa retoriikassaan.
Kirjoitus on vierailevan asiantuntijan näkemys.
Elämme yhä kilpailukeskeisemässä maailmassa, jossa tappion kokemisen tunne on yleistä. Kilpailun ja markkinavaihdon periaatteet ovat levinneet taloudesta elämänalueille, joita aiemmin ohjasivat epämuodolliset sosiaaliset siteet ja vastavuoroisuus.
Riskien yksilöllistyessä ihmisistä on tullut itsensä tuotteistajia, jotka kilpailevat resursseista sekä tunnustuksesta työmarkkinoilla ja sosiaalisissa suhteissa. Työhön ja sen jatkumiseen liittyvä epävarmuus ahdistaa myös työllisiä, ja omaa markkina-arvoa on jatkuvasti ylläpidettävä sosiaalisessa mediassa.
Kilpailu tekee itsetunnosta haavoittuvan, koska se altistaa arvottomuuden, turhautumisen ja nöyryytyksen tunteille.
Miten meidän pitäisi navigoida tässä myöhäiskapitalismin tunneilmastossa? Keskeistä on, ketä tai mitä syytämme tappioista: itseämme vai kilpailun logiikkaa, jossa voittaminen on harvojen etuoikeus.
Vääryydeksi koettu vastoinkäyminen, kuten irtisanominen työstä, herättää usein ensin suuttumusta, mutta etenkin työttömyyden pitkittyessä tunne kääntyy nopeasti häpeäksi ja nöyryytyksen kokemukseksi. Uusliberaalissa työttömyyden hallinnoinnissa yksilöä pidetään tilanteestaan vastuullisena ja työttömän sosiaaliturva asetetaan tiukasti ehdolliseksi: siitä tehdään vastikkeellista, jatkuvaan työnhakuun asetetaan ankarat velvoitteet, ja sosiaaliturvaa leikataan työttömyyden pitkittyessä.
Kun itseen kohdistuvat kielteiset tunteet – häpeä, kateus, nöyryytys – korostuvat, niihin liittyvät voimattomuuden ja alemmuuden kokemukset voivat muuttua sietämättömiksi.
Kaunan emotionaalinen mekanismi tarjoaa näennäisen ulospääsyn. Kaunassa itseen kohdistuvat tunteet kohdistetaan toisiin katkeruutena, halveksuntana ja vihana.
Kauna saa kantajansa jakamaan maailman hyviin ja pahoihin.
Kaunassa haavoittunutta itsetuntoa yritetään suojella kahdenlaisten uudelleenarviointien avulla. Saavuttamattomat halun kohteet arvioidaan ei-toivotuiksi– toimien kuin sadun kettu, joka toteaa pihlajanmarjat happamiksi. Itseä voidaan arvioida etnisyyden, uskonnon tai sukupuolen kaltaisen ryhmäidentiteetin kautta, ja henkilökohtaiset vastoinkäymiset voidaan tulkita omaan ryhmään kohdistuvan vääryyden ilmentymiksi.
Psyykkiset puolustusmekanismit projisoivat kielteiset ominaisuudet muihin ja liittävät myönteiset ominaisuudet itseen. Maailma jaetaan hyviin ja pahoihin, ja uutta minää vahvistetaan jakamalla toisiin kohdistuvia kielteisiä tunteita samanmielisten kanssa.
Kauna on ongelmallinen tapa käsitellä häpeää, kateutta ja nöyryytystä, koska se hämärtää ymmärryksen näiden tunteiden todellisista yhteyksistä. Yleensä syytä vastoinkäymisiin on muissakin kuin vaikeuksiin joutuneessa yksilössä, ja tämän ymmärtäminen vähentäisi taipumusta itsesyytöksiin.
Kun kaunaa ruokkivat tunteet irrotetaan niiden taustasta, katkeruus, halveksunta ja viha voidaan kohdistaa syntipukkeihin. Populistiset ja autoritaariset johtajat hyödyntävät tätä tunnepitoisessa retoriikassaan. Syntipukkeja ovat usein pakolaiset ja maahanmuuttajat, seksuaalivähemmistöt, perinteinen media sekä liberaali kulttuurinen ja poliittinen eliitti – tahot, joilla ei yleensä ole juuri tekemistä ihmisten kokemien vääryyksien kanssa.
Kun kaunasta kumpuavat tunteet muuttuvat poliittiseksi toiminnaksi, demokraattinen yhteiskuntajärjestys joutuu vakavaan vaaraan. Näemme tämän nyt Yhdysvalloissa.
Uusliberaaleista olosuhteista käynnistynyt prosessi sulkeutuu ympyräksi: taloudellisten paineiden rasittamat kansalaiset sallivat autoritaaristen johtajien, kuten presidentti Donald Trumpin, keskittää vallan niille taloudellis-teknokraattisille eliiteille, jotka loivat vallitsevat olosuhteet ja ylläpitävät niitä. Vaihtokauppana kansalaiset saavat symbolisen palkinnon: osallisuuden ”kansakunnan suuruuden” palauttamiseen, ja siitä muodostuu heidän uuden identiteettinsä perusta.
Kaunan dynamiikan ymmärtäminen on avain tämän kehän katkaisemiseen.
Mikko Salmela on valtio-opin ja käytännöllisen filosofian yliopistotutkija Helsingin yliopistossa.
Vieraskynien kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/